Korkeakoulut nähdään paitsi oppilaitoksina, myös uusien teknologioiden kehittäjinä. Korkeakoulujen innovaatioista annetaankin yleensä kuva onnistuneina kaupallisina hitteinä. Uudet teknologiat ovat korkeakouluille hyvä tapa toteuttaa yhtä niiden päätehtävää; yhteiskunnallista vaikuttamista. Teknologiat eivät kuitenkaan itsessään tuo mitään hyötyä yhteiskunnalle tai teknologian kehittäjälle. Jos uutta teknologiaa ei kaupallisteta jollakin tavoin, jää se hyödyntämättä. Tällöin myös teknologian kehittämiseen tehdyt investoinnit eivät tuota toivottua arvoa. (DeSimone & Mitchell 2010; Hayter 2011; Swamidass 2013)
Korkeakouluissa pyritään siis kaupallistamaan innovaatioita, ja tämä tehdään monesti projektien kautta. ASynRo on yksi tällainen LAB-ammattikorkeakoulun projekti. Projektin tavoitteena on kaupallistaa LUT-yliopistossa innovoitu sähkökoneen roottori, niin että projektin loputtua uusi startup aloittaisi toimintansa. Startupin perustaminen ei ole helpoin tapa kaupallistaa innovaatioita, joten miksi esimerkiksi lisensointia ei ole asetettu projektin päätavoitteeksi?
Startupin edut kaupallistamisessa
Kaikki innovaatiot eivät ole menestyksiä heti synnyttyään, sillä vaikka teknologia olisi arvokas ja täynnä potentiaalia, yritykset eivät ole valmiita investoimaan riskialttiina pitämäänsä innovaatioon (Swamidass 2013). Näitä, syystä tai toisesta, epävarmempia innovaatioita ei pystytä kaupallistamaan vakiintuneiden yritysten kautta. Startup onkin paras tai jopa ainoa tapa kaupallistaa 75% yliopistojen keksinnöistä, joita ei koskaan lisensoida kaupalliselle toimijalle. Kyseessä olevat teknologiat tarvitsevat yleensä lisäkehitystä, ennen kuin niiden kaupallinen arvo selkeytyy, minkä takia ne eivät ole yhtä haluttuja jo olemassa olevien yritysten näkökulmasta. Nämä teknologiat sopivat paremmin uusille startupeille, jotka etsivät uuden markkinaraon innovaatiolle. (DeSimone & Mitchell 2010; Hayter 2011; Swamidass 2013) Korkeakoulujen tulisi tällaisten teknologioiden osalta investoida niihin pidempään. Tällöin teknologian toimivuus saadaan varmennettua, jolloin vähennetään potentiaalisten sijoittajien riskiä sekä lisätään teknologian kaupallista arvoa. (Swamidass 2013)
Yliopistolähtöinen startup on jopa parempi alueellisen kehityksen kannalta kuin teknologian lisensointi. Yliopistolähtöiset startupit ovat huomattavia alueellisia toimijoita taloudellisen kehityksen kannalta. Nämä startupit tuottavat taloudellista arvoa, työpaikkoja ja hyödyntävät samalla teknologioita, joita ei muuten olisi ikinä hyödynnetty. (Criaco et al. 2014)
ASynRo-projektissa on tunnistettu, että innovaatioon liittyy paljon riskejä, mikä tekee teknologian myymisestä epätodennäköisen vaihtoehdon. ASynRon kaltaisen projektin riskien takia vaikuttaakin startup parhaalta mahdollisuudelta saattaa innovaatio markkinoille, ja tällöin myös alueellinen vaikutus on suurempi.
Lähteet
Criaco, G., Minola, T., Migliorini, P. & Serarols-Tarrés, C. 2014. “To have and have not”: Founders’ human capital and university start-up survival. Journal of Technology Transfer. Vol. 39 (4), 567-593.
DeSimone, J. M., & Mitchell, L. 2010. Facilitating the commercialization of university innovation: The Carolina express license agreement. Ewing Marion Kauffman foundation, April. [Viitattu 8.4.2020]. Saatavissa: http://ssrn.com/abstract=1585447
Hayter, C. 2011. In search of the profit-maximizing actor: Motivations and definitions of success from nascent academic entrepreneurs. Journal of Technology Transfer. Vol. 36 (3), 340-352.
Swamidass, P. 2013. University startups as a commercialization alternative: Lessons from three contrasting case studies. Journal of Technology Transfer. Vol. 38 (6), 788-808.
Kirjoittaja:
Pauliina Poso. Kirjoittaja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana Teknologia-yksikössä ja toimii ASynRo-projektin projektipäällikkönä.
