Itsevarmuus syntyy epävarmuuden kautta – elvytysharjoittelu rohkaisee toimimaan tositilanteissa

Harva toivoo joutuvansa elvyttämään, mutta jokainen toivoo, että joku osaisi tehdä sen. Elvytystilanteessa ratkaisee usein se, kuka uskaltaa toimia ensimmäisenä ja siksi harjoittelu on niin tärkeää. Elvytystaidot eivät ole vain ensihoitajien erityisosaamista, vaan ne ovat perustaitoja, jotka voivat olla ratkaisevia elämän ja kuoleman välillä.

Sairaanhoitajaopiskelijoille elvytys jää usein pääasiassa teoriatasolle. Painelun rytmi, puhallusten oikea määrä ja defibrillaattorin käyttö voivat tuntua epävarmoilta, jos niitä ei ole päässyt oikeasti kokeilemaan. Juuri tästä oivalluksesta lähti liikkeelle opinnäytetyömme LAB-ammattikorkeakoulussa. Halusimme tarjota opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella elvytystä turvallisesti, rennosti ja ennen kaikkea käytännössä.

Epävarmuudesta rohkeuteen

Koulutuspäivän suunnittelu alkoi melko tyypillisesti, paljon kahvia, aikatauluja ja kysymyksiä siitä, miten päivä rakennetaan. Lopulta syntyi ohjelma, jossa pyrittiin yhdistämään teoria, käytäntö ja hauskuus. Mukaan otettiin myös lapsipotilaan elvytys, sillä moni opiskelija on kokenut sen erityisen haastavaksi.

Kun koulutuspäivä koitti, Mukkulan kampuksen simulaatiotila täyttyi jännittyneestä puheensorinasta. Teoriaosuuden jälkeen opiskelijat pääsivät tositoimiin elvytysnukeilla ja defibrillaattoreilla. Käytössä oli nukkeja, jotka antoivat reaaliaikaista palautetta painelun syvyydestä ja rytmistä. Ensimmäisten harjoitusten aikana jännitys oli käsinkosketeltavaa, mutta pian tilalla oli naurua ja onnistumisen riemua, kun laite kehui “Good compressions!”.

Harjoituspäivänä näkyi selvästi, miten tekeminen lisää itsevarmuutta. Aluksi moni liikkui varovasti ja tarkasti ohjeita kysellen, mutta parin kierroksen jälkeen otteet olivat jo aivan toisenlaiset. Pieni kilpailuhenki nostikin päätään, kun ryhmät yrittivät saada nukelta parhaat palauteprosentit.

Päivän aikana nähtiin paljon pieniä oivalluksia. Yksi opiskelija totesi:

”Nyt tajuan, että uskallan käyttää defibrillaattoria, enkä jää vain odottamaan, että joku muu tekee sen.”

Juuri tällaisia hetkiä varten harjoituksia tarvitaan. Kuten European Resuscitation Council (2021) korostaa, toistuva käytännön harjoittelu on paras tapa vahvistaa paitsi elvytystaitoja, myös toimintavarmuutta.

Harjoittelu tekee varmaksi ja vähän nöyräksi

Koulutuksen jälkeen keräsimme palautetta ja tulokset olivat lähes yksimieliset. Koulutus koettiin hyödylliseksi, innostavaksi ja selkeäksi. Erityisesti käytännön osuutta kiitettiin ja moni opiskelija kertoi jälkeenpäin, että koulutuksen myötä myös oma suhtautuminen hätätilanteisiin muuttui. Aiempi epävarmuus vaihtuikin nyt toiminnanhaluun. Usea opiskelija nosti esiin myös sen, kuinka harvinaista on päästä harjoittelemaan tällaisia taitoja kiireettömästi ja ohjatusti. Moni kertoi, että aiemmin elvytys oli tuntunut etäiseltä tai jopa pelottavalta aiheelta, mutta koulutus muutti käsitystä konkreettisesti. Tämä kertoi meille paljon siitä, kuinka suuri merkitys hyvin suunnitellulla oppimistilanteella voi olla.

Meille kouluttajina päivä oli opettavainen myös toisella tavalla. Opinnot olivat antaneet teoriapohjan, mutta vasta opinnäytetyö opetti, miten erilaisia opiskelijat voivat olla oppijoina. Toiset oppivat tekemällä, toiset seuraamalla ja kaikki hyötyvät siitä, kun virheitä saa tehdä turvallisesti.

Käypä hoito -suositus (2021) painottaa, että elvytystaitojen ylläpito vaatii säännöllistä harjoittelua. Samalla tavalla myös itsevarmuus hoitotilanteissa kasvaa vain kokemuksen kautta. Epävarmuus ei siis ole heikkoutta, se on lähtökohta oppimiselle. Lopulta rohkeus syntyy siitä, että uskaltaa yrittää, vaikka ei olisi täysin varma. Sitä kautta syntyy varmuus, joka kantaa myös tositilanteessa.

Lähteet

European Resuscitation Council. 2021. ERC Guidelines. 
Hepo-oja, K. & Karhunen, J. 2025. Elvytyskoulutus sairaanhoitajaopiskelijoille. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. 
Käypä hoito. 2021. Elvytys. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Elvytysneuvoston työryhmä.