Ilmastonmuutos kasvattaa riskiä luonnonvesien tilan heikentymiselle. Yleistyvät sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja tulvat sekä leudot talvet, lisäävät esimerkiksi vieraslajien leviämistä vesistöön ja ravinteiden valumista maatalousmailta. Myös erilaisia taudinaiheuttajia kulkeutuu herkemmin veteen ilmastonmuutoksen seurauksena. (Parjanne et al. 2018; Levy et al. 2016.)
Merkittävä osa Suomen järvistä on ekologisesti hyvässä tai erinomaisessa tilassa (ks. Kuva 1). Hyvä ekologinen tila tarkoittaa, että järven olosuhteet ovat suotuisat sen luontaisille kasvi- ja eläinlajeille. Vaikka suurin osa Suomen järvistä on hyvässä ekologisessa tilassa, rehevöityminen ja esimerkiksi liettyminen aiheuttavat edelleen merkittäviä ongelmia. Yllättävä tieto monelle on se, että järvien kemiallinen tila on puolestaan luokiteltu keskimäärin huonoksi. Kemiallista tilaa heikentävät pääasiassa kaukokulkeutuman kautta vesistöön päätyvät pysyvät ja eliöstöön kertyvät aineet, kuten elohopea. (Ympäristö.fi 2022; Vesi.fi 2022.)
Järvien kunnostuksessa tulee huomioida kokonaisuus
Suomessa järvien järjestelmällinen kunnostus aloitettiin 1960-luvulla (Lehtoranta 2005, 7; Räike ym. 2003, 48). Kunnostus on tyypillisesti monivaiheinen prosessi, jonka tavoitteena on veden laadun parantaminen ja järven luonnollisen tilan palauttaminen. Kunnostusmenetelmät voivat perustua esimerkiksi ravinteiden hallintaan, kemiallisiin ja biologisiin käsittelyihin tai ilmastukseen (Ulvi & Lakso 2005, 137–250).
Kunnostuksen soveltuvuus ja tehokkuus vaihtelevat tapauskohtaisesti, sillä jokainen vesistö on hydrologisesti ja laadullisesti erilainen (Ilmavirta 1990, 168; Lehtoranta 2005, 10). Vesistöillä on esimerkiksi erilaiset fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ja niiden virtaamat ja rakenteet vaihtelevat, myös vuodenaikojen mukaan (Eloranta 2005, 13). Lisäksi kunnostusmenetelmien valinnassa on huomioitava järvien käyttö- ja suojelutarpeet. Esimerkiksi matalan tai suoalueen keskellä olevan järven kunnostustavoitteeksi ei ole mielekästä asettaa veden kirkastumista.
Suunnittelu – yksi tärkeimmistä kunnostusprosessin vaiheista
Järvien kunnostamistoimenpiteitä suunniteltaessa tulee huomioida lukuisia eri tekijöitä. Tyypillinen ongelma kunnostustoimenpiteissä ovat liian yleiset tavoitteet. Esimerkiksi rehevöityneen järven kunnostuksessa tähdätään usein happipitoisuuden nostamiseen ja veden sameuden ja levien vähentämiseen, mikä voi olla ristiriidassa sen kanssa, että vesistöt voivat olla luonnontilaisesti reheviä, eikä niitä kannata pyrkiä muuttamaan ominaisuuksiltaan vastaamaan karua järveä.
Suunnitteluvaiheessa tulee kartoittaa ongelmien syyt ja määrittää kunnostustavoitteet, niin että tavoitteet ovat realistisia ja toimenpiteisiin on käytettävissä riittävät resurssit. Keskeisintä on huomioida jokaisen järven ominaispiirteet ja erottaa ne tarkasti ihmisten toiminnan vaikutuksesta. Kunnostustoimenpiteet ovat usein pitkäkestoisia ja saattavat muuttua kesken prosessin esimerkiksi järven tilan tai esimerkiksi viranomaisten, asiantuntijoiden tai virkistyskäyttäjien intressien muuttuessa.
Vesistöjen kunnostusmenetelmiin voi tutustua yksityiskohtaisemmin ympäristöteknologian insinööriopiskelija Riikka Savijärven opinnäytetyössä (2023). Työssä kerrotaan myös järvien ekologisen tilan määritysmenetelmistä, joita on hyödynnetty tutkittaessa yritystoimeksiantona OxTube- ilmastuslaitteen vaikutusta luonnonvesien laatuun.
Kirjoittajat
Riikka Savijärvi on energia- ja ympäristöteknologian opiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa ja ympäristöpolitiikan maisteri.
Pia Haapea on energia- ja ympäristöteknologian yliopettaja LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on ollut kiinnostunut vesistä ja niiden puhdistusmenetelmistä lähes koko elämänsä, työssä ja vapaa-aikana.
Lähteet
Eloranta, P. 2005. Järvien kunnostuksen limnologiset perusteet. Teoksessa: Ulvi T. & Lakso, E. (toim.). Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. Helsinki: Edita Prima Oy, 13–26. Viitattu 11.9.2023. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/41746
Ilmavirta, V. (toim.). 1990. Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. Helsinki: Yliopistopaino.
Lehtoranta, V. 2005. Johdanto. Teoksessa: Ulvi T. & Lakso E. (toim.). Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. Helsinki: Edita Prima Oy, 7–12. Viitattu 12.9.2023. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/41746
Levy, K., Woster, AP., Goldstein, RS. & Carlton, EJ. 2016. Untangling the impacts of climate change on waterborne diseases: a systematic review of relationships between diarrheal diseases and temperature, rainfall, flooding, and drought. Environ Sci Tech. Vol 50, 4905–4922. Viitattu 12.9.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1021/acs.est.5b06186
Parjanne, A., Silander, J., Tiitu, M. & Viinikka, A. 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2018. Viitattu 11.9.2023. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/278893
Räike, A., Pietiläinen, OP., Rekolainen, S., Kauppila, P., Pitkänen, H., Niemi, J., Raateland, A. & Vuorenmaa, J. 2003. Trends of phosphorus, nitrogen and chlorophyll a concentrations in Finnish rivers and lakes in 1975–2000. Sci Total Environ. Vol. 310 (1–3), 47–59. Viitattu 21.11.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1016/S0048-9697(02)00622-8
Savijärvi, R. 2023. OxTube-ilmastuslaitteen vaikutus luonnonveden laatuun. AMK-opinnäytetyö, insinöörikoulutus. LAB-ammattikorkeakoulu. Lahti. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101027194
Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.). 2005. Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. Helsinki: Edita Prima Oy. Viitattu 21.11.2023. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/41746
Vesi.fi. 2022. Vesien ekologinen ja kemiallinen tila. Suomen ympäristökeskus (SYKE). Viitattu 7.10.2023. Saatavissa https://www.vesi.fi/vesitieto/vesien-ekologinen-ja-kemiallinen-tila/
Ympäristö.fi. 2022. Katsaus Suomen ympäristön tilaan. Sisävesien ekologinen tila enimmäkseen hyvä. Suomen ympäristökeskus. Päivitetty 24.3.2023. Viitattu 7.10.2023. Saatavissa https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/vesi/sisavesien-ekologinen-tila
