Keilaajan oheisharjoittelun hyödyt rasitusvammojen ehkäisyssä

Keilailu on arvokisamitaleissa mitattuna Suomen menestynein palloilulaji (Suomen Keilailuliitto 2025). Silti monet sivusta keilailua seuraavat ihmiset eivät ymmärrä keilailun vaatimuksia lajina, eivätkä näe keilaajaa huippu-urheilijana samalla tavalla kuin vaikkapa moukarin heittäjää. Keilaajan tärkeimpinä fyysisinä ominaisuuksina voidaan pitää silmä-käsi-koordinaatiota, liikkuvuutta, voimatasoja ja kestävyyskuntoa. Näitä ominaisuuksia tulisi myös testata ja sitä kautta seurata näiden omaisuuksien kehittymistä. (Wood 2006.)

Keilailu lajina sisältää paljon toistoja vain toiselta puolelta kehoa, joka aiheuttaa toispuolisuutta kehossa. Suuret toistomäärät ja toispuolinen kuormitus voivat altistaa rasitusvammoille. Keilaajien yleisimpiä rasitusvammoja ovat alaselän, polven ja ranteen alueen rasitusvammat. Oheisharjoittelulla pystytään tukemaan keilaajaan kehoa suoriutumaan lajin vaatimuksista, mutta kuitenkaan keilaajille suunnattua oheisharjoittelumateriaalia on vähäisesti saatavilla. (Zabierek ym. 2023.)

Kantola (2024) näkee, että keilaajien rasitusvammoihin ei vaikuta keilaajan tekniikka, vaan yleisesti runsaat toistomäärät ovat suurin rasitusvammojen aiheuttaja. Vaikka keilaajan tekniikka olisi erittäin puhdas ja lähes täydelliseksi hiottu, ilmenee näillä keilaajilla silti samoja vammoja kuin vasta uransa alkutaipaleella olevilla keilaajille. Tämä perustuu siihen, että keilailusuoritus aiheuttaa vartalossa paljon ääriasentoja, jotka kuormittavat keilaajan kehoa.

Oheisharjoittelun rooli lajiharjoittelun ohella

Keilailussa lajiharjoittelu voidaan jakaa karkeasti pelitaitoharjoitteluun ja tekniikkaharjoitteluun (Kantola 2024). Tekniikkaharjoittelussa keskeisiä osa-alueita ovat toisto, heiluri, askeleet, ajoitus ja irrottaminen. Pelitaitoharjoittelussa keskeisiä asioita ovat eri pituisten heittojen heittäminen ja erilaisten pyörintöjen heittäminen. (Ahokas 2024.)

Keilaajien lajisuoritusta tutkittaessa voidaan todeta erityisesti keskivartalon ja lantion seudun voiman, sekä hallinnan olevan isossa roolissa. Myös liikkuvuusharjoittelua voidaan pitää tärkeänä, koska heikko liikkuvuus voi rajoittaa keilailussa teknistä suorittamista, mikä sitä kautta näkyy suoraan tuloksissa. Keilailussa pelipäivät kestävät usein useita tunteja ja silloin tulee esiin myös kestävyyskunnon merkitys, koska mitä paremmassa fyysisessä kunnossa keilaaja on, sitä paremmin hän jaksaa keskittyä ja suorittaa hyvällä tasolla koko päivän. Eli lajinvaatimuksia tarkasteltaessa voidaan sanoa kaikkien oheisharjoittelun osa-alueiden näkyvän keilailussa. (Ahokas 2024; Kantola 2024.)

Rasitusvammariskin vähentäminen oheisharjoittelun avulla perustuu suurilta osin voimaharjoitteluun ja erityisesti kehon hallinnan harjoittamiseen erilaisissa asennoissa. Esimerkiksi alaselän rasitusvammoja tutkittaessa voidaan huomata, että selän hallinnan harjoittaminen vähentää alaselän alueen rasitusvammariskiä. (Rossi ym. 2023.) Myös polven alueen rasitusvammat voivat johtua esimerkiksi heikosta lantion hallinnasta (Patel & Villalobos 2017). Suoritustekniikkaa tukevassa oheisharjoittelussa nousee esiin voima- ja liikkuvuusharjoittelun tärkeys, koska keilapalloon täytyy pystyä kohdistamaan voimaa, että saadaan aikaan optimaalinen keilapallon lähtönopeus. Voiman siirtymistä suoritukseen pystytään tukemaan huomioimalla liikkuvuusharjoittelu, koska hyvän liikelaajuuden omaava nivel pystyy tuottamaan optimaalisesti voimaa koko liikeradallaan. (Kantola 2024.)

Oheisharjoittelun suunnittelussa on tärkeää pitää mielessä lajin vaatimukset ja suunnitella oheisharjoittelu vastaamaan näitä vaatimuksia. Keilaaja tarvitsee voimaa, stabiliteettia ja liikkuvuutta pystyäkseen suoriutumaan teknisesti hyvällä tasolla. Kuitenkin liiallisesta lihasmassasta voi olla haittaa suoritustekniikan kannalta ja se voi heikentää tulosta, joten suunnittelematon oheisharjoittelu voi myös haitata suorittamista. Oikein toteutettu oheisharjoittelu vähentää vammariskiä ja tukee suoritusteknistä suoriutumista. (Ahokas 2024.)

Keilaajille suunnattuun oheisharjoittelumateriaalin puutteeseen vastattiin Kärkkäisen ja Saarelan (2025) opinnäytetyössä. Siinä kartoitettiin keilaajien yleisimpiä rasitusvammoja ja tämän pohjalta tehtiin oheisharjoitteluopas. Oppaan tavoitteena on tukea keilaajien oheisharjoittelua ja vähentää yleisimpien keilailuun liittyvien rasitusvammojen riskiä.

Lähteet

Ahokas, J. 2024. Suomen keilailumaajoukkueen päävalmentaja. Suomen Keilailuliitto. Suullinen tiedonanto 17.12.2024.

Kantola, P. 2024. Suomen naisten keilailumaajoukkueen valmentaja. Suomen Keilailuliitto. Suullinen tiedonanto 17.12.2024.  

Kärkkäinen, N. & Saarela, B. 2025. Kahden käden keilailutekniikan rasitusvammariskin vähentäminen. Opinnäytetyö (AMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.4.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052214453

Patel, D. & Villalobos A. 2017. Evaluation and management of knee pain in young athletes: overuse injuries of the knee. Viitattu 24.3.2025. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC5532199/pdf/tp-06-03-190.pdf  

Rossi, Marl., Pasanen, K. & Rossi, Mark.  2023. Selkä. Terve urheilija -ohjelma. Viitattu 24.3.2025. Saatavissa https://terveurheilija.fi/urheiluvammojen-ennaltaehkaisy/selkakipu/  

Suomen Keilailuliitto. 2025. Maajoukkuetoiminta. Viitattu 24.3.2025. Saatavissa https://www.keilailu.fi/kilpailutoiminta/maajoukkuetoiminta/  

Wood, R. 2006. Fitness tests for bowling. Topendsport. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa https://www.topendsports.com/sport/tenpin/test-list.htm

Zabierek, B. Wilson, W. & DiLiberto, F. 2023. Musculoskeletal Injuries in Elite Collegiate Tenpin Bowling Athletes. Journal of Sport Rehabilitation. Viitattu 24.3.2025. Saatavissa rajoitetusti. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36460005/ [A2] [A3] [A4]