Matkailua ei nähdä enää vain ylellisyytenä, vaan myös keinona edistää hyvinvointia ja sosiaalista osallisuutta. Sosiaalinen matkailu tarjoaa matkustusmahdollisuuksia myös taloudellisesti tai fyysisesti rajoitetuille ryhmille, mikä tukee henkistä hyvinvointia, kulttuurista ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä.
Sosiaalinen matkailu on matkailun osa-alue, jonka keskeinen tavoite on edistää matkailun saavutettavuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Sen ydinajatuksena on tarjota mahdollisuus matkustamiseen myös niille, joilla on taloudellisia, sosiaalisia tai fyysisiä rajoitteita (Diekmann & McCabe 2011). Sosiaalinen matkailu käsittää monenlaisia ohjelmia ja käytäntöjä, kuten matkailutukia, esteettömiä palveluja ja erityisesti suunniteltuja matkailupaketteja.
Hyvinvointimatkailun ja sosiaalisen matkailun välinen yhteys perustuu siihen, että matkailukokemukset voivat edistää henkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Esimerkiksi Suomessa toteutettu ”Metsäterapia” on hyvä esimerkki sosiaalisen matkailun ja hyvinvoinnin yhteydestä (Matila ym. 2018). Metsäterapiassa osallistujat, joihin kuuluu muun muassa mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä, ohjataan rauhallisiin luontoympäristöihin, joissa he tekevät mindfulness-harjoitteita ja hengitysharjoituksia. Tällaiset kokemukset voivat vähentää stressiä, laskea verenpainetta ja lisätä henkistä selkeyttä.
Sosiaalisen matkailun tavoitteena on myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen. Matkailu voi yhdistää ihmisiä eri taustoista ja edistää kulttuurien välistä ymmärrystä. Taloudellisen ja sosiaalisen saavutettavuuden parantaminen voi lisätä ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä, mikä puolestaan vahvistaa sosiaalista pääomaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta (Diekmann & McCabe 2011). Matkailu tarjoaa mahdollisuuden kokea uusia kulttuureja ja tavata ihmisiä, mikä saattaa lisätä suvaitsevaisuutta ja vähentää sosiaalista eriytymistä.
Tutkimus sosiaalisesta matkailusta ja hyvinvoinnista
Sosiaalista matkailua koskeva tutkimus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, erityisesti Euroopassa. Tutkimukset osoittavat, että taloudelliset tukiohjelmat ja yritysten yhteiskuntavastuu voivat edistää haavoittuvien ryhmien osallistumista matkailuun (Minnaert et al. 2009). Matkailu parantaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia vähentämällä stressiä, lisäämällä elämänlaatua ja edistämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Se voi myös vahvistaa itseluottamusta ja psykologista palautumista (Diekmann & McCabe 2011).
Esteettömyys on keskeinen tekijä sosiaalisessa matkailussa, ja teknologia, kuten mobiilisovellukset ja virtuaalitodellisuus, voi helpottaa matkailun suunnittelua ja parantaa saavutettavuutta. Virtuaalitodellisuus tarjoaa matkailukokemuksia myös niille, jotka eivät fyysisesti pysty matkustamaan, mikä lisää osallisuutta ja matkailun saavutettavuutta.
Tulevaisuuden tutkimusta ja kehittämistä
Näitä teemoja on käsitelty LAB-ammattikorkeakoulun Holistic Approach to Well-being Tourism -opintojaksolla, jossa opiskelijat ovat analysoineet sosiaalisen matkailun merkitystä ja hyvinvointivaikutuksia.
Vaikka sosiaalisen matkailun hyvinvointivaikutukset ovat laajalti dokumentoituja, tutkimuskentässä on vielä merkittäviä aukkoja. Opiskelijat havaitsivat tutkimusten keskittyvän matkailun lyhytaikaisiin vaikutuksiin. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tutkia, miten sosiaalinen matkailu vaikuttaa yksilöiden henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin pitkällä aikavälillä, esimerkiksi elämänlaadun paranemisena, psykologisen resilienssin lisääntymisenä ja sosiaalisen liikkuvuuden kasvuna.
Lisäksi todettiin, että merkittävä kehityskohde voisi olla teknologian rooli matkasuunnittelun helpottamisessa, esteettömien vaihtoehtojen tarjonnassa ja yhteisöllisyyden tarjoamisessa sekä kestävän kehityksen ja sosiaalisen matkailun yhdistämisessä. Matkailualan tulisi kehittää malleja, joissa edistetään sekä sosiaalista osallisuutta että ympäristön kestävyyttä.
Kirjoittaja
Johanna Heinonen on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori ja TKI-asiantuntija. Hänen sydäntään lähellä ovat erityisesti matkailun monipuolinen kehittäminen, digitaalinen viestintä ja asiakaskokemus.
Lähteet
Diekmann, A. & McCabe, S. 2011. Systems of social tourism in the European Union: A critical review. Current Issues in Tourism. 14(5). 417-430. Viitattu 21.3.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/13683500.2011.568052
Matila, A., Koistinen, A. & Lahti, E. 2018. Metsä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä — väliraportti. Tapion raportteja nro 31. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa https://tapio.fi/wp-content/uploads/2019/10/Metsa-terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistajana.pddf
Minnaert, L., Maitland, R., & Miller, G. 2009. Tourism and social policy: The value of social tourism. Annals of Tourism Research. 36(2). 316-334. Viitattu 21.3.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.annals.2009.01.002
Nordseher. 2022 Jakube, I. Forest, hammock, trees, nature, woods. Pixabay. Viitattu 21.3.2025. Saatavissa https://pixabay.com/photos/forest-hammock-trees-nature-woods-7321142/
