Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnoissa keskeisenä tavoitteena on, että tulevat hoitotyön ammattilaiset saavat valmiuksia ja välineitä kohdata ja hoitaa ihmisiä, joilla on erilaisia mielenterveyden haasteita. Kohtaamisessa korostuu voimavarat huomioiva toipumista edistävä näkökulma. Hoitotyön ammattilaiset voivat edistää potilaan toipumista auttamalla tätä löytämään voimavaroja ja suunnitelmia kohti merkityksellistä ja antoisaa elämää ja tukea pystyvyyden tunteen löytymisessä (Nordling 2018).
Perinteisesti toipuminen nähdään jatkona hoidon jälkeiselle kuntoutukselle (Raivio & Raivio 2020). Mielenterveyspalveluissa on kuntoutumisen sijaan otettu käyttöön toipumisen näkökulma. Monissa maissa toipumisorientaatio toimii keskeisenä viitekehyksenä mielenterveyspalveluiden tuottamisessa ja järjestämisessä. Suomessa toipumisorientaatio (recovery-malli) lisättiin vuonna 2010 kansalliseen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan (Raivio & Raivio 2020). Se on ajattelun ja toiminnan viitekehys, jossa painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys. (Nordling 2018.)
Gröhn (2024) nostaa esiin muun muassa voimavarojen, onnistumisten ja positiivisen kehityksen huomioimisen. Opinnäytetyö tehtiin liikkuvaan avohoitoon, jossa toteutetaan vaikeahoitoisten psykoosipotilaiden hoitotyötä. Tärkeäksi ydinasiaksi koettiin yhdessä potilaan kanssa tehty hoitosuunnitelma, jossa huomioidaan vahvasti potilaan omat toiveet hoidon etenemisestä. (Gröhn 2024.) LAB-ammattikorkeakoulun mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksolla opiskelijat harjoittelevat pienryhmissä hoitosuunnitelman tekoa. Keskiössä ovat potilaan omien vahvuuksien ja voimavarojen sekä toiveiden huomioiminen.
Toipuminen on matka
Toipumisorientaatiossa toipumista kuvataan henkilökohtaisena matkana. Tässä tärkeinä tekijöinä ovat yksilöllinen kehittymis- ja kasvuprosessi ja elämänkokemus, jotka auttavat yksilöä selviytymään psyykkisen sairauden tuomista ongelmista. Toipumisorientaatiossa korostuu omakohtainen toipuminen, jossa merkittävässä osassa on toipujan oma kokemus toiveikkuudesta ja mielekkäästä elämästä. Henkilökohtainen toipumisprosessi auttaa kohti tyydytystä tuovaan ja toiveikkaaseen elämään.
Henkilökohtaista toipumista voidaan kuvata viiden toipumista edistävän prosessin kautta, joihin liittyy myös taantumisen vaiheita. Positiivinen mielenterveys on osa tätä prosessia. (Nordling 2018.) Positiivisen mielenterveyden tarkoituksena on siirtää ajattelua pois sairaus- ja ongelmakeskeisyydestä. Ihminen voi kokea mielenterveytensä hyväksi psyykkisen sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023.)
Kirjoittaja
Tuula Juvakka työskentelee terveysalan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa hyvinvointiyksikössä Lappeenrannan kampuksella.
Lähteet
anncapictures. 2017. Kiviä, rakkaus, unet, toivoa. Pixabay. Viitattu 20.9.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kiviä-rakkaus-unet-toivoa-hiekka-2780171/
Gröhn, T. 2024. Toipumisorientaatiolähtöinen työote Auroran Liikkuvassa avohoidossa. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto.
Nordling, E. 2018. Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Duodecim 2018; 134:1476–83.
Raivio, M. & Raivio, J. 2020. Toipuva mieli. Opas toipumisorientaatioon. Keuruu: PS-kustannus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi. Viitattu 20.9.2024. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/positiivinen-mielenter-veys-eli-mielen-hyvinvointi.
