Ahdistuneet aivot tarvitsevat taukoa kaupungin vilinästä

Ahdistus saa alkunsa aivoissa mantelitumakkeen tulkitessa aistien tuoman informaation uhaksi. Tämä käynnistää prosessin, joka virittää kehon taistele tai pakene -tilaan. Ahdistus on tärkeä kehon vastaus vaaratilanteissa, mutta toisinaan ärsykkeet, jotka eivät muodosta välitöntä vaaraa, voivat laukaista saman ahdistusreaktion. Tämä saattaa haitata arkielämästä suoriutumista.

Ahdistuksen pitkittyessä aivot muuttavat toimintaansa jatkuvan stressitilan vallitessa. Tällöin mantelitumake kasvaa ja alkaa lähettää virheellisiä uhkasignaaleja myös neutraaleista tilanteista, jolloin aivot alkavat ylireagoida uhkiin. (Psychology Today 2024; Steimer 2002, 233–234.)

Luontoympäristö rauhoittaa aivoja

Tunnin mittainen kävely kaupungissa ei ole sama asia kuin tunnin kävely luonnossa. Luonnolla on stressiä lievittävä vaikutus aivoihin, mikä näkyy mantelitumakkeen aktiivisuuden laskemisena. (Sudimac ym. 2022, 4450.) Luonto vaikuttaa aivojen toimintaan aistien kautta, ja stressiä lievittävää vaikutusta on todettu jo luonnon katselemisesta. Kaupunkimaisemaan verrattuna luonnon katseleminen rentouttaa kehoa fysiologisesti vaikuttaen prefrontaalisen aivokuoren toimintaan. (Song ym. 2020).

Luonnossa liikkuminen kuitenkin on tuottanut näköaistihavaintoihin perustuvaa luonnon kokemista parempia tuloksia. Islannissa suoritetun tutkimuksen mukaan luonnossa liikkuminen merkittävästi laski kehon kortisolitasoa eli stressihormonin tasoa verrattuna ryhmään, joka katsoi luontovideota. (Olafsdottir ym. 2018.)

Jopa viidentoista minuutin kävely luonnossa myös parantaa työmuistia ja lyhentää aivojen reaktioaikaa. Samoja tuloksia ei saa, mikäli kävelee saman ajan sisätiloissa. Tämä kertoo siitä, että sisälläoloa, työntekoa ja kaupunkielämää olisi siis kaikkein hyödyllisintä tauottaa käymällä vartin kävelyllä luonnossa. (Boere ym. 2023.)

Luonto ja lapsuus kuuluvat yhteen

Luonnonläheisyys kasvuympäristössä on tärkeää lapsen kasvaessa aikuiseksi. Syitä, miksi kaupungissa kasvaminen aiheuttavat riskiä mielenterveyden ongelmille, ei tarkkaan tiedetä. Tutkimuksen mukaan lapsilla, joiden kasvuympäristössä oli vähiten luonnon tuomaa vihreyttä, jopa 55 % suurempi mahdollisuus kärsiä jostain mielenterveyden häiriöstä kaikki muut vaikuttavat tekijät huomioiden. Luonnontilojen puute kasvuympäristöstä oli mielenterveyden häiriöiden riskiä lisäävä yhtä vaikuttava tekijä kuin perhehistoria ja vanhempien ikä. Riski väheni asteittain, mitä enemmän luonnonvihreyttä elinympäristössä on; kaikista pienin riskiprosentti oli maalla asuvilla. (Engemann ym. 2019.)

Helsingissä suoritetun tutkimuksen mukaan myös kodin läheisyydessä sijaitseva luontoalue (metsä, puisto tai ranta) vaikutti luontoliikunnan määrään yksilöissä sekä kaupungin ytimessä että lähiöissä. Tärkeäksi huomioksi nousi koettu tyytyväisyys luontoalueeseen: tyytyväisemmät yksilöt viettivät enemmän aikaa lähialueensa luontoalueella liikkuen. Hyväkuntoinen ja riittävän suuri puisto tai muu luontoalue kodin läheisyydessä saattaa myös toimia innostavana tekijänä luonnossa liikkumiseen. (Pyky ym. 2019.)

Lisätietoa luontoliikunnan vaikutuksista ahdistukseen

Hyvönen & Kuusela (2024) tutkivat opinnäytetyössään luontoliikunnan vaikutuksia ahdistuneisuuteen. Tuoreen tutkimustiedon pohjalta luotiin opas, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa nuorten ahdistuksesta ja ahdistuneisuudesta, tutkittuun tietoon vedoten esitellä luontoliikunnan positiivisia vaikutuksia sekä tarjota matalan kynnyksen vinkkejä luonnossa liikkumiseen. Opinnäytetyöstä hyötyvät perheet sekä terveydenhuollon ammattilaiset, jotka etsivät ratkaisuja nuorten ahdistuneisuuteen liikunnan keinoin.

Lähteet

Boere, K., Lloyd, K., Binsted, G. & Krigolson, O. 2023. Exercising is good for the brain but exercising outside is potentially better.  Sci Rep. 2023 Jan 20;13(1):1140. doi: 10.1038/s41598-022-26093-2. PMID: 36670116; PMCID: PMC9859790. Viitattu 24.11.2024.Saatavissa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36670116/

Engemann, K., Bøcker Pedersen, C., Arge, L., Tsirogiannis, C., Mortensen, P. & Svenning, J. 2019. Residential green space in childhood is associated with lower risk of psychiatric disorders from adolescence into adulthood. Proceedings of the national academy of sciences. 116;11:5188–5193. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1073/pnas.1807504116

Hyvönen, E. & Kuusela, J. 2024. Luontoliikunta osana ahdistuneisuushäiriöstä kuntoutuvan nuoren fysioterapiajaksoa: Opas vanhemmille. Opinnäytetyö (AMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120332350

Olafsdottir, G., Cloke, P., Schulz, A., Dyck, Z., Eysteinsson, T., Thorleifsdottir, B. & Vögele, C. 2018. Health Benefits of Walking in Nature: A Randomized Controlled Study Under Conditions of Real-Life Stress. Environment and Behavior. 52. 001391651880079. Viitattu 22.5.2024. Saatavissa DOI: 10.1177/0013916518800798

Psychology Today. 2024. The Biology of Anxiety. Sussex Publishers, LLC. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://www.psychologytoday.com/us/basics/anxiety/the-biology-anxiety

Pyky, R., Neuvonen, M., Kangas, K., Ojala, A., Lanki, T., Borodulin, K. & Tyrväinen, L. 2019. Individual and enviromental factors associated with green exercise in urban and suburban areas. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2018.11.001

Song, C., Ikei, H., Kagawa, T. & Miyazaki, Y. 2020. Effect of Viewing Real Forest Landscapes on Brain Activity. Sustainability 2020, 12, 6601. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3390/su12166601

Sudimac, S., Sale, V. & Kühn, S. How nature nurtures: Amygdala activity decreases as the result of a one-hour walk in nature. Mol Psychiatry 27, 4446–4452 (2022). Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s41380-022-01720-6

Steimer, T. 2002. The biology of fear- and anxiety-related behaviors. Dialogues Clin Neurosci. 2002 Sep;4(3):231-49. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa doi: 10.31887/DCNS.2002.4.3/tsteimer. PMID: 22033741; PMCID: PMC3181681.