Sosiaali- ja terveydenhuolto on merkittävä resurssien kuluttaja ja ilmastokuormittaja. Vuonna 2019 sen osuus Suomen kulutusperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä oli 6,5 % (Pulkki ym. 2023, 30). Ilmastokriisin edetessä on välttämätöntä pohtia, miten päästöjä ja kustannuksia voidaan vähentää heikentämättä hoidon laatua. Kestävyys tarkoittaa viisaampia valintoja tiloissa, laitteissa, hoitokäytännöissä ja palvelutuotannossa (Mayer ym. 2020, 40–42).
Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset näkyvät jo Suomessa: helleaallot, tulvat ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät (Meriläinen ym. 2021, 22–17). Terveyshaittoja aiheuttavat erityisesti kuumuus ja infektioiden yleistyminen (THL 2024). Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, maaperän pilaantuminen ja luonnonvarojen ylikulutus heijastuvat sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin (Meriläinen ym. 2021, 17).
Valtakunnallisissa sote-tavoitteissa vuosille 2023–2026 painotetaan sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä (Pulkki ym. 2023, 11). Käytännöt ovat kuitenkin monin paikoin jäljessä kansainvälisistä esimerkeistä (Mayer ym. 2020, 3). Keskeisin päästöjen hillintäkeino on niiden syntymisen ehkäisy: ekologisin ja taloudellisin palvelu on sellainen, jota ei tarvitse tuottaa (Pulkki ym. 2023, 15).
Kestävän terveydenhuollon ratkaisut
Terveydenhuoltoa voidaan kehittää kestävämmäksi ilman, että hoidon laatu kärsii. Toimivia keinoja ovat sairauksien ennaltaehkäisy, uusiutuvan energian hyödyntäminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja tarpeettomien tutkimusten sekä lääkitysten välttäminen (Pasanen ym. 2025). Ennaltaehkäisy on ekologista, taloudellista ja sosiaalisesti kestävää, sillä se vähentää palvelujen tarvetta ja parantaa väestön hyvinvointia.
Lääkehävikin vähentäminen on merkittävä ympäristöteko: tarpeeton lääkitys lisää jätevesikuormaa ja kasvihuonekaasupäästöjä (Pulkki ym. 2023, 33, 124). Ympäristöystävällisempien lääkkeiden määrääminen voi pienentää vaikutuksia vesistöihin ja ekosysteemeihin. Myös hankinnoilla on suuri rooli: energiatehokkaat laitteet, kierrätettävät materiaalit ja kestotuotteet vähentävät energiankulutusta ja jätettä (Mayer ym. 2020, 50).
Ruokavalinnat ovat osa terveydenhuollon ilmastotyötä. Kasvispainotteinen ruokavalio on vähäpäästöinen, ja ruokahävikin vähentäminen pienentää päästöjä entisestään (Pulkki ym. 2023, 34). Kasvipohjainen ruokavalio vähentää myös globaalia lajikatoa (VRN & THL 2024, 27) ja sen terveyshyödyt ovat merkittävät: se pienentää lihavuuden, verenpainetaudin, sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, joidenkin syöpien ja masennuksen riskiä (VRN & THL 2024, 21). Sairastavuuden väheneminen keventää terveydenhuollon kuormitusta ja samalla sen ilmastovaikutuksia.
Kestävät ratkaisut ovat siis sekä ilmastotekoja että investointeja hyvinvointiin. Kestävä terveydenhuolto perustuu ennaltaehkäisyyn, resurssiviisauteen ja ymmärrykseen siitä, että terveys rakentuu terveellisessä ympäristössä.
Planetaarinen terveys – ihmisen hyvinvointi riippuu luonnon hyvinvoinnista
Planetaarisen terveyden käsite korostaa, että ihmisen terveys ja ympäristön tila ovat erottamattomia. Ekosysteemit tarjoavat elämän perustan: puhdasta vettä, ilmaa ja ravintoa, jotka ovat välttämättömiä hyvinvoinnille (THL 2024). Kun ekosysteemit heikkenevät, vaikutukset näkyvät terveydessä niin suorina haittoina kuten heikentyneenä ilmanlaatuna kuin epäsuorasti tautien yleistymisen kautta.
Siksi kulutuksen vähentäminen ja luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ovat keskeisiä tulevaisuuden turvaamisessa (Grotenfelt‑Enegren 2025). Planetaarisen terveyden näkökulma muistuttaa, että kestävä sote-ala ei ole vain ilmastotyötä – se on välttämätöntä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi pitkällä aikavälillä.
Kirjoittajat:
Kirsi Myllymäki työskentelee sairaanhoitajana. Hän oli myös opiskelijana LAB-ammattikorkeakoulun Ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksiin erikoistunut osaaja 20 op -koulutuksessa.
Päivi Viitanen työskentelee hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointi -yksikössä.
Lähteet:
Grotenfelt-Enegren, M. 2025. Planetaarinen terveys avaa ymmärrystä ihmisen ja muun luonnon välisistä yhteyksistä. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01416
Mayer, M., Manu, S., Siltanen, K., Nurminen, M., Talvitie, J., Haanpää, S. & Smith, C. 2020. Ilmastonmuutos ja sosiaali- ja terveyssektori. SOSTE Suomen Sosiaali- ja terveys ry. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://www.soste.fi/vaikuttaminen/ilmastonmuutos/
Meriläinen, P., Paunio, M., Kollanus, V., Halonen, J., Tuomisto, J., Virtanen, S., Karvonen, S., Hemminki, E., Kuusipalo, H., Koivula, R., Mäkelä, H., Huusko, S., Voutilainen, L., Huldén, L., Raulio, S., Keskimäki, I., Partonen, T., Mänttäri, S., Viitanen, A., Kangas, P., Sarlio, S., Lyyra, K., Viljamaa, S & Mukala, K. 2021. Ilmastonmuutos sosiaali- ja terveyssektorilla. Sosiaali- ja terveysministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (2021–2031). Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163160
Pasanen, T., Grotenfelt-Enegren, M. & Halonen, J. 2025. Viisi ratkaisua, joilla edistetään terveyttä ja luonnon hyvinvointia samanaikaisesti. Viitattu 11.2.2026. Saatavissa https://blogi.thl.fi/viisi-ratkaisua-joilla-edistetaan-terveytta-ja-luonnon-hyvinvointia-samanaikaisesti/
Pulkki, J., Wulff, P., Iivonen, S., Alanko, L., Alhola, K., Frilander, O., Hiilamo, H., Meriläinen, P., Nissinen, A., Savolainen, H., Suomalainen, E. & Setälä, L. 2023. Ekologisesti kestävä sosiaali ja terveydenhuolto. Selvitys kansallisesta tavoitteesta ja ohjausmekanismeista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023: 49. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165113
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Ilmastonmuutos. Viitattu 11.2.2026. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/ymparistoterveys/ilmastonmuutos
Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/150005
