Nilkkapotku eli rintapotku on yleisesti käytetty tekniikka jalkapallossa. Potkussa tukijalka asetetaan pallon taakse ja potkaiseva jalka osuu keskelle palloa jalkapöydän yläosalla. (Lipponen, n.d.) Nilkkapotku on tehokas potkutekniikka, joka edellyttää hyvää fyysistä kuntoa, koordinaatiota, tasapainoa ja lihasvoimaa. (Burhaein ym. 2020.) Optimaalinen nilkkapotkutekniikka edellyttää pelaajalta kehittynyttä koordinaatiota, alaraajojen lihasvoimaa ja kykyä hallita koko kehon liikerataa. Nilkkapotku on moninivelliike, jossa liike etenee lonkasta kohti jalkaterää ja siihen osallistuu useita lihaksia (Kellis & Katis 2007). Kehon asento, lähestymiskulma ja ylävartalon liike vaikuttavat ratkaisevasti potkun tarkkuuteen ja voimantuottoon. Noin 45 asteen lähestymiskulma ja kaareva juoksulinja mahdollistavat tehokkaan lantion kierron sekä paremman kontaktin palloon, samalla kun yläraajojen liike tukee tasapainoa ja kineettisen ketjun toimintaa. (Lees ym. 2010.)
Lapsen fyysinen kehitys ja motoristen taitojen oppiminen
Lapsen fyysinen kehitys käsittää kasvun ja biologisen kypsymisen, jotka vaikuttavat motoristen taitojen oppimiseen. Kehitys etenee yksilöllisesti, mutta noudattaa tiettyä kaavaa, jossa perimä, ravitsemus ja fyysiset sekä sosiaaliset ympäristötekijät näyttelevät merkittävää roolia. (Laine ym. 2016, 61.) Hermoston kehitys on nopeaa lapsuudessa, joten motoristen taitojen harjoittaminen on erityisen tehokasta ennen murrosikää (Hakkarainen 2015, 69). Murrosiässä tapahtuva lihasten, luuston ja hengityselimistön kehitys parantaa suorituskykyä, mutta samalla tuo uusia haasteita. Lihasmassa kasvaa erityisesti alaraajoissa, ja nivelten sekä tukikudosten kehittyminen on huipussaan 11–14 vuoden iässä, mikä tukee liikkuvuuden ja voiman oppimista. (Hakkarainen 2015, 69, 71; Laine ym. 2016, 65–66.)
Harjoittelun tulee olla iän ja kehitysvaiheen mukaista, jotta se tukee lapsen fyysistä kasvua ja luo pohjan motoristen taitojen ja tekniikan oppimiselle. Ennen murrosikää harjoittelun painopiste on matalatehoisessa peruskestävyysharjoittelussa ja kehonpainolla tehtävässä lihaskuntoharjoittelussa, jossa korostetaan liiketekniikkaa ja koordinaatiota. Harjoitusten tulisi olla monipuolisia, leikinomaisia ja kevyitä. (Tarnanen & Holopainen 2022, 140; Kauranen 2022, 434–440.) Yleistaitojen oppimisen herkkyyskausi ajoittuu 1–6 vuoden ikään, ja lajitaitoja opitaan parhaiten 7–12- vuotiaana. Liikkuvuusharjoittelu on erityisen tärkeää kasvupyrähdyksen aikana, ja maksimaalinen liikkuvuuden kehitysvaihe sijoittuu 11–14 vuoden ikään. (Seppänen, n.d.)
Valmentajan rooli
Valmentajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu ymmärtää, missä kehitysvaiheessa hänen ohjattavat ovat fyysisesti, motorisesti ja psyykkisesti ja sovittaa harjoittelu sen mukaiseksi. (Haapala ym. 2024, 39–63.) Valmentajan on tärkeää huomioida, että kaikki lapset eivät opi samaa liikettä samalla tavalla. Liian vaikeat tai kehitystasoon nähden raskaat harjoitteet voivat johtaa turhautumiseen, virheellisen tekniikan omaksumiseen tai pahimmillaan vammoihin. Siksi valmentajan tulee tunnistaa, milloin lapsi on valmis oppimaan tietyn taidon ja sovittaa harjoitteet lapsen fyysiseen ja motoriseen kehitystasoon. Harjoitusten tulisi olla monipuolisia, innostavia ja lapselle mielekkäitä, jotta oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta. (Haapala ym. 2024, 65–82.)
Valmentajan tulee motivoida lapsi harjoittelemaan, sillä se on lähtökohtana taitojen oppimiselle. Ohjeistamisen tulee olla selkeää ja yksinkertaista. (Jaakkola 2009, 333–347.) Palautteen antaminen vaikuttaa oppimiseen merkittävästi. Lapsi tarvitsee selkeää, kannustavaa ja konkreettista palautetta. Valmentaessa suurta lapsiryhmää tulee jokainen lapsi huomioida, kannustaa heitä ja tarttua olennaiseen. Hyvä valmentaja mahdollistaa turvallisen oppimisympäristön, joka tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua. Taitojen opettaminen ei ole vain tekniikan korjaamista, vaan myös itseluottamuksen rakentamista. Valmentaja on isona osana lapsen itseluottamuksen kehittymisessä (Hämäläinen 2024, 244–248).
Hännisen ym. (2025) opinnäytetyössä kehitettiin valmentajille opas, joka esittelee tutkimuksiin perustuvia harjoitteita, jotka tukevat optimaalista nilkkapotkutekniikkaa. Oppaan tavoitteena on tukea juniorijalkapalloilijoiden nilkkapotkutekniikkaa ja tätä kautta ennaltaehkäistä loukkaantumisriskiä.
Kirjoittajat
Helmi Hänninen on fysioterapeuttiopiskelija LAB-ammattikorkeakoulusta.
Sari Liikka toimii LAB-ammattikorkeakoulussa kehittämispäällikkönä.
Lähteet
Burhaein, E., Ibrahim, B. K. & Pavlovic, R. 2020. The Relationship of Limb Muscle Power, Balance, and Coordination with Instep Shooting Ability: A Correlation Study in Under-18 Football Athletes. Viitattu 17.8.2025. Saatavissa https://www.hrpub.org/journals/article_info.php?aid=9981
Haapala, E. & Leppänen, M.2024. Lasten kehitys ja liikunta. Teoksessa Hämäläinen, K. Lasten valmennus ja ohjaus. Keuruu: VK- Kustannus Oy. 39–85.
Hakkarainen, H. 2015. Syntymän jälkeinen fyysinen kasvu, kehitys ja kypsyminen. Teoksessa Hämäläinen, K., Danskanen, K., Hakkarainen, H., Lintunen, T., Forsblom, K., Pulkkinen, S., Jaakkola, T., Pasanen, K., Kalaja, S., Arajärvi, P., Lehtoviita, T. & Riski, J. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu – Suomen valmentajat. Lahti: VK- Kustannus Oy. 53–78.
Hämäläinen, K. Kehittyvä valmentaja. Teoksessa Hämäläinen, K. Lasten valmennus ja ohjaus. Keuruu: VK- Kustannus Oy. 223–262.
Hänninen, H., Mustonen, L. & Taavitsainen, H. 2025. Optimaalinen nilkkapotkutekniikka juniorijalkapalloilijoilla. Opinnäytetyö (AMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 17.8.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025093025404
Jaakkola, T. 2009. Valmennuksen pedagogiikka ja didaktiikka lapsilla ja nuorilla. Teoksessa Hakkarainen, H., Jaakkola, T., Kalaja, S., Lämsä, J., Nikander, A. & Riski, J. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. Lahti: VK- Kustannus Oy. 333–370.
jatocreate. 2022. Soccer, ball, control, dribble. Pixabay. Viitattu 15.9.2025. Saatavissa https://pixabay.com/photos/soccer-soccer-ball-control-dribble-7392831/
Kauranen, K. 2022. Kuormitusfysiologia. 2. korjattu painos. Turenki: Hansaprint.
Kellis, E. & Katis, A. 2007. Biomechanical Characteristics and Determinants of Instep Soccer Kick. Viitattu 17.8.2025. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3786235/
Laine, T., Kalaja, S. & Mero, A. 2016. Lasten ja nuorten kasvu ja kehitys sekä niiden yhteys fyysiseen suorituskykyyn. Teoksessa Mero, A., Nummela, A., Kalaja, S. & Häkkinen, K. Huippu-urheiluvalmennus – Teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa. Lahti: VK- Kustannus Oy. 61–87.
Lees, A., Asai, T., Andersen, B., Nunome, H. & Sterzing, T. 2010. The biomechanics of kicking in soccer: A review. Viitattu 17.8.2025. Saatavissa https://www.tandfonline.com/doi/10.1080/02640414.2010.481305?url_ver=Z39.88-2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%20%200pubmed#d1e420
Lipponen, J. n.d. Jalkapallotekniikatkoulutus. Suomen Palloliitto. Viitattu 17.8.2025. Saatavissa https://www-assets.palloliitto.fi/62562/1653401162-jalkapallotekniikat_valmis_220319.pdf
Seppänen, L. n.d. Herkkyyskaudet. Taitotaso. Viitattu 17.8.2025. Saatavissa https://taitotaso.fi/herkkyyskaudet/
Tarnanen, S & Holopainen, R. 2022. Harjoittelu ja TULE-terveys. 1. painos. Keuruu. Otavan kirjapaino Oy.
