Kokoma – korkeakoulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoille yrittäjyysvalmiuksia vahvistamalla -hankkeessa luodaan MOOC-verkkokurssi itsenäiseen opiskeluun ja korkeakoulujen opettajien käyttöön. Koulutus tukee suomen kielen ja yrittäjyysvalmiuksien vahvistumista. LAB-ammattikorkeakoulu toteuttaa hankkeen yhteistyössä LUT-yliopiston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin, Metropolian sekä Turun ammattikorkeakoulun kanssa.
Hanke, jossa mikään ei muuttunut, kun Suomi meni etätöihin
Kokoma-hankkeessa on totuttu työskentelemään etätiimissä. Alussa hanketiimi kokoontui yhteisiin palaveripäiviin useammin, mutta vähitellen yhteisiä kokouksia on siirretty verkkoon. Toimivan verkkotyöskentelyn kehittäminen yhdessä sekä sujuvan vuorovaikutuksen oppiminen etätyössä on koettu tiimissä miellyttäväksi. Myös aikaa säästyy, kun hanketiimille voi varata parin tunnin palaverin verkkoon ja päivästä jää aikaa muuhunkin kuin matkustamiseen.
Toimiva etätiimi tarvitsee pelisäännöt
Koska hanketiimissä kaikilla on erilainen tausta etätyön tekijöinä ja etäopetuksen järjestäjinä, yhteisistä säännöistä täytyy sopia. Kommunikaatio eli näkyminen ja kuuluminen ovat etätyön edellytyksiä. Videon avaaminen on tärkeimmillään projektin alussa, kun ei tunneta toisia tiimiläisiä vielä hyvin. Jos tarkoituksena on keskustella, kuten pöydän ympärillä, hankepalavereissa tuskin on syytä olla avaamatta videota. Ruutu on katsomista varten, joten jos ruudulla ei ole katsottavaa, on tyypillistä alkaa selata sähköposteja ja tehdä muita töitä sillä välin, kun joku puhuu.
Kun kokouksen kukin osallistuja on omalla tietokoneellaan, headset päässä ja video auki, positiivisia vaikutuksia on monia: tutustuminen on nopeampaa, keskittyminen ja ymmärtäminen helpompaa, vuorovaikutus ja puheenvuorojen jakaminen sujuvampaa ja kaikilla on sama visuaalinen lähtöasetelma, mikä mahdollistaa tasa-arvoisen keskustelun. Kuulijoiden ei tarvitse pinnistellä ymmärtääkseen, kuka on äänessä, eikä puhujan tarvitse miettiä reagoivatko kuulijat ollenkaan.
Etätyö mukavaksi poikkeustilan aikana
Kokouksen puheenjohtaja päättää, miten toimitaan. Kaikilla on oikeus huomauttaa headsetin käytöstä, jos puhujan ääni puuroutuu tai pätkii. Kun etätyötä ja -opiskelua tehdään pitkään, hermot kiristyvät ja motivaatio osallistua rapistuu, jos toistuvasti joudutaan katsomaan elotonta mustaa ruutua särisevällä äänellä. Poikkeustilan alussa LAB-ammattikorkeakoulussa suositeltiin kameroiden kiinni pitämistä palavereissa, jos videoyhteys ei ole välttämätön. Välttämättömyyttä ei määritelty, joten kaikki tulkitsivat sen omalla tavallaan. Niin kauan kuin meillä ei ole virtuaalisia hahmoja esittämässä itseämme verkossa, sujuvan etäkokouksen ja -opetuksen varmistamisessa on välttämätöntä, että ainakin puhuja näkyy. Yhden tai muutaman videopalaverikuvan sijasta esimerkiksi pelaaminen ja videoiden katselu kuormittavat yhteyksiä enemmän.
Jos työskentely ei ole yhteistä keskustelua, vaan kirjoitetaan esimerkiksi raporttia tai artikkelia yhdessä, ääniyhteys riittää, koska tarkoituksena on katsoa ja muokata samaa dokumenttia.
Laadukasta ja ohjattua verkko-opetusta
Opetuksessa pätevät samat säännöt kuin etäpalavereissa, mutta opetus on hyvä suunnitella yksityiskohtaisesti, sillä aika vilahtaa verkko-opetuksessa nopeasti. Aloitteleva verkko-opettaja voi heittää romukoppaan luokkahuoneen suljetun oven perinteen. Jakaminen ja yhteistyö opettajien välillä tuottavat laadukasta verkko-opetusta. Alussa kokenutkin opettaja on uuden äärellä, kuin suorittamassa uudelleen opettajan pedagogisia opintoja. Jos yhteisopettajuus ei ole mahdollista, alkutaipaleella kannattaa ilman muuta pyytää kollegaa seuraamaan omaa verkko-opetustaan ja antamaan palautetta. Verkko-opetuksen suunnitteluun ja opiskelijoiden ohjaukseen tarvitaan aikaa eli korkeakouluilta resurssia, jota ilman laatua on turha odottaa.
Kokoma-hankkeen koulutuksessa verkko-opetukseen kokoonnuttiin kaksi kertaa viikossa kahdeksi tunniksi kerrallaan. Suomen kielen taidon kehittymistä ja verkostojen rakentamista tuettiin toistuvalla rakenteella: alustuksen ja yhteisten asioiden jälkeen opiskelijat jaettiin pienryhmiin keskustelemaan ja tekemään määrättyjä tehtäviä. Opettajat kiersivät pienryhmissä ohjaamassa ja vastaamassa kysymyksiin. Samalla saatiin koko ajan palautetta ja koulutusta pystyttiin kehittämään matkan varrella. Myös opiskelijat huomasivat vuorovaikutuksen tärkeyden, sillä varsinkin pienryhmissä verkostoituminen jää olemattomaksi, jos ei näy tai kuulu.
Jos opiskelijan näkymistä ja kuulumista verkossa ei edellytetä, eivät sosiaaliset taidot kehity. Silloin olisi sama tehdä yksin ja itsenäisesti opiskeltavia kursseja, joita on tehty jo yli 20 vuotta – eikä se toimi aloilla, joissa on tarkoitus oppia vuorovaikutuksessa, keskustelemalla ja vertaisryhmissä.
Kirjoittaja
TKI-asiantuntija Anita Hartikainen toimii projektipäällikkönä Kokoma-hankkeessa ja tutkii väitöskirjassaan opettajien digitaalisia työelämävalmiuksia sekä vuorovaikutusta verkko-opetuksessa.
