Skaala-projektissa järjestetään täsmäkoulutuksia yritysten tarpeisiin. Kartoituksen perusteella yksi toivottu aihe on koneturvallisuus. Suomessa, kuten muissakin ETA-maissa (Euroopan talousalue), sovelletaan valtioneuvoston asetuksella (12.6.2008/400) konedirektiiviä (2006/42/EY). Tiivistetysti sanottuna konedirektiivi velvoittaa laitevalmistajat huolehtimaan dokumentoinnista ja ottamaan käyttäjien turvallisuuden huomioon kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna. Nykyinen asetus on ollut voimassa jo yli kymmenen vuotta, mutta siitä huolimatta alalla on toisinaan epätietoisuutta mitä tämä tarkoittaa yrityksen tai yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Erityisesti haastetta on uusilla yrityksillä. Apua löytyy mm. Skaala-projektin syksyllä 2020 järjestettävistä koulutuksista.
Direktiivin kieli on osin moniselitteistä. Ensimmäinen vastaan tuleva epäselvä asia on usein, että koskeeko direktiivi ylipäätään yrityksen tuotetta vai ei. Eli onko kyseessä direktiivin määritelmän mukainen ”kone”, ”osittain valmis kone” vai ollaanko direktiivin soveltamisalueen ulkopuolella. Tämä ei aina ole yksiselitteistä. On hyvä tiedostaa, että direktiivi velvoittaa ottamaan huomioon turvallisuusnäkökohdat myös omaan käyttöön rakennettavissa laitteissa sekä käytetyissä laitteissa, jotka tuodaan maahan Euroopan ulkopuolelta. Yliopistojen laboratorioissa sen sijaan voidaan jossain tapauksissa välttää direktiivin seuraaminen, koska ”tilapäistä laboratoriokäyttöä varten erityisesti tutkimukseen suunniteltuihin ja rakennettuihin koneisiin” ei tarvitse soveltaa direktiiviä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että turvallisuusasioille pitää viitata kintaalla. Tällaisiin laitteisiin ei kuitenkaan kiinnitetä esim. CE-merkintää, joka on valmistajan vakuutus siitä, että laite täyttää sitä koskevien direktiivien vaatimukset. Tulkinnanvaraiseksi asiaksi kuitenkin jää, että millainen käyttö on tilapäistä.
Direktiivi antaa turvaa käyttäjille sekä valmistajille
Tulkinnanvaraisuuksista huolimatta direktiivi antaa lopulta melko selkeät ohjeet siitä, miten tulee toimia, jotta yrityksen lopputuote on kaikin puolin turvallinen. Direktiivissä itsessään ei ole suoranaisia sääntöjä, vaan se ohjaa seuraamaan aina kulloiseenkin tapaukseen soveltuvaa standardia. CE-merkinnän ja erilaisten dokumenttien lisäksi direktiivi velvoittaa huolehtimaan mm. koneen turvallistamisesta ja riskianalyysista. Standardinmukainen huolellisesti tehty riskianalyysi osoittaa konstruktion heikot lenkit ja prosessi todetaan valmiiksi vasta kun suunnittelun keinoin tuotetta on muokattu niin, että turvallisuus on taattu. Kuvassa 2 on esitetty ISO 12100 -standardin mukainen vuokaaviomuotoinen riskinpienentämisprosessi. Siinä käydään systemaattisesti kohta kohdalta läpi kaikki riskeihin liittyvät oleelliset asiat esittämällä prosessia läpikäyvälle henkilölle kyllä / ei kysymyksiä. Kysymyksiin vastaamalla päästään etenemään vuokaaviossa ja prosessi on valmis vasta sitten kun kaikki turvallisuusnäkökohdat ovat kunnossa. Kyseistä prosessia käydään tarkemmin läpi mm. Skaala-projektin koulutuksissa.
Kirjoittajat
Simo Sinkko työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun konetekniikan lehtorina sekä toimii asiantuntijana Skaala-projektissa.
Lähteet
Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta 12.6.2008/400. Finlex. [Viitattu 6.9.2020]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080400
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti). EUR-Lex. [Viitattu 6.9.2020]. Saatavissa: https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2006/42/oj?locale=fi
Linkit
Skaala-projekti. 2020. Skaala-projektin kotisivut. [Viitattu 6.9.2020]. Saatavissa: https://skaala.turkuamk.fi/
Kuvat
Kuva 1. Sinkko, S. 2020. Konedirektiivi velvoittaa huomioimaan myös ergonomian.
Kuva 2. SFS-EN ISO 12100. 2010. Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto.
