Avioliittolakiin suunnitellaan muutoksia avio-oikeuden vanhentumiseen, vallinnanrajoituksiin ja yhteisomistusolettaman raukeamiseen sekä avio-oikeuden vanhentumista koskeviin sopimuksiin (HE 51/2025). Nykyisessä avioliittolaissa on säädös, jossa määritellään, koska ositus vaade alkaa, mutta siinä ei ole mitään mainintaa, milloin se päättyy (Avioliittolaki 234/1929).
Vuonna 2023 Suomessa vahvistettiin 11 475 avioeroa (Suomen virallistieto SVT 2023). Vastaavasti pesänjakajamääräyksiä haettiin yhteensä 329 kappaletta (Tuomioistuinlaitoksen vuositilastot 2024). Tilastojen perusteella suurin osa avioeron jälkeisistä osituksista toimitetaankin sopimusosituksena tai asiantuntija-apua käyttämällä.
Voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta ongelmaksi on muodostunut tilanne, jossa ositusta ei ole toimitettu, eikä avio-oikeutta ole suljettu pois avioehdolla. Tällöin perittävän entinen puoliso on kuolinpesän osakas (PK 18:1). Säädöksen tulkinnan mukaan ositusvaade ei vanhene edes passiivisuuden vuoksi.
Osituksen vanhenemissäädöksen puuttuminen voi johtaa tilanteisiin, jossa ennen osituksen toimittamista kummallakaan puolisoilla ei ole täyttä varmuutta siitä, onko toisella puolisolla avio-oikeus johonkin osaan hänen omaisuuttaan (HE 51/2025). Jopa kymmeniä vuosia avioliiton päättymisen jälkeen entinen puoliso saattaa tulla esittämään vaatimuksia avio-oikeuden perusteella. Perintökaaren (18:1 §:n) mukaan jos ositusta ei ole tehty, entinen puoliso on kuolinpesän osakas. Sillä ei ole vaikutusta, milloin avioliitto on purkautunut tai miksi ositusta ei ole toimitettu.
Rajaksi esitetään 10 vuotta avioerosta
Hallituksen esityksen mukaan (HE 51/2025) Avio-oikeuden esitetään vanhentuvan 10 vuoden kuluttua siitä, kun avioero on lainvoimainen. Vanhentumissäädös koskisi avioeroon päättyneitä sekä kumottuja avioliittoja. Ehdotuksen mukaan puolisolla säilyisi oikeus hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa osituksen tai omaisuuden erottelun toimittamiseksi. Määräajan umpeuduttua puolisolla ei kuitenkaan olisi oikeutta vaatia toiselta puolisolta tasinkosuoritusta avio-oikeuden nojalla.
Esityksessä ehdotetaan, että avio-oikeuden vanhentumisen voi katkaista hakemalla tuomioistuimesta pesänjakajaa omaisuuden osituksen toimittamiseksi. Esitys antaisi myös puolisoille mahdollisuuden vapaasti sopia avio-oikeuden vanhentumisesta kirjallisesti. Sopimuksen tulisi olla kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama ja se tulisi rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastoon. Avio-oikeuden vanhentuminen johtaisi myös siihen, että entinen puoliso ei olisi enää kuolinpesän osakas (He 51/2025).
Lakimuutoksella olisi vaikutuksia myös vallintarajoituksiin ja yhteisomistusolettamaan. Esityksen mukaan vallintarajoitukset lakkaisivat viimeistään 10 vuoden kuluttua avioliiton purkautumisesta (HE 51/2025). Sama koskisi myös yhteisomistusolettamaa. Kymmenen vuoden määräajan päättymisen jälkeen aviopuolisoiden omistussuhteiden ja -osuuksien rajaamiseksi sovellettaisiin yleisiä varallisuusoikeudellisia säännöksiä (HE 51/2025). Näillä muutoksilla ei olisi kuitenkaan vaikutusta irtainten esineiden todellisiin omistussuhteisiin (HE 51/2025). Ei voida lähteä siitä, että esineen omistus siirtyisi ajan kulumisen seurauksena omistajalta toiselle.
Mikäli lakiesitys menisi tässä muodossa läpi, helpottaisi se kuolinpesiin liittyvien hankalien varallisuusoikeudellisten ongelmien kartoittamista ja pienentäisi kuolinpesän selvityskustannuksia. Kuolinpesän osakkaiden ei jatkossa tarvitsisi yrittää tavoittaa vainajan entistä puolisoa, jos avio-oikeus on vanhentunut. Sillä ei olisi merkitystä, onko osituksen toimittamisesta jonkunlaista näyttöä olemassa vai ei (HE 51/2025).
Ehdotetut muutokset vallinnanrajoitusten raukeamiseen johtaisivat siihen, ettei esimerkiksi perheen yhteisenä kotina käytetyn kiinteistön tai asunnon myyntiin enää tarvittaisi entisen puolison tai tämän kuolinpesän lupaa, vaikka ositusta olisikin toimittamatta.
Kirjoittaja
Jarmo Kemppinen työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa opettaen muun muassa perhe- ja perintöoikeuteen liittyviä asioita.
Lähteet
Avioliittolaki 234/1929. Finlex. Viitattu 6.6.2025. Saatavissa https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1929/234
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi avioliittolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 51/2025). Viitattu 6.6.2025. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2025/51#OT0
LTapsaH. 2022. Hellman, T. Kesä, järvi, mökki, kesämökki. Pixabay. Viitattu 11.6.2025. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kes%C3%A4-j%C3%A4rvi-m%C3%B6kki-kes%C3%A4m%C3%B6kki-7205723/
Perintökaari (PK) 40/1965. Finlex. Viitattu 6.6.2025. Saatavissa https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1965/40
Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset. 2023. Tilastokeskus. Viitattu 6.6.2025. Saatavissa https://stat.fi/julkaisu/clmypu9zn9n8h0cuta7046aml Tuomioistuinlaitoksen vuositilastot. 2024. Viitattu 6.6.2025. Saatavissa https://oikeus.fi/tuomioistuimet/fi/index/tuomioistuinlaitos/tilastoja.html
