Laajentuneen diagnostiikan myötä neuropsykiatristen häiriöiden esiintyminen on 2000-luvulla yleistynyt, ja diagnosoitujen määrä kasvaa jatkuvasti paremman tietoisuuden ja tunnistamisen lisääntyessä. Tätä nykyä jopa 15%:lla Suomen väestöstä on kyseinen diagnoosi. (Jäntti & Savinainen 2018, 264.)
Lapsen neuropsykiatrinen oireilu vaikuttaa koko perheen elämään ja arkeen, minkä takia tukemisessa on tärkeää huomioida perheen kaikki jäsenet. (Huotari & Tamski 2019, 124–125.) Tuen piirin pääsy ei ole itsestäänselvyys, ja avun järjestäminen voi olla täysin vanhemman harteilla (Roininen, 2016). Opinnäytetyössä (Gamberova & Hakulinen 2022) selvitettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, millaista tukea neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen perhe tarvitsee ja millaisia tukimuotoja heille on tarjolla.
Häiriön monet kasvot
Lapsi, jolla on neuropsykiatrisia häiriöitä (nepsy-lapsi) tarvitsee apua niin koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. Sosiaalisten suhteiden haasteet voivat näkyä muun muassa yksinäisyytenä. Tavallisetkin arjen toiminnot voivat olla nepsy-lapselle hankalia suorittaa. Lapsi kuormittuu monesta asiasta, mikä purkautuu kotona esim. jumittumisena tai perheenjäseniin kohdistuvana räyhäämisenä tai fyysisenä väkivaltana. (Ekebom, 2020.) Pelkästään arjen pyörittäminen vaatii nepsy-lapsen vanhemmalta enemmän kuin yleisesti lapsiperheiltä (Ekebom, 2020). Sisarukset saattavat jäädä vaille tarvitsemaansa huomiota (Juvonen, 2018). Monitahoinen huoli ja ulkopuolelta tuleva negatiivinen suhtautuminen vievät vanhemman voimavaroja entisestään (Roininen 2016; Vuori ym. 2017).
Koko perhe tuen piiriin
Nepsy-lapsen huoltajien psyykkinen kuormittuneisuus voi lisätä kielteistä reagointia lapsen haasteelliseen käytökseen, mikä taas ylläpitää lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen ja lapsen käyttäytymisen ongelmia. Perheneuvoloissa on toteutettu perheterapeuttisia menetelmiä osana nepsy-perheen tukimuotoja. Vanhemmuutta on myös tuettu perhekohtaisissa keskusteluissa, joihin on sisältynyt esimerkiksi psykoedukaatiota, neuvontaa sekä ratkaisukeskeisiä, kognitiivisia ja vanhempien tunteidensäätelyä lisääviä toimintatapoja. (Huikko ym. 2017.)
Vahvin vaikutus neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen toimintakyvyn edistämiseen on saatu lapsen ja vanhemman vuorovaikutusterapiasta, ryhmämuotoisesta strukturoidusta vanhempainohjauksesta ja yksilöllistetyistä perheterapeuttisista interventioista. Perhelähtöiseen hoitoon on tärkeä sisällyttää tukitoimia myös päiväkotiin ja kouluun, jota psykososiaalisen tuen tehostaminen edellyttää. (Vuori ym. 2017.)
Onnistunut nepsy-lapsen ja tämän perheen tukeminen edellyttää moniammatillista, monipuolista sekä asiantuntevaa lähestymistapaa. Ammattilaisten täydennyskoulutuksen avulla sekä hyvinvointialueiden palvelupolkua yhtenäistämällä ehkäistään perheiden yksinjäämistä ja mahdollistetaan erityistuen tarpeen tunnistaminen ja tuen oikea-aikaisuus neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa.
Kirjoittajat
Maria Gamberova ja Sara Hakulinen ovat LAB-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijoita.
Anja Liimatainen toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä Lappeenrannan kampuksella.
Lähteet
Ekebom, H. 2020. Lapsiperhepalvelut nepsy-lapsiperheen vanhemman kokemana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Viitattu 7.6.2022. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/70953/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-202006295139.pdf
Gamberova, M. & Hakulinen, S. 2022. Lasten neuropsykiatriset häiriöt – vanhempien tukeminen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, Lappeenranta. Viitattu 9.6.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060816894
Huikko, E., Kovanen, L., Torniainen-Holm, M., Vuori, M., Lämsä, R., Tuulio-Henriksson, A. & Santalahti, P. 2017. Selvitys 5–12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti. Viitattu 21.3.2022. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135839/THL_RAPO_14_2017_korj.web.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Huotari, A. & Tamski, E-L. 2019. Tammenterhon tarinoita – Kirja valmennuksesta. Uusittu painos. Mikkeli: Mikkelin Kopiopiste Ky.
Juvonen, J. 2018. ”Se, että meitä vanhempia ei syyllistetty vaan yritettiin oikeasti auttaa ja kannustaa, oli hyödyllistä” ‒ Neuropsykiatrisista haasteista kärsivien lasten ja nuorten vanhempien kokemuksia arjesta ja saadusta tuesta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampere. Viitattu 7.6.22. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/104356/1538637675.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jäntti, E. & Savinainen, R. 2018. Nepsyt ‒ Erityistä elämää. Vaasan seudun ADHD-yhdistys ry. Hämeenlinna: Karisto Oy.
OleksandrPidvalnyi. 2021. Pidvalnyi, O. Pysäköidä, leikkiä, saalis, lapset. Pixabay. Viitattu 15.8.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/pys%c3%a4k%c3%b6id%c3%a4-leikki%c3%a4-saalis-lapset-6688951/
Roininen, M. 2016. Vanhemmuus ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhempien tarinoissa. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos. Viitattu 7.6.2022. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/49392/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201604212290.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vuori, M., Tuulio-Henriksson, A. & Autti-Rämö, I. 2017. Vanhemmuuteen liittyvät huolenaiheet ja psyykkinen hyvinvointi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten huoltajilla. Kuntoutus 3–4/2017. S 20–33. Viitattu 7.6.22. Saatavissa https://issuu.com/kuntoutussaatio/docs/kuntoutus-3-17-kokolehti