Liikunta osana sydäninfarktipotilaan kuntoutusta – näyttöä ja käytäntöä

Sydäninfarkti on potilaalle pysäyttävä kokemus, ja liikkumiseen liittyvät pelot ovat terveydenhuollon ammattilaisille tuttuja. Yksi yleisimmistä potilaiden esittämistä kysymyksistä kuuluu: voiko ja uskaltaako enää liikkua?

Vaikka sepelvaltimotaudin ennuste on parantunut hoidon kehittymisen myötä, sydäninfarkti on edelleen merkittävä kansanterveysongelma. Infarktin kliininen kuva vaihtelee lievästä oireilusta henkeä uhkaavaan tapahtumaan, ja kuntoutuksen merkitys korostuu kaikissa potilasryhmissä. Yleisin infarktin ilmentymä on puristava, säteilevä rintakipu rasituksen yhteydessä. (Laukkanen & Porela, 2024.)

Liikunnan hyödyt – tutkimusnäyttö ja kliininen todellisuus

Tutkimusnäyttö osoittaa, että oikein toteutettu liikuntaharjoittelu parantaa ennustetta, vähentää uusien sydäntapahtumien riskiä ja tukee toimintakykyä sekä elämänlaatua. Tästä huolimatta liikunta jää kliinisessä arjessa ajoittain alihyödynnetyksi. Terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli liikuntaan liittyvien pelkojen tunnistamisessa ja purkamisessa. (Hekkala, ym. 2021.) Säännöllinen liikunta on tärkeää, sillä se vahvistaa sydäntä, parantaa verenkiertoa ja auttaa hallitsemaan verenpainetta, kolesterolia ja verensokeria. Lisäksi se tukee mielialaa ja itseluottamusta – asioita, jotka usein horjuvat infarktin jälkeen. (Käypä hoito 2022a.)

Liikunnan jatkamiselle ei yleensä ole esteitä sydäntapahtuman tai -toimenpiteen jälkeen. Korkeatehoinenkin liikunta sekä intervalliharjoittelu ovat valtaosalle potilaista turvallisia, vaikka potilaat voivatkin suhtautua pelokkaasti fyysiseen rasitukseen ja liikunnan aloittamiseen sydäntapahtuman jälkeen. (Hekkala, ym. 2021.) Käypä hoito -suosituksen mukaan liikunnallinen kuntoutus tulee aloittaa jo sairaalassa potilaan yksilölliset tavoitteet ja tekijät huomioiden. Vuodelepo tulee minimoida komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Sydäninfarktin jälkeinen liikuntaharjoittelu tulee aina liittää osaksi kokonaisvaltaista sydänkuntoutusta, joka sisältää lääkehoidon, riskitekijöiden hallinnan, elintapaohjauksen sekä psykososiaalisen tuen. (Käypä hoito 2022a.)

Liikunnan turvallinen aloitus sydäninfarktin jälkeen

Toipuminen sydäninfarktista kestää sen laajuudesta riippuen 2—8 viikkoa. Infarktin jälkeen suositeltavaa liikuntaa ovat erityisesti: kestävyysliikunta (kävely, pyöräily, uinti, hiihto), lihaskuntoharjoitteet (aluksi kehonpainolla), liikkuvuus ja tasapaino (venyttely, jooga). Kävelylle voi lähes poikkeuksetta lähteä heti. Liikunnan aikana ja sen jälkeen tulee olla hyvä olo. Kun liikunta tuntuu helpolta ja kevyeltä, eikä oireita ilmene, liikuntakertojen määrää voi lisätä, sitten pidentää aikaa ja lopuksi lisätä vauhtia. Hengästyminen on suositeltavaa, se edistää sydänterveyttä. Potilasta tulee opettaa hengenahdistuksen ja hengästymisen eroista. Hengenahdistus tai rintakipu eivät kuulu liikuntaan. Liikunnan avulla oppii tuntemaan oman voinnin ja saa tietoa toipumisen edistymisestä. (Sydänliitto 2023.)

Selkeä potilasohjaus tukee varhaista kuntoutumista

Kliinisestä työstä nousseeseen tarpeeseen kehitettiin Etelä-Karjalan keskussairaalan kardiologiselle osastolle potilasohje sydäninfarktin jälkeisestä liikunnasta. Varhaisessa vaiheessa toteutettu, selkeä potilasohjaus on lisännyt potilaiden arkiaktiivisuutta ja rohkeutta palata liikkumisen pariin. Saatu palaute on ollut myönteistä ja osoittaa ohjauksen tarpeellisuuden.

Kehittämistyön tavoitteena on varhaisessa vaiheessa toteutetun potilasohjauksen myötä kannustaa infarktin sairastaneita rohkeasti palaamaan liikunnan pariin, tai aloittamaan liikunta. Tavoitteena on myös auttaa potilaita ymmärtämään liikunnan merkitys sepelvaltimotaudin omahoitoon. Liikunnan tavoitteena on parantaa kroonista sepelvaltimo-oireyhtymää sairastavien terveyttä, pienentää sepelvaltimotautikohtauksen vaaraa ja sairaalahoidon tarvetta, ja siihen liittyviä terveydenhuollon kustannuksia. (Käypä hoito 2022b.)

Sydäninfarktin jälkeinen liikkumisen pelko on yleistä ja voi johtaa tarpeettomaan passiivisuuteen. Terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli turvallisen ja tutkimusnäyttöön perustuvan viestin välittämisessä. Jo pienet, realistiset muutokset arkiaktiivisuudessa voivat johtaa merkittäviin terveyshyötyihin – ja parhaimmillaan vahvistaa potilaan luottamusta omaan toipumiseensa.

Lähteet:

Hekkala, A-M., Laukkanen, J. & Airaksinen, J. 2021. Sepelvaltimotaudin sekundaaripreventio – tiedosta tehokkaaseen toteutukseen. Lääkärilehti. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www-laakarilehti-fi.ezproxy.saimia.fi/pdf/2021/SLL92021-557.pdf  

Käypä hoito. 2022a. Liikunta, sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus ja sydänvalmennus. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/nix03011  

Käypä hoito. 2022b. Krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä ja liikunta. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/nix03098  

Laukkanen, J. & Porela, P. 2024. Kardiologia. Kroonisen sepelvaltimo-oireyhtymän epidemiologia, vaaratekijät ja ilmenemismuodot. Duodecim Oppiportti. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/kar01156  

Porela, P. & Minkkinen, M. 2024. Kardiologia. Sepelvaltimotautikohtausten luokittelu. Duodecim Oppiportti. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/kar01325  

Sydänliitto. 2023. Liikunta sydäninfarktin jälkeen. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://sydan.fi/fakta/liikunta-sydaninfarktin-jalkeen/