Etelä-Saimaassa Oikarisen (2025) kirjoittamassa uutisessa kerrottiin Aalto-yliopiston vetämästä kansallisesta tutkimuksesta siitä, kuinka ennallistetut suot alkavan muistuttaa osittain luonnontilaisia noin kymmenessä vuodessa. Tutkijaryhmä on tarkastellut yli 20 vuoden ajalta satelliittiaineistojen pohjalta soiden kasvillisuutta sekä pohjan lämpötilaa ja heijastavuutta. Lämpötiloihin ja heijastavuuteen vaikutus on ollut nopeampaa kuin kasvillisuuteen. Tutkimuksessa oli todettu ennallistamisen lyhyellä tähtäimellä kiihdyttävän ilmastonmuutosta metaanin noustessa maaperästä. Suot ovat kuitenkin hiilinielu, mihin hiili varastoituu tuhansiksi vuosiksi ollen poissa ilmakehästä.
Alun perin Suomesta kolmannes on ollut suomaata, nykyisin suota on 8,7 miljoonaa hehtaaria, joista 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettua suota ja 4 miljoonaa hehtaaria ojittamatonta. Suomella on vastuu soiden suojelemisesta, ja suojelualueeksi luokiteltuja soita on 1,2 miljoonaa hehtaaria, joista 50 000 hehtaaria on keretty ojittaa ennen suojelualueiden perustamista. Soita on rannikolta Lapin tuntureille saakka, Keski- ja Pohjois-Suomessa ovat aapasuot ja Etelä-Suomessa keidassuot. Aapasoilla yleensä lumen sulamisvesiä on paljon, mikä pitää suot märkinä pitkälle kesään, kun taas keidassuot saavat ravinteita vain sadevedestä, ja siksi kasvillisuus on erilaista näiden suolajien välillä. Missään muualla Venäjää lukuun ottamatta ei ole yhtä monimuotoista suoluontoa kuin meillä. Keidas- ja aapasuot on luokiteltu Euroopan unionin luontodirektiivissä erityisen tärkeiksi luontotyypeiksi, ja siksi Suomi on saanut EU-rahoitusta soiden hankintaan luonnonsuojelualueiksi ja ojitettujen soiden ennallistamiseen. (Metsähallitus 2025a.)
Erityyppisisillä soilla kasvaa noin neljännes Suomen luonnonvaraisista kasvilajeista, ja 235 pesivästä lintulajista 80 tarvitsee soita elinympäristökseen jossain elämänvaiheessa. Rehevien soiden lajit ovat kärsineet kaikkein eniten, koska runsasravinteisempia soita on aiemmin ojitettu muun muassa pelloiksi runsaasti. Suomessa on eri puolilla maata 145 kohdetta, joista kerätään tietoa ennallistamisen vaikuttavuuden seurantaa varten. Tähän menneistä tuloksista on selvinnyt ennallistamisen parantaneen soiden tilaa ja vahvistaneen soiden putkilokasvi-, sammal-, hyönteis- ja lintupopulaatioita. (Metsähallitus 2025b.)
Erilaisia tutkimustuloksia ennallistamisesta
Käytännössä metsäojitetun suon ennallistaminen alkaa puuston käsittelyllä. Vanhoista ilmakuvista voidaan tarkastella, millaisessa tilassa suo on luonnontilassa ollut. Ojia voidaan tukkia padoilla, jotka on tehty maa-aineksesta ja vahvistettu puunrungoilla. Padoilla voidaan nostaa veden määrää ja ohjata vettä sinne mihin ne ovat aiemmin luonnollisesti menneet. Koneurakoitsijan ja suunnittelijan yhteistyö onkin tärkeää, ja koulutettuja koneurakoitsijoita tarvittaisiin enemmän. Soiden ennallistaminen herättää monissa ennakkoluuloja, joten metsänomistajien neuvontaa olisi hyvä kehittää monipuolisemmaksi. (University of Eastern Finland 2025.)
Alkuvuonna 2025 valmistunut Luonnonvarakeskuksen viiden tutkijan tutkimus on kuitenkin toista mieltä Aalto-yliopiston tutkimuksen kanssa. Tutkimuksen nimestä käy vapaasti suomennettuna ilmi, ettei ilmaston lämpeneminen hidastu ennallistamisen vuoksi tämän vuosisadan aikana. Aiemmissa tutkimuksissa ennallistamisen ilmastohyödyistä on tarkasteltu vain maaperän kasvihuonekaasujen vaihtoa. Otettaessa tarkasteluun mukaan ojitetun turvemaan puuston hiilensidonta paljastuu se hiilinieluksi. Ennallistetun avosuon vaikutus ei riitä kumoamaan puuston hiilivaraston merkitystä. Tutkimuksessa mukana olleen Paavo Ojasen mielestä ennallistamisella saavutetaan kyllä ekologisia hyötyjä: suokasvit sekä oma-aloitteisesti leviävät suolajit, kuten linnut ja hyönteiset, palaavat nopeasti ennallistetulle suolle. Kestää kuitenkin jopa sata vuotta, ennen kuin alue palautuu ojitusta ennen olleelle suotyypille, ja ilmastohyötyjen odottamisessa menee yhtä kauan. (Riikilä 2025.)
MAMIKSA ─ maaseudun mikroyrityksen kestävyyssiirtymän ajureina -hanke on keskittynyt turpeesta luopumisen vaikutuksiin maaseudun työllisyydessä. Turpeennoston vähentämisen ja soiden ennallistamisen ymmärtäminen luo hankkeessa tehtävälle työlle paremman pohjan (LAB 2025.)
Kirjoittaja
Minna Tynkkynen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa liiketoimintayksikössä TKI-asiantuntijana MAMIKSA-hankkeessa.
Lähteet
LAB. 2025. Mamiksa ─ maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 15.8.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/mamiksa-maaseudun-mikroyritykset-kestavyyssiirtyman-ajureina
Metsähallitus. 2025a. Suoluonnon suojelu Metsähallituksessa. Viitattu 8.8.2025. Saatavissa https://www.metsa.fi/suojelu-ja-hoito/luontotyyppien-suojelu/suoluonto/
Metsähallitus. 2025b.Soiden ennallistamisen tavoitteena palauttaa ojitettu suo luonnontilaiseksi. Viitattu 8.8.2025. Saatavissa https://www.metsa.fi/suojelu-ja-hoito/ennallistaminen/suot/
Oikarinen, A. 2025. Ennallistetut suot alkavat muistuttaa osittain luonnontilaisia noin kymmenessä vuodessa. Etelä-Saimaa, 10.7.2025, nro 178, s 11.
Riikilä, M. 2025. Tuore tutkimus tyrmää valtakäsityksen-soiden ennallistaminen pahentaakin ilmastoriskiä. Metsälehti 24.2.2025. Viitattu 20.8.2025. Saatavissa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/soiden-ennallistaminen-pahentaa-ilmastokriisia/#364f3ae2
University of Eastern Finland. 2025. Metsäojitetun suon ennallistamisen käytännön toteuttaminen. Viitattu 11.8.2025. Saatavissa https://sites.uef.fi/turvahiili/metsaojitetun-suon-ennallistamisen-kaytannon-toteuttaminen/
