COVID-19 -pandemia vauhditti digitaalisen terveysteknologian tehokkaampaa hyödyntämistä, ja terveydenhuollon fyysisten palvelujen toteuttamisesta siirryttiin etäpalveluihin turvallisen asioinnin varmistamiseksi. Terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuivat myönteisesti digitaalisiin palveluihin jo ennen pandemiaa, mutta pandemia vauhditti teknologian hyväksymistä osaksi perinteistä terveydenhoitoa. (Bhambere ym. 2021.)
Työterveyshuollon ammattilaisten kokemukset, asenteet teknologian hyödyntämisestä ja etäpalveluiden käytöstä omassa työssään ovat pääosin myönteisiä. Myönteisinä asioina koetaan työn sujuvuuden parantuminen, tiedonvälityksen tehostuminen ja palveluiden saatavuuden lisääntyminen. Työnkuvaan liittyvät muutokset toisaalta rikastuttavat ja toisaalta aiheuttavat työn sirpaloitumista. Kielteisinä tekijöinä nousevat esille teknologian käyttöön liittyvät ongelmat ja fyysisten kohtaamisten väheneminen. (Koivisto ym. 2019.)
Etätyön joustavuus tukee työhyvinvointia
Pienimäen ja Sopasen (2022) tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata etäpalveluiden vaikutuksia työterveyshoitajien työn sisältöön, työn organisointiin ja työhyvinvointiin. Tavoitteena oli saada tietoa myös keinoista, joiden avulla työterveyshoitajien työhyvinvointia voidaan tukea etäpalveluiden käytössä.
Etäpalvelut ovat parantaneet työterveyshoitajien työn organisointia, työn suunnittelua, vaihtelevuutta, sujuvuutta sekä lisänneet mahdollisuutta työskennellä etätyössä. Etätyö on tuonut joustavuutta työn toteuttamiseen. Etäpalveluista erityisesti videovastaanotto lisäsi työterveyshoitajien työhyvinvointia, ja työhyvinvointia tukee etäpalvelun toteuttaminen muualla kuin työpaikalla.
Toisaalta viestintäkanavien määrän ja nopeatempoisuuden lisäännyttyä osaamisen vaatimukset ovat kasvaneet ja asiakkaiden odotukset hoitajien jatkuvalle tavoitettavuudelle lisääntyneet. Etäpalveluihin ohjautuvien uusien asiakkaiden hoitaminen haastaa työterveyshoitajien osaamista.
Asiakkaille selkeämpi ohjeistus
Työhyvinvoinnin tukemiseksi toivottiin asiakasohjautumisen kehittämistä etäpalveluissa. Ratkaisukeinoina ehdotettiin rajausta viestintäkanavien käyttöön ja asiakkaille selkeämpää ohjeistusta tavoitettavuudesta sekä asioista, joita etäpalveluissa voidaan hoitaa. Lisäksi työhyvinvointia tukisi riittävä koulutus ja perehdytys etäpalveluihin sekä säännöllinen etätyömahdollisuus. Enemmistö työterveyshoitajista haluaa hyödyntää etäpalveluita työssään myös jatkossa.
Kirjoittajat
Minna Pienimäki valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja terveysalan digitaaliset ratkaisut – koulutuksesta tutkintonimikkeellä sairaanhoitaja (ylempi AMK) kesäkuussa 2022.
Reetta Sopanen valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen -koulutuksesta tutkintonimikkeellä sairaanhoitaja (ylempi AMK) kesäkuussa 2022.
Päivi Huotari työskentelee terveysalan yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä.
Lähteet
Bhambere, S., Abhishek, B. & Sumit, H. 2021. Rapid Digitization of Healthcare ‒ A Review of COVID-19 Impact on our Health systems. International Journal of All Research Education and Scientific Methods 9 (2), 1457–1459. Viitattu 25.5.2022. Saatavissa DOI: 10.6084/m9.figshare.14156417.v1
Grabowska, K. 2021. Nainen, läppäri, tietokone, online. Pexels.Viitattu 12.6.2022. Saatavissa https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/naine-lappari-tietokone-online-7195113/
Koivisto, T., Koroma, J.& Ruusuvuori, J. 2019. Professionals’ views of using technology and remote services in occupational health services. Työterveyslaitos, Helsinki. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 26.9.2020. Saatavissa DOI: https://doi.org/10.23996/fjhw.77370
Pienimäki, M. & Sopanen, R. 2022. Etäpalveluiden vaikutukset työterveyshoitajien työhön ja työhyvinvointiin. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, hoitotyön ala. Viitattu 12.6.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022062719141
