Niin seurakuntatyössä kuin sote-alallakin on korostettu eriytyneitä työaloja ja ammatti-identiteettejä ammatillisuuden merkkinä. Ammattihierarkiat voidaan kokea edelleen vahvoina, vaikka nykyaika haastaakin arvostamaan työntekijyysosaamista, jossa asenteet ja työntekijän valmiudet toimivat joustavasti, organisaation määrittämiä kapeita työnkuvia laajemmin (Juujärvi ym. 2019, 12).
Puhuttaessa integroivasta työtavasta voidaan havaita, että sana pitää sisällään hyvin erilaisia malleja toimia. Toimintojen sateenvarjo ei aina muodosta sen alla olevan lapsen tai perheen näkökulmasta yhtenäistä kokonaisuutta, jossa palvelujen ja toimijoiden yhteensovittamisessa asiakas tulisi kokonaisvaltaisesti ja saumattomasti kohdatuksi omista, kussakin hetkessä olevista tarpeistaan käsin. (Ks. Raitakari ym. 2019, 6.) Eri työalat ovat usein väljästi linkittyneinä toimimaan yhdessä, kuten vaikkapa diakonia ja varhaiskasvatus perinteisesti ovat olleet.
Joissain tilanteissa työtä on koordinoitu yhteisesti. Hyvänä esimerkkinä uudenlaisesta tavasta toimia on Ylöjärven perhetoiminta PikkuHelppi, joka tarjoaa tukea vanhemmuuteen terapeuttisin keskusteluin sekä lastenhoitoapuna. Moniammatillinen tiimi tavoittelee integratiivista toimintamallia, jossa vakauttavat perhe- ja pariterapian työmallit voivat soveltaen lisätä systeemistä työkulttuuria. Siinä perheen elämä nähdään kokonaisuutena, jossa kaikki osat vaikuttavat toisiinsa.
PikkuHelppi-työtä kehitetään tuomalla työntekijöiden välille avointa dialogisuutta ja sosiaalisten tilanteiden hallintaa sekä kykyä vakauttaa itseä vaativissakin asiakastilanteissa. Tällainen interprofessionaalinen, yhteinen työtapa mahdollistaa parhaimmillaan asiakkaan keskiössä olemisen ja dialogisuuden. Hänet voidaan kohdata kokonaisvaltaisesti ja luottamuksellisesti hetkessä. Asiakasta ei tarvitse lähettää toisen kuulijan luo vain virka- tai tehtävä nimikkeen vuoksi, vaan myös lastenohjaaja voi olla kantamassa huolia kuulijana tai diakoniatyöntekijä kohtaamassa lapsia. (Pälve 2021, 42–50.)
Vakauttavat työmallit innostamassa yhteiseen toimintakulttuuriin
Vakauttavat työmallit ovat kehollisia, tunnereaktioitamme sääteleviä toimintamalleja, jossa hyödynnetään esimerkiksi kehon peilisolujärjestelmää. Neurologinen ymmärrys tunteiden kehollisuudesta ja ihmisen mukautuvuudesta toisten vireystiloihin esimerkiksi hengityksen, puheen, liikkeen ja kosketuksen kautta voidaan hyödyntää työskenneltäessä ihmissuhdeammateissa. Tiedostamalla oma keho ja sen välittämät tunnetilat voidaan niitä säätelemällä vaikuttaa jopa koko työyhteisön tunneilmastoon (mm. Siegel 2021, 45–82). Aiheesta ovat kirjoittaneet helppotajuisesti esimerkiksi Karkkunen, Litsilä ja Miettinen (2017).
Vakauttavia työmalleja voidaan soveltaa tuettaessa vanhempia toimimaan lastensa kanssa (Rautkallio 2021, 2022). Keholliset ja vakauttavat menetelmät maadoittavat työntekijän tunnetartunnan uhatessa ja toimivat minkä tahansa työyhteisön tunneilmapiirin voimavarana. Menetelmät ovat ennen kaikkea työntekijää itseään vakauttavia ja hyödyttävät ihmissuhdetyössä onpa kyseessä lastenohjaaja, diakoni, pappi tai terapeutti. (Ks. Rothschild 2010, 93–143.)
Kirjoittajat
Sirpa Ilkka-Ahola on diakoni, sosionomi (AMK) ja pian perhe- ja pariterapian psykoterapeutiksi valmistuva LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutuksesta.
Elina Kosonen on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori, joka on kiinnostunut lapsi – ja perhepalveluiden kehittämisestä.
Lähteet
Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T., & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali-ja terveydenhuollon muutoksessa. COPE. THL. Viitattu 30.10. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0
Karkkunen, A., Litsilä, R. & Miettinen, A. 2017. Kuinka voin parantaa tietoisuustaitojani las-tensuojelutyössä? Talentia-lehti 3.7.2017. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Viitattu 8.10.2022. Saatavissa https://www.talentia-lehti.fi/kuinka-voin-parantaa-tietoisuustaitojani-lastensuojelutyossa/
Pälve, I. 2021. Perheterapeutit systeemisen toimintamallin valonkantajina. Teoksessa Petrelius, P., Yliruka, L. & Miettunen, N. (toim.) Systeemisiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. Työpaperi 7/2021. Helsinki: THL. 42‒50. Viitattu 9.10.2022. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141017/URN_ISBN_978-952-343-628-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Raitakari, S., Räsänen, J. M., Kostiainen, T., & Juhila, K. 2019. Integroiva työtapa muotou-tuvassa perhekeskuskontekstissa: Kriittisten tekijöiden tarkastelua. Tampere: PunaMusta Oy – Yliopistopaino. Viitattu 8.10.2022. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105437/978-952-03-1020-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Rautkallio, A. M. 2021. Vanhemmuuden vakauttamisesta. Vakauttava perheterapia. Luento 30.8.2021. Jyväskylän yliopisto. Vuorovaikutusprosessin tutkimuskeskus Oy.
Rautkallio, A. M. 2022. Koulutus- ja psykoterapiapalvelut. Viitattu 8.10.2022. Saatavissa https://www.ainomaijarautkallio.fi/aino-maija-rautkallio
Rothschild, B., & Rand, M. L. 2010. Apua auttajalle ‒ myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Helsinki: Traumaterapiakeskus.
Siegel, D. 2021. Mindsight ‒ muutoksen tiede. 1., uudistettu painos. Helsinki: Basam Books.
truthseeker 08. 2016. Pikkutyttö, sateenvarjo. Pixabay. Viitattu 1.11.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/pikkutytt%c3%b6-sateenvarjo-1895746/
