Metsäverotuksen kevennyksestä toivotaan puukaupan piristäjää

Hallitus on esittämässä muutoksia metsäverotukseen ensi vuoden alusta. Metsävähennyksen enimmäismäärä kasvaisi nykyisestä 60 prosentista 75 prosenttiin metsäkiinteistöjen yhteenlasketuista hankintamenoista (HE 44/2025). Korotettu pohja koskee verovuodesta 2026 alkaen myös niitä metsätiloja, jotka ovat jo olleet metsävähennysseurannassa ja jotka metsänomistaja omistaa edelleen vuoden 2026 lopussa (HE 44/2025). Muutoksia on tulossa myös metsän luovutusvoiton määrän laskemiseen. Jatkossa luovutusvoittoon lisättäisiin metsävähennyksen määrä, joka on enimmillään 75 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta (HE 44/2025).

Muutoksen tarkoituksena on rohkaista metsänomistajia harjoittamaan aktiivista metsätaloutta ja varmistaa metsäteollisuudelle riittävä raakapuun saatavuus. Muutos mahdollistaa puuston hankintamenon nopeamman vähentämisen verotuksessa, mikä on erityisen merkittävää niille metsänomistajille, jotka ovat ostaneet hakkuukypsiä metsiä ja aikovat myydä puuta pian tilan hankinnan jälkeen (HE 44/2025).

Metsävähennys on metsäkauppojen verotukseen liittyvä etu, jonka avulla metsänomistaja voi vähentää osan metsän hankintamenosta metsätalouden pääomatulojen verotuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa kevyempää verotusta puunmyyntituloista, joka voi metsävähennystä hyödyntämällä olla osittain jopa verovapaata (Verohallinto 2025a).

Kuva 1. Riittävä raakapuun saanti metsäteollisuuden tarpeisiin on noussut esiin talouskeskusteluissa. (Pexels 2016)

Metsävähennyspohjan käsite

Metsätalouden verotus muutettiin 90-luvulla todellisiin tuloihin ja menoihin perustuvaksi pääomatulojen verotukseksi. Silloisessa uudistuksessa metsän hankintamenosta tulisi voida vähentää osa myyntituloista. Keskeisenä perusteena oli, että metsän hankintahintaan sisältyy myös hakattavissa olevan puuston arvo, joka realisoituu hakkuissa ja alentaa kiinteistön arvoa.

Metsävähennyspohja muodostuu siitä osuudesta metsän hankintamenosta, josta voi saada metsävähennyksen. Metsävähennyspohja on nykyisin 60 prosenttia metsän hankintamenosta. Metsän hankintamenon suuruus on metsäkiinteistön maapohjan ja puuston osuus koko kiinteistön tai määräalan kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta (Verohallinto 2025b).

Metsävähennyspohja muodostuu kaupan yhteydessä. Lahjan tai perinnön perusteella ei synny uutta metsävähennyspohjaa. Jos perinnönjättäjällä tai lahjanantajalla on jäänyt käyttämätöntä metsävähennyspohjaa, sen voi siirtää perinnön- tai lahjansaajalle (Verohallinto 2025b).

Nykyisin metsänomistaja voi siis vähentää vuosittain 60 prosenttia veronalaisen metsätalouden pääomatulosta, jonka hän on saanut metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä. Vähennyksen saaminen edellyttää kuitenkin vähintään 2 500 euron metsätalouden pääomatuloa. Tämä perustuu siihen, että metsävähennyksen pitää olla verovuonna vähintään 1 500 euroa. Metsävähennyksen merkittävä etu on siinä, että vähennyksiä voi tehdä niin kauan kuin metsävähennyspohjaa on jäljellä. (Verohallinto 2025b).

Esimerkki

Mikko on ostanut vuonna 2023 metsäkiinteistön, jonka kokonaishankintahinta on ollut 80 000 euroa. Tässä tapauksessa metsäkiinteistön metsävähennyksen enimmäismäärä eli metsävähennyspohja on 48 000 euroa (80 000 euroa x 60 %).

Vuonna 2024 Mikko teki metsäkauppoja, ja hänen metsätalouden veronalaiset pääomatulonsa ovat 25 000 euroa. Mikäli Mikko tekee verovuoden metsätalouden pääomatuloista suurimman mahdollisen metsävähennyksen eli 15 000 euroa (25 000 euroa x 60 %), seuraavina verovuosina Mikolle jää käytettäväksi metsävähennyspohjaa 33 000 euroa (48 000 euroa – 15 000 euroa).

Mikäli Mikko tekisikin vastaavan metsäkaupan vasta vuoden 2026 puolella, niin hänen metsävähennyspohjakseen muodostuisi 60 000 euroa (80 000 euroa x 75 %). Näin ollen samansuuruisesta metsäkaupasta Mikon saama suurin mahdollinen metsävähennys olisi 18 750 euroa. Metsävähennyspohjaa hänelle jäisi 41 250 euroa. Eli samasta kaupasta Mikolle muodostuisi 3 750 euroa vähemmän verotettavaa pääomatuloa.

Muutoksen taloudellinen hyöty metsänomistajille, joilla on metsävähennyspohjaa käytettävissä, tulee olemaan merkittävä. Samalla muutos kannustanee metsänomistajia toteuttamaan entistä aktiivisempaa metsätaloutta.

Kirjoittaja

Jarmo Kemppinen toimii juridiikan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa ja opettaa muun muassa verotusta.