Korkeakouluopiskelu aiheuttaa paljon turhautumisia. Opiskelijalta vaaditaan paljon niin substanssin kuin itseohjautuvuudenkin suhteen. Uuden oppiminen vaatii ponnisteluja, ja väistämättä tulee tilanteita, joissa asiat ei suju, ei ainakaan niin jouhevasti kuin toivoisi.
On tutkittu, että opiskeluun liittyy positiivisia tunteita silloin, kun tehtävä koetaan olennaiseksi ja hallittavalla tasolla olevaksi. Negatiivisia tunteita taas syntyy, jos tehtävä koetaan tärkeäksi, mutta oman hallinnan ulottumattomissa olevaksi. (Jacob et al. 2019)
Asioiden sujumattomuus saattaa nostaa pintaan turhautumista tai jopa lamaantumista. Jokaisella on omat taipumuksensa, kumpaan näistä joutuu helpommin. Molemmat on normaaleja ilmiöitä, vaikka siinä hetkessä saattaakin tuntua siltä, että ”olen ainoa, jolle tämä on näin vaikeaa”. On vaikea edes kuvitella korkeakouluopiskelijaa, joka ei opintojen aikana kertaakaan turhautuisi. (Isacsson et al. 2019)
Analysoi nykytilanne
Turhautumisesta ja lamaantumisesta eivät itsessään ole ongelmia. Niistä tulee ongelmallisia vasta, jos näihin tunteisiin jäädään pitkäksi aikaa, eikä löydetä keinoja päästä niiden sijasta innostuneeseen toimintaan tai neutraaliin tilaan. Asiaa voi pohtia esimerkiksi miettimällä mennyttä kuukautta. Kuinka paljon aikaa prosentuaalisesti on mennyt
- innostuneessa tekemisessä,
- neutraalissa olotilassa (palautumisessa)
- turhautumisessa ja/tai
- lamaantumisessa?
Jos esimerkiksi yli puolet opiskeluajasta menee turhautumisen ja/tai lamaantumisen puolella, silloin on järkevintä ottaa yhteyttä opiskelijaterveydenhuollon palveluihin. Kannattaa hakea ulkopuolista apua, kun omat keinot eivät riitä.
Jos tilanne on paremman puolella, voit harjoitella myös itse sitä, kuinka parhaiten pärjäät tunteidesi kanssa ja mitkä keinot toimivat sinulle parhaiten, että pääset siirtymään joko neutraaliin tai innostuneeseen tekemiseen.
Ei myöskään kannata väheksyä, että toimintaa se on turhautunut toimintakin. Meillä on erilaisia taipumuksia, kuinka toimimme. Osa sisuuntuu, ja turhautuminen saattaakin toimia parhaana moottorina, jolla opiskelu saadaan vauhtiin. Osa taas helpommin luovuttaa ja siirtyy lamaantumisen puolelle.
Kuinka siirtyä turhautumisesta tekemiseen
Millaisia keinoja sitten voisi olla, kun tavoitellaan siirtymää turhautumisesta tai lamaantumisesta kohti aktiivista, ehkä jopa innostunutta opiskelua.
Erilaisissa tilanteissa voisi toimia
- opiskelu muiden kanssa yhdessä
- palaaminen jo aiemmin opittuihin asioihin ja uusien peilaaminen sitä vasten, mitä jo osaat
- keskustelu jonkun toisen kanssa, vaikka tämä ei olisikaan opiskelemassa samaa aihetta
- jonkin vanhan tilanteen muistelu, missä olit turhautunut, mutta siitä huolimatta sait tehtävän tehtyä, ehkä menestyksekkäästikin
- tehtäväsi pilkkominen pienempiin tavoitteisiin
- opiskelun tauottaminen selkeisiin palautumisjaksoihin
- opiskeluaikataulun tekeminen, jotta asiat eivät jää viime tinkaan
- niiden asioiden listaaminen, mitkä innostavat ja motivoivat ─ löytyykö opiskeltavasta aiheesta mitään liittymäkohtia näihin?
- turhautumisen purkaminen johonkin toimintaan, esimerkiksi liikuntaan, ennen paluuta opiskelun pariin.
Turhautumisen tunteissa käyminen on normaalia tunneskaalan vaihtelua. Jokainen meistä voi oppia, kuinka sen saa käännettyä toiminnaksi ja opiskelun edistämiseksi.
Suorituksen jälkeen
Meillä on aina mahdollisuus valita omat ajatuksemme ja tarinamme. Tuhannet tunteet -tutkimuksessa (Isacsson et al. 2019) korkeakouluopiskelijoilta kerättiin merkityksellisiä opintoihin liittyviä tunnetarinoita. Tarinat jaoteltiin seitsemään eri luokkaan: selviytymistarina, taistelijan tarina, kiitollisen tarina, tulevaisuutta rakentavan tarina, roolialitustarina, turhautuneen tarina ja pettyneen tarina.
Otetaan esimerkkinä opinnäytetyöprosessi ─ työ, joka saadaan valmiiksi, mutta pitkälti myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Yksi opiskelija näkee itsensä taistelijana, joka vaikeuksista huolimatta sai työn tehtyä. Toinen taas on pettynyt itseensä, koska ei pysynyt asettamassaan aikataulussa ja onnistuminen unohtuu epäonnistumisen alle. Kun työelämä sitten tuo eteen seuraavan pitkän raportin tekemisen, kumpi tarina mahtaa tukea uuteen työhön ryhtymistä?
Apuna ajatusten ja tarinoiden muokkaamiselle toimii pienet teot: kannustus, kiittäminen, arvostava palaute ja onnistumisten tunnistaminen (Isacsson et al. 2019). Näitä voimme antaa toisillemme ja itsellemme.
Kirjoittaja
Kaisa Liukko työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä ja opettaa matematiikkaa, itsensä johtamisen taitoja ja oppimisen taitoja sekä toimii verkko-oppimisen asiantuntijana MORE-hankkeessa. Hän on myös yrittäjä, joogaopettaja, NLP Master Practitioner sekä sertifioitu kuolindoula.
Lähteet
Aristal. 2024. Branson, A. Turhautunut mies, kannettava tietokone. Pixabay. Viitattu 13.11.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/turhautunut-mies-kannettava-tietokone-8836744/
Isacsson, A., Raatikainen, E. & Ekström, M. 2019. Tuhannet tunteet – opiskelijoiden tunnekokemukset korkeakoulussa. Haaga-Helia -ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.11.2024. Saatavissa https://julkaisut.haaga-helia.fi/tuhannet-tunteet-opiskelijoiden-tunnekokemukset-korkeakoulussa/
Jacob, B. et al. 2019. Students’ Achievement Emotions in University Courses – Does the Teaching Approach Matter? Studies in higher education (Dorchester-on-Thames) 44.10 (2019): 1768–1780.
