Miksi hyvinvointialan työntekijät jättävät työnsä?

Hyvinvointialalla, niin hyvinvointialueilla kuin yksityiselläkin taholla, kärsitään henkilöstöpulasta. Hakijoita ei välttämättä saada lainkaan auki oleviin paikkoihin. Tähän haasteeseen lähdettiin hakemaan vastauksia Etelä-Karjalassa yhteistyön voimin kehittämishankkeella. Oli myös tärkeää selvittää syitä lähtemiselle, jotta ilmiötä voitaisiin ymmärtää paremmin ja toisaalta vaikuttaa näihin taustalla oleviin tekijöihin.

Palkkaus ja työn kuormittavuus työntävät alalta pois

HAVUJA ‒ Veto- ja pitovoimaa hyvinvointialalle -hanke on LAB-ammattikorkeakoulun, Saimaan ammattiopiston Sampon sekä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (Ekhva) yhteishanke. Hankkeen tavoitteena on vastata Etelä-Karjalan hyvinvointialan veto- ja pitovoiman haasteisiin. (LAB 2024.) Kysely alalta poistumisen syistä toteutettiin kevään 2024 aikana. Kyselyn tekivät sosionomiopiskelijat, ja siihen vastasi maanlaajuisesti kaikkiaan 61 henkilöä, joista Etelä-Karjalasta oli 17.

Selvästi merkittävin syy lähteä alalta oli vastaajien mukaan palkkaus, jonka lähes kaksi kolmesta vastaajista nostivat syyksi lähdölleen. Toiseksi merkittävin syy oli työn kuormittavuus. Kolmanneksi merkittävimmäksi syyksi maanlaajuisesti nostettiin johtamisen haasteet. Johtaminen nousi Etelä-Karjalassa jopa toiseksi korkeimmaksi syyksi lähdölle.

Mikä saa tulemaan, palaamaan ja pysymään alalla?

Alan vetovoimaisuuden kasvattamiseen yhdistäviä tekijöitä vastauksissa olivat palkkaus, johtaminen, henkilöstön työhyvinvoinnista huolehtiminen ja henkilöstöetuudet, riittävät resurssit ja työn arvostus. Merkittävimpänä syynä palata alalle pidetään palkkausta. Toiseksi merkittävin syy palata alalle kyselyn perusteella oli johtamisen kehittäminen ja kolmanneksi merkittävin syy oli työn arvostuksen parantaminen.

Kuva 1. On kiinnitettävä huomiota siihen, mikä saisi hyvinvointialan työntekijät pysymään tärkeässä työssään. (fernandozhiminaicela 2019)

Alalla pysymiseen oli kyselyn mukaan taas palkkaus tärkeimpänä tekijänä. Toisena mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ‒ tämä korostui erityisesti Etelä-Karjalassa (75 %). Kolmanneksi toivottiin mahdollisuuksia urakehitykseen. Vastanneista jopa 40 % olisi valmiita palaamaan alalle, jos he saisivat huolellisen perehdytyksen työhön, jos palkkaus paranisi ja jos he saisivat tukea yrittäjyyteen tai työnkuva monipuolistuisi.

Huomiota myös urakehitykseen

Yhteenvetona voi todeta, että palkkauksella tuntuu olevan vastaajien puolesta suurin vaikutus sekä veto- että pitovoimaan. Mutta palkkaus ei kuitenkaan korjaa muita alan haasteita, joista korostuivat johtamisen haasteet sekä työn liiallinen kuormittavuus ja alhainen arvostus. Merkittävä huomio on, että alalle toivotaan vaikutusmahdollisuuksia ja urakehitystä omassa työssä. Tätä kehittämällä ja markkinoimalla voisimme saada henkilöstöä pysymään paremmin alalla ja toisaalta myös hakeutumaan alalle tai alueelle.

Myönteisellä mielikuvalla alasta on varmasti suuri vaikutus uusien ammattilaisten valitessa alaa ja hakeutuessa opintoihin. Kuitenkin realistinen kuva on erityisen tärkeä, jotta todellisuus vastaa odotuksia ja lisää tällä tavoin työssä pysyvyyttä. Mielikuva on tällä erää kuitenkin jossain määrin vääristynyt. Työn merkityksellisyyttä ei voi kiistää kyselyyn vastanneidenkaan mukaan – hyvinvointialalla tehdään valtavan tärkeää työtä.

Kirjoittaja

Sanna Leppänen on sosionomikoulutuksen lehtori LAB-ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana HAVUJA-hankkeessa.

Lähteet

fernandozhiminaicela. 2019. Zhiminaicela, F. Stetoskooppi, lääkäri, terveys. Pixabay. Viitattu 12.8.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/stetoskooppi-l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri-terveys-4280497/

LAB. 2024. HAVUJA ‒ Veto- ja pitovoimaa hyvinvointialalle. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu.  Viitattu 6.8.2024.Saatavissahttps://lab.fi/fi/projekti/havuja-veto-ja-pitovoimaa-hyvinvointialalle