Neurologisessa kuntoutuksessa kuntoutujien toimintakyky on usein rajoittunut, mikä voi tuoda haasteita kuntoutuksen eri osa-alueisiin, kuten kävelyharjoitteluun. Toimintakykyä voivat rajoittaa esimerkiksi lihasvoiman heikkeneminen, tuntopuutokset, hahmottamisen vaikeudet ja nivelten liikkuvuuden väheneminen. Kävelykyvyn ollessa alentunut kuntoutus kuormittaa fysioterapeuttia ja voi aiheuttaa vaaratilanteita.
Dynaamisessa painokevennetyssä kävelyharjoittelussa (DPK) kävelymatolla osa kuntoutujan painosta kevennetään ylhäältä tulevilla valjailla (Giangregorio ym. 2005, 650–651). Painokevennyksen dynaamisuus tarkoittaa sitä, että se tukee kuntoutujaa niin ylös kuin alas suuntautuvissa liikkeissä. Painokevennyksen ansiosta kuntoutustilanteessa ei tarvitse olla montaa fysioterapeuttia, ja se mahdollistaa kävelyharjoittelun niille kuntoutujille, joiden toimintakyky ei riitä tavanomaiseen kävelyharjoitteluun. (Anggelis ym. 2019, 520,522.) Alla oleva kuva havainnollistaa dynaamisen ja staattisen painokevennyksen eron.
![[Alt-teksti: Staattisen ja dynaamisen painokevennyksen erot osoitettuna nuolilla.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2025/06/127_2025_Dynaamisesta-painokevennyksesta-tukea-neurologiseen-kuntoutukseen.jpg)
Räsäsen ja Sydänmetsän (2025) opinnäytetyössä selvitettiin fysioterapeuttien ja neurologisten kuntoutujien kokemuksia painokevennetystä harjoittelusta. Painokevennyksen ansiosta kuntoutustilanne on turvallisempi niin fysioterapeutille kuin kuntoutujalle. Harjoitusmääriä saadaan nostettua verrattuna esimerkiksi nojapuilla tehtävään tavanomaiseen kävelyharjoitteluun. Harjoittelussa on myös mahdollista edistyä monen muuttujan kautta, kuten painokevennystä, maton nopeutta ja fysioterapeutin antaman tuen määrää muuttamalla. (Räsänen & Sydänmetsä 2025.)
Miksi dynaaminen painokevennys tulisi ottaa käyttöön?
Neurologinen fysioterapia hyödyntää neuroplastisuuden periaatteita, joita ovat tehtäväkeskeisyys, intensiteetti, edistyvät haasteet ja aktiivinen osallistuminen. Neuroplastisuus tarkoittaa aivojen kykyä muuttua ja muokata rakenteitaan, jotta ne pystyvät sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Esimerkiksi aivovamman sairaalavaiheen kuntoutuksessa neuroplastisuuden vaatiman tehtäväintensiteetin saavuttaminen voi olla haaste kaatumisen pelon, motoristen ja kognitiivisten vaikeuksien vuoksi. (Anggelis ym. 2019, 520.)
Henkilökunnan puute voi myös vaikuttaa tavalliseen kävelyharjoitteluun, kun täytyy varmistaa kuntoutujan turvallisuus. Tämä voi johtaa harjoittelussa pienempiin toistomääriin ja näin vähentää neuroplastisten muutosten mahdollisuutta. DPK mahdollistaa turvallisen terapian toteuttamisen ilman useita terapeutteja. (Anggelis ym. 2019, 520.)
Räsäsen ja Sydänmetsän (2025) haastattelujen perusteella niin fysioterapeutit kuin neurologiset kuntoutujat kokivat DPK-harjoittelun lisäävän turvallisuuden tunnetta harjoittelussa. Kuntoutujat pystyivät viemään itsensä äärirajoille ja saavuttamaan hengästymisen harjoitellessaan, koska heillä ei ollut pelkoa kaatumisesta. Kuntoutujat raportoivat myös kävelymatkojen pidentymistä tavanomaiseen kävelyharjoitteluun verrattuna. Psyykkisinä hyötyinä tuli esille, että kuntoutujat kokivat DPK-harjoittelun avulla pääsevänsä lähemmäs normaalin ihmisen kävelyä. (Räsänen & Sydänmetsä 2025.)
Fysioterapeutit voivat keskittyä paremmin kuntoutujien manuaaliseen ohjaamiseen, kun heidän ei tarvitse tukea kuntoutujia fyysisesti. DPK:n avulla kävelyn havainnointi ulkopuolelta on mahdollista. Fysioterapeutit totesivat, että kehonhallinta paranee, kun kuntoutuja ei pääse roikkumaan valjaissa. Harjoittelusta saatu tarkka data lisää myös motivaatiota kuntoutukseen. Fysioterapeutit painottivat, että harjoittelussa on kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei liiallinen painokevennys estä kuntoutujaa siirtymistä kohti itsenäisempää kävelyä.
DPK-harjoittelun hyödyt ovat niin fyysisiä kuin psyykkisiä ja koskevat sekä fysioterapeutteja että kuntoutujia. DPK-harjoittelun avulla voidaan edistää neuroplastisuuden muutoksia aivoissa sekä tehdä kävelyharjoittelusta turvallista kaikille kuntoutujille. Se vähentää fysioterapeutin kuormitusta ja antaa mahdollisuuden keskittyä kävelyharjoittelussa asioihin kuten painonsiirtoihin. Kuntoutujalle se mahdollistaa kunnon haastamisen ja haastavan fyysisen kuormituksen saavuttamisen. Tulevaisuudessa tulisi tehdä lisää tutkimuksia DPK-harjoittelun hyödyistä eri kuntoutusryhmille ja eri kuntoutusvaiheisiin.
Kirjoittajat
Anni Räsänen on LAB-ammattikorkeakoulusta valmistuva fysioterapiaopiskelija.
Heli Lahtio toimii LAB-ammattikorkeakoulussa fysioterapian lehtorina.
Lähteet
Anggelis, E., Powell, E. S., Westgate, P. M., Glueck, A. C. & Sawaki L. 2019. Impact of motor therapy with dynamic body-weight support on Functional Independence Measures in traumatic brain injury: An exploratory study. NeuroRehabilitation. Viitattu 30.3.2025. Saatavissa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31868690/
Giangregorio L. M., Hicks A. L., Webber C. E., Phillips S. M., Craven B. C., Bugaresti J. M. & McCartney, N. 2005. Bodyweight supported treadmill training in acute spinal cord injury: impact on muscle and bone. Spinal Cord. Viitattu 30.3.2025. Saatavissa https://www.nature.com/articles/3101774
Räsänen, A. & Sydänmetsä, R. 2025. Dynaaminen painokevennetty kävelyharjoittelu. Neurologisten kuntoutujien ja fysioterapeuttien kokemuksia. Opinnäytetyö. LAB-Ammattikorkeakoulu. Viitattu 30.3.2025. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/881315/Rasanen_Sydanmetsa.pdf?sequence=2&isAllowed=y
