Kuusimäki (2023) määrittelee oppilaan ja opettajan yhteyden kivijalaksi, jonka päälle oppilaan oppiminen ja hyvinvointi rakentuu. Oppilaan ja opettajan välinen tunneyhteys mahdollistaa psykologisten perustarpeiden toteutumisen kouluarjessa. Mäki-Havulinnan (2018, 123–124) väitöskirjatutkimuksen mukaan tukea tarvitsevan oppilaan ja opettajan hyvää vuorovaikutussuhdetta tukee, kun opettaja auttaa oppilasta asettamaan oppimiseen tavoitteita ja tukee oppilasta löytämään keinoja saavuttaa ne. Ratkaisukeskeisessä ajattelutavassa asetetaan tavoitteita ja päämääriä, löydetään ratkaisuja sekä etsitään voimavaroja (Mannström & Virtanen 2022). Ratkaisukeskeisen työotteen on todettu sopivan hyvin koulumaailmaan (Ratkes 2024). Sen uranuurtajia Suomessa ovat Ben Furman ja Kirsi Saukkola (Avola & Pentikäinen 2020, 65).
Ratkaisukeskeinen työskentelytapa
Ratkaisukeskeistä työskentelytapaa kuvataan asenteeksi, näkökulmaksi ja harjoittelua vaativaksi menetelmäksi. Ratkaisukeskeisessä työotteessa näkökulma suunnataan tulevaisuuteen ja keskitytään positiivisiin asioihin: vahvuuksiin ja toimiviin käytäntöihin. Kohtaamisissa korostuu arvostus, myönteisyys ja joustavuus. Selkeät tavoitteet, luovat ratkaisut, vahvuuksien huomioiminen ja toivotun tulevaisuuden visioiminen kuuluvat ratkaisukeskeiseen menetelmään. (Avola & Pentikäinen 2020, 65–68.) Ratkaisukeskeisyydessä käytetään ei-tietämisen menetelmää, jossa olemassa olevaa tilannetta tarkastellaan ilman ennakkoluuloja, aidon kiinnostuksen kautta. Ratkaisukeskeisyydessä korostetaan positiivisia poikkeuksia, jotka tarkoittavat yksittäisiä onnistumisia siinä asiassa, jota harjoitellaan. Tavoitetta kohti edetään pienin edistysaskelin. Opettajan on tärkeää auttaa oppilasta huomaamaan kaikenlainen edistyminen ja sanoittaa onnistumisia. (Mannström & Virtanen 2022.)
Ratkaisukeskeisessä toiminnassa keskitytään tavoitteisiin. Tavoitteet voivat löytyä, kun mietitään tulevaisuuden toiveita ja haaveita. Tavoitteita kohti edetään pienten muutosten kautta. Ratkaisuja, jotka vievät tavoitteisiin mietitään luovasti ja avoimesti. Vahvuudet, resurssit ja onnistumiset tuodaan näkyviin ja rakennetaan niiden varaan uutta. Vuorovaikutustilanteissa pyritään kuuntelemaan, kysymään ja kannustamaan. Ratkaisukeskeisen toiminnan perusta on myönteisessä ja sallivassa ilmapiirissä, jossa on mahdollisuus myös tehdä virheitä. (Avola & Pentikäinen 2020, 68–69.)
Ratkaisukeskeinen ajattelutapa sopii hienosti pienluokkaan tai -ryhmään. Hyvän yhteyden rakentaminen oppilaisiin arjen pienillä ratkaisuilla tukee vuorovaikutusta ja luottamusta ja auttaa silloin, kun haastavia tilanteita ratkaistaan yhdessä. Pienryhmän erityisluokanopettajan työssä voi aloittaa jokaisen koulupäivän keskustelemalla hetken jokaisen oppilaan kanssa: voi mennä oppilaan vierelle ja kysyä kuulumisia sekä aamun tunnelmia. Usein keskusteluissa tulee esiin oppilaan edellisen tai alkaneen päivän tärkeitä asioita ja tunnelmia.
Kun jokainen oppilas tulee kuulluksi heti koulupäivän alussa, se lisää luokan työrauhaa koko koulupäivän ajan. Maanantaiaamuisin käytetään yksi oppitunti viikonlopun kuulumisten kertomiseen. Oppilaat harjoittelevat kertomisen, kysymisen ja kuuntelemisen taitoja. Apuvälineinä ovat esimerkiksi kuvat, oman puhelimen kuvat ja videot sekä painokoira, joka siirtyy aina kertojan syliin. Kerran viikossa luokassa pidetään tunti, jolloin keskustellaan ajankohtaisista asioista, suunnitellaan yhdessä tulevia tapahtumia sekä työskennellään oppilaiden ideoimien asioiden parissa.
Neuropsykiatriset erityisvaikeudet ja ratkaisukeskeisyys
Neuropsykiatrinen erityisvaikeus tuo usein haasteita kouluarkeen ja ratkaisukeskeinen näkökulma voi auttaa näissä tilanteissa tuomaan toivoa ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen (Mannström & Virtanen 2022). Kun yksittäiselle oppilaalle tai oppilasryhmälle tulee haasteita kouluarjessa, haasteet kohdataan yhdessä. Usein paras tapa on keskustella oppilaan tai ryhmän kanssa haasteita tuottavasta asiasta rauhassa. Kun opettaja tuntee oppilaansa hyvin, ymmärtää heitä ja tietää mielenkiinnon kohteista, haasteen ratkaisemiseen löydetään usein yhdessä hyviä välitavoitteita. Tavoitteet voidaan tehdä näkyväksi kuvin tai kirjoittamalla. Sovittu palkinto voi motivoida tavoitteen saavuttamisessa. Erityisen tärkeää on, että koulun henkilökunta sekä huoltajat muistavat kannustaa, tukea ja kehua tavoitteen saavuttamisessa ja tehdä onnistumiset näkyviksi.
Ratkaisukeskeisen työskentelyn monen periaatteet on tunnistettavissa myös jatkuvaan kehittämiseen perustuvissa toiminnan kehittämisen malleissa. Keskeisenä erona on yksilön näkökulman sijaan keskittyminen yhteisön, organisaation tai toiminnan tarpeisiin. Yhteisenä piirteenä on kuitenkin kehittämistyön perustuminen palvelun käyttäjien tarpeiden ymmärtämiseen. Suuntautuminen positiiviseen tulevaisuuteen ja vähittäiseen kehittymiseen sekä toimijoiden aktiiviseen osallistumiseen löytyvät myös muun muassa palvelumuotoilun ja käyttäjälähtöisten menetelmien perusteista. (mm. Stickdorn ym. 2018; Stickdorn & & Schneider 2011; Tuulaniemi 2015.)
Kirjoittajat
Arja-Tuulikki Malin, lehtori, opettaa ylemmässä ammattikorkeakoulussa johtamista ja palvelumuotoilua.
Taru Kotiniemi valmistuu sosionomiksi (YAMK) sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilun koulutusohjelmasta LAB-ammattikorkeakoulussa ja työskentelee erityisluokanopettajana erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden pienryhmässä.
Lähteet
Avola, P. & Pentikäinen, V. 2020. Kukoistava kasvatus. Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja. Beehappy Publishing Oy.
Kuusimäki, A-M. 2023. Rakkaus, viisaus ja empatia koulun välisessä digitaalisessa viestinnässä. Teoksessa Uusitalo L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus
Mannström, L. & Virtanen, P. 2022. Ratkaisukeskeisyys – näkökulmia ja työkaluja kohti ratkaisuja. Teoksessa Savikuja L. & Puustjärvi A. (toim) Nepsy opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. Jyväskylä: PS-kustannus
Mäki-Havulinna, J. 2018. Opettajan merkitys tukea tarvitsevan oppilaan koulupäivässä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Suomen yliopistopaino Oy. Viitattu 16.1. 2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0737-0
Ratkes. 2024. Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys ry. Viitattu 16.1.2024. Saatavissa https://ratkes.fi/yhdistys/
Stickdorn, M. & Schneider, J. 2011. This is service design thinking : basics – tools – cases. BIS Publishers.
Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A. & Schneider, J. 2018. This is service design doing : applying service design thinking in the real world : a practitioners’ handbook (First Edition). O’Reilly.
Tuulaniemi, J. 2015. Palvelumuotoilu osallistuvan innovaatiotoiminnan menetelmänä. Teoksessa J. Saarisilta & J. Heikkilä. (toim.). Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti. RAPORTTI 4/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 103–117. Viitattu 3.2.2025. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/125768
