Neurovahvistava työtapa tutuksi ammattikorkeakoulussa, osa 1

Olemmeko neurovahvistajia vai neurovaimentajia?

Neurovahvistavan työtavan keskiössä on monimuotoisuuden hyväksyminen. Tarvittaessa siihen liittyy myös positiivista erityiskohtelua. Neurovahvistava työtapa edellyttää myös omien uskomusten ja juurtuneiden käsitysten reflektiota sekä uudelleenmäärittelyä. Keskeistä on kunnioittaa kaikenlaisia ihmisiä arvottamatta tai määrittelemättä heitä. Olosuhteiden ja ympäristön rakentaminen asenne-esteettömäksi hälventää rakenteellista syrjintää, ja mahdollistaa myös tarvittavaa positiivista erityiskohtelua.

Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää joissakin tapauksissa heikommassa asemassa olevan väestöryhmän erityistarpeiden huomioimista. Positiivista erityiskohtelua tulee sallia vain silloin, kun se edistää tosiasiallista yhdenvertaisuutta, ja ehkäisee tai poistaa syrjinnästä johtuvia haittatekijöitä. (Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2016.)

Neurovahvistavaa työtapaa kehittämässä

Neurovahvistavassa työtavassa keskitytään vahvuuksiin sekä kyvykkyyden ja voimavarojen tukemiseen. Yksilön ei toivota muuttuvan, vaan pyritään muuttamaan ympäristöä ja olosuhteita kaikille sopiviksi käyttämällä tarkoituksenmukaisia työtapoja sekä menetelmiä. Omia ja organisaation toimintatapoja kehitetään yhdenvertaista ja neurokirjoystävällistä toimintakulttuuria tukevaksi. Syrjiviä tai asenteellisia normeja ja rakenteellisia käytänteitä pyritään poistamaan vahvistamalla sensitiivistä ja arvostavaa vuorovaikutusta. (Hewitt 2025.)

Tiedon ja taidon lisääntyminen tukee ymmärrystä neurokirjoon kuuluvan opiskelijan erityistarpeista. Voidaankin kysyä, miten yhdenvertaisuus ja esteettömyys toteutuu ammattikorkeakouluissa.

Asenne-esteettömyys ja esteettömyys ovat uusia ihmisoikeuksia

Asenne-esteettömyyden toteutumista on tärkeä havainnoida organisaatioin kaikilla tasoilla. Asenne-esteettömyys tarkoittaa esteettömyyden todeksi tulemista ihmisten ajatuksissa sekä asennoitumisessa muita ihmisiä kohtaan. Tämä voidaan nähdä yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen integraation tietoisena toteuttamisena, joka parhaimmillaan näkyy jokaisen ihmisen osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen tunteena. Neuromoninaisuuteen liittyvä tiedonpuute voi kuitenkin usein olla asenne-esteettömyyden toteutumisen tiellä. (Oksanen & Sollasvaara 2019, 20.)

YK:n vammaissopimus määrittelee esteettömyyden olevan uusi ihmisoikeus, jota on pidetty turhankin itsestäänselvyytenä. Esteettömyys toteutuu, kun fyysinen ympäristö ja tilat sekä henkinen ja sosiaalinen ympäristö ovat saavutettavia. Lisäksi palveluiden sekä tuotteiden tulee olla helppokäyttöisiä. Esteettömyys merkitsee myös vuorovaikutukseen sekä tiedonsaantiin liittyvää saavutettavuutta. (Invalidiliitto 2016.)

Ympäristöä ja toimintakulttuuria muokkaamalla tuetaan toimintakykyä

Ympäristö voi joko vahvistaa tai lieventää kuormituksesta aiheutuvia oireita. Ympäristön muokkaaminen voi vähentää neurokirjoon liittyvää aistitiedon käsittelyn vaikeutta sekä siihen liittyvää haittaa merkittävästi. Häiritsevien ärsykkeiden karsiminen ja myönteisten kokemusten vahvistaminen helpottavat aistikuormaa ja siten tukevat toimintakykyä. (Puustjärvi 2024, 333.)

Aito myönteisyys antaa tilaa kaikenlaisille, myös hankalilta tuntuville tunteille. Kaikista tunteista voi ja saa puhua, näin ne eivät jää meihin kiinni negatiivisiksi radoiksi, vaan hälvenevät luonnostaan ja tekevät tilaa uudelle. On tärkeää tiedostaa, että toimintatavoilla on paljon merkitystä. Myönteinen, yhteistyötä luova toiminta mahdollistaa onnistumisia myös pitkällä tähtäimellä. (Saukkola & Laane 2020, 146–148.)

Arvostava ja hyväksyvä toimintakulttuuri luo turvallisuuden tunnetta, ja ehkäisee myös rakenteellista syrjintää. Omien asenteiden ja toimintatapojen reflektointi ja tarvittava uudelleenmäärittely voivat aikaansaada monia myönteisiä muutoksia. Ammattikorkeakoululla onkin merkityksellinen rooli ihmisten myönteisten tulevaisuuksien mahdollistajana. Se mihin keskitytään, vahvistuu.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa julkaisusarjasta, jossa tarkastellaan ja tehdään näkyväksi ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia tukea erilaisia neurokirjon opiskelijoita.  

Lähteet

Hewitt, S. 2025. Neurovahvistava lähestymistapa kutsuu toimintakulttuurin muutokseen. Autismi-lehti 1/2025. Viitattu 25.4.2025. Saatavissa https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/neurovahvistava-lahestymistapa-kutsuu-toimintakulttuurin-muutokseen/

Invalidiliitto. 2016. YK:n vammaissopimus. Viitattu 25.4.2025. Saatavissa https://www.invalidiliitto.fi/vammaisuus/vammaisten-oikeudet/ykn-vammaissopimus

Oksanen, J. & Sollasvaara, R. 2019. (toim.) Esteille hyvästit. Opas autismikirjon sekä adhd- ja tourette -oireisten lasten kasvattajille. Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017–2019-hanke. Autismisäätiö.

Puustjärvi, A. 2024.(toim.) Aistitiedon käsittelyn vaikeudet. Ymmärrystä ja sujuvampaa arkea. Jyväskylä: Santalahti-kustannus.

Saukkola, K. & Laane, T. 2020. Näe sydämellä. Luo arvostava yhteys lapseen. Kerava: KirsiConsulting.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu. 2016. Positiivisen erityiskohtelun opas. Viitattu 25.4.2025.  Saatavissa https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/documents/25249352/34271289/Positiivisen+erityiskohtelun+opas.pdf/34593484-7b08-47da-a662-cceb6e4df28e/Positiivisen+erityiskohtelun+opas.pdf/Positiivisen+erityiskohtelun+opas.pdf?version=1.1&t=1603877534727