Tiemerkintöjen kuluminen lisää Itämeren mikromuovikuormitusta

Tiemerkintöjen tekeminen ja korjaaminen kuuluvat oleellisesti katujen rakenteellisen kunnossapidon tehtäviin.  Tiemerkintämateriaaleja on käyttötarkoituksesta riippuen useita, kuten vesi- ja liuotinpohjaiset maalit, termoplastiset massat sekä valmiiksi muotoillut kuumaliimattavat premark-symbolit.

Tiemerkintöjen koostumus ja kuluminen

Tiemerkintämassa koostuu lähinnä hiekasta, öljypohjaisesta hartsista, polymeereistä sekä liuotinkäsitellyistä prosessiöljyistä, joita käytetään muun muassa kumin ja muovien valmistuksessa. (Andersson-Sköld ym. 2020, 53–55; Setälä & Suikkanen 2020, 69.)

Suojatie, josta suurin osa valkoisista merkinnöistä kulunut pois.
Kuva 1. Kulunutta suojatiemassamerkintää talven jäljiltä Helsingin Hämeentiellä (Nurminen 2022, 22)

Tiemerkintämateriaalien sisältämien polymeerien vuoksi niiden kulumistuotteet luokitellaan mikromuoviksi. Mikromuoviksi kutsutaan myös niitä hiukkasia, jotka syntyvät eloperäisten hartsien ja polymeerien kulumisen vaikutuksesta. (Linnakoski ym. 2020, 14, 19.)

Liikenteen aiheuttamien mikromuovipäästöjen lähteet luetaan sekundaarisiin, jolloin ajoneuvojen renkaista ja tiemerkintämassoista kuluva ja irtoava mikromuovi kulkeutuu tahattomasti ilmakulkeumana tai lumen sulamisvesien ja sadevesien aiheuttaman pintavaluman kautta vesistöihin. Tällaista käsittelemätöntä hulevettä pääsee valumaan suoraan vesistöihin suurina määrinä vuosittain. (Suomen ympäristökeskus 2017.)

Tien ja tiemerkintöjen kulumiseen vaikuttavat erityisesti vuodenaikojen vaihtelut, talviajossa käytettävät nastarenkaat sekä teiden kunnossapito, kuten auraaminen. Myös tiestön pinnoitus- ja päällystysratkaisuilla on vaikutusta kulumiseen ja sitä kautta päästöjen syntymiseen. (Andersson-Sköld ym. 2020, 24.)

Tutkimuksella muutospainetta toimintakulttuuriin

Tiemerkintöjen ympäristövaikutukset kaupunkitekniikan ylläpidossa. Toimittajien sitouttaminen vähäpäästöisempiin raaka-aineisiin -opinnäytetyönä (YAMK) tehty tutkimushanke osoitti, että tiemerkintöjen kuluminen aiheuttaa mikromuovipäästöjä. Päästömääriksi arvioitiin laskennallisesti noin 32-151 tonnia kolmen vuoden urakka-ajalta, jolloin niiden ympäristövaikutuksia voidaan pitää erittäin merkittävinä. Tutkimushankkeessa täysin luotettavien tulosten saaminen oli mahdotonta, mutta saadun aineiston perustella teoreettiset mikromuovipäästöt pystyttiin kuitenkin laskemaan ylläpito- sekä uudelleenpäällystyskohteiden materiaalikulutuksien mukaisesti koko ylläpidetylle katuosuudelle.

Nopeusrajoitusmerkintää printataan katuun kuorma-autoalustaisella tiemerkintätulostimella
Kuva 2. Nopeusrajoitusmerkintää printataan katuun kuorma-autoalustaisella tiemerkintätulostimella (Kuva: Tomi Telavuori)

Päästöjen pienentäminen vaatii yhteisiä tavoitteita alan toimijoiden kesken, kuten päästö vähennystavoitteiden määrittelyä ja hankintojen sekä katuverkoston vaatimusten kehittämistä. Uudet cleantech-ratkaisut ovat myös keskeisessä roolissa, kun halutaan pienentää päästöjä veteen, ilmaan ja maaperään. Yksi tärkeimmistä toimista on hulevesien hallinta ja sen kehittäminen.

Tiemerkintöjen aiheuttamia ympäristövaikutuksia on mahdollisuus hillitä muun muassa materiaalivalinnoilla ja laatuvaatimuksilla. Tutkimushankkeen tulokset luovat muutospainetta organisaation toimintakulttuuriin ja vauhdittavat matkaa kohti ilmastoviisaampaa tulevaisuutta. Tulokset osoittavat hyvin, miten pieneltäkin vaikuttava ilmiö kuten tiemerkintä, kertautuessaan muodostaa merkittävän osan mikromuovipäästöjen hallintapyrkimyksissä.

Kirjoittajat

Eeva Aarrevaara toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun Kestävä kaupunkiympäristö -koulutusohjelmassa.  

Kati Nurminen työskentelee ympäristöinsinöörinä Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Starassa, ja kirjoitti LAB-ammattikorkeakoulun Kestävä kaupunkiympäristö -koulutusohjelmassa YAMK-opinnäytetyönsä tiemerkintöjen ympäristövaikutuksista kaupunkitekniikan ylläpidossa.

Lähteet

Andersson-Sköld, Y., Johannesson, M., Gustafsson, M., Järlskog, I., Lithner, D., Polukarova, M. & Strömvall, A-M. 2020. Microplastics from tyre and road wear. A literature review. Sweden: Swedish National Road and Transport Research Institute (VTI). VTI rapport 1028A. Viitattu 11.5.2022. Saatavissa http://vti.diva-portal.org/smash/get/diva2:1430623/FULLTEXT02.pdf

Linnakoski, H., Juurikka, J., Kirjavainen, J. & Hakala, E-M. 2020. CO2-päästömuuttujat ja mikromuovit tiemerkinnöissä. Helsinki: Väylävirasto. Väyläviraston julkaisuja 13/2020. Viitattu 11.5.2022. Saatavissa https://julkaisut.vayla.fi/pdf12/vj_2020-13_co2_paastomuuttujat_web.pdf

Nurminen, K. 2022. Tiemerkintöjen ympäristövaikutukset kaupunkitekniikan ylläpidossa. Toimittajien sitouttaminen vähäpäästöisempiin raaka-aineisiin. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, teknologia. Lahti. Viitattu 11.5.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052311164

Suomen ympäristökeskus. 2017. Mikromuovit riski myös Suomen vesistöille. Viitattu 24.2.2022. Saatavissa https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Mikromuovit_riski_myos_Suomen_vesistoill(42492)