Sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen lähitulevaisuuden haasteet liittyvät hyvinvointialueiden käynnistymisen ohella toimintaympäristön kompleksisuuden lisääntymiseen (ks. Lynch 2018). Näihin tekijöihin kuuluu myös globalisaation myötä lisääntynyt pandemioiden riski, mistä Covid-19 on antanut viitteitä. Globaalien vaikutusketjujen vaikea ennakoitavuus on tullut esille myös Ukrainan ja Venäjän välisen sodan yhteydessä.
Myös ilmaston lämpenemisen vaikutukset yhteiskuntaan ja väestön palvelutarpeisiin näkyvät jo tulevaisuusskenaarioissa muun muassa hyvinvointialueiden strategioissa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet muistuttavat yhteisvastuun merkityksestä niin sanottujen ilkeiden ongelmien (Rittel & Webber 1973) ratkaisuissa (YK-liitto 2022). Myös Sitran (Dufva & Rekola 2023) uusin megatrendien arviointi nostaa esille toimintaympäristön kompleksiuuden lisääntymisen lähitulevaisuudessa. Kehityssuunta haastaa yhteiskunnan resilienssiä usealla tasolla samanaikaisesti.
Yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden resilienssi
Resilienssin tarkastelu ekosysteeminäkökulmasta (Malin 2022) tai holistisesti (Hyvönen ym. 2019) korostavat eri toimijoiden, tahojen sekä sektoreiden merkitystä. Kansalaistoiminta voi parhaimmillaan tuottaa kokonaisresilienssiä vahvistavaa osallisuuden merkitystä. Osallisuutta tukemalla voidaan edistää yksilöiden ja väestöryhmien hyvinvointia sekä yhteiskunnan toimintaan liittymistä rakentavalla tavalla (THL 2023).
Kansalaistoiminnalla viitataan usein erilaiseen vapaaehtoistyöhön yhdistystoiminnan kautta, mutta se voi tarkoittaa myös yksittäisten henkilöiden aktiivista toimintaa, esimerkiksi Ukrainasta saapuneiden pakolaisten avustamista.
Paikallisten yhteisöjen valmius ja mahdollisuus niin sanotulta ruohonjuuritasolta lähtevään toimintaan edistää yhteiskunnan kokonaisresilienssiä, joka voidaan jakaa neljään eri tasoon (Hyvönen ym. 2019):
- Yksilöt: sisältää yksilöiden psykologiset ominaisuudet sekä sosiaalisen ympäristön vaikutukset yksilön kestokykyyn.
- Yhteisöt: paikallistason osallistuminen, välitöntä sosiaalista elämänpiiriä leimaava yhteisöllisyys.
- Instituutiot: yksilön resilienssiin vaikuttava yhteiskuntapolitiikka, erityisesti sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikka, mutta myös keskeiset infrastruktuurit ja poliittisen järjestelmän toimivuus.
- Kansainvälinen kytkeytyminen: kansainväliset yhteistyöverkostot, kansalaisyhteiskunnan verkottuminen ylikansallisesti, globaalien trendien ennakointi sekä käsitys kansainvälisten yhteisöjen ongelmanratkaisukyvystä. (Hyvönen ym. 2019, 22.)
Kansainvälisesti tarkastellen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tila on hyvä. Sitä kuitenkin haastaa toimintaympäristön muutosten lisäksi voimistuva alueiden ja väestöryhmien polarisaatio, mikä voi heikentää demokratiaa ja kansalaistoimintaa sekä yhteiskunnallista resilienssiä (Ruuskanen ym. 2020; Rissanen ym. 2020.) Tästä syystä tarvitaan lisätutkimusta muun muassa, miten hyvinvointialueiden toiminnassa voitaisiin edistää monimuotoisten paikallisten yhteisöjen ja yksilöiden resilienssiä osana kansalaistoimintaa.
Teema yhdistyy useisiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Arenen linjauksiin, ja teeman mukainen soveltava tutkimus noudattaa myös LAB-ammattikorkeakoulun strategisia linjauksia (Arene 2020; YK-liitto 2022; LAB 2023). Uusia innovatiivisia ratkaisuja tutkimusasetelmiin tarjoaa eri tieteenalojen, kuten alue- ja kasvatustieteiden yhdistäminen yhteiskuntatieteiden tutkimusperinteeseen ja menetelmiin.
Kirjoittaja
Arja-Tuulikki Malin, HTT, KL, VM, on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori, joka opettaa sote-johtamista hyvinvointialan YAMK-koulutuksissa sekä tutkii ja kehittää sote-systeemeitä.
Lähteet
Alexas_Fotos. 2019. Motivaatio, muutos, parantaminen. Pixabay. Viitattu 20.1.2023. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/motivaatio-muutos-parantaminen-4330453/
Arene. 2020. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto. Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu – Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://www.arene.fi/julkaisut/raportit/kestava-vastuullinen-ja-hiilineutraali-ammattikorkeakoulu-ammattikorkeakoulujen-kestavan-kehityksen-ja-vastuullisuuden-ohjelma/
Dufva, M. & Rekola, S. 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitran selvityksiä 224. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/
Hyvönen, A., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S. & Liljeroos, J. 2019. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161358
LAB. 2023. The Best of Both Worlds ‒ LAB strategia 2030. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://lab.fi/fi/info/tietoa-meista/strategia
Lynch. R. L. 2018. Strategic management. Eighth edition. Pearson.
Malin, A-T. 2022. Monimuotoinen resilienssi työelämässä. LAB Focus. Viitattu 9.1.2023. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/monimuotoinen-resilienssi-tyoelamassa/
Rissanen, P., Parhiala, K., Hetemaa, T., Kekkonen, R., Knape, N., Ridanpää, H., Rintala, E., Sihvo, S., Suomela, T. & Kannisto, R. 2020. Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2018. Asiantuntija-arvio. Päätösten tueksi 2/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/suomi-erilaistuu-nopeasti-kansallinen-asiantuntija-arvio-antaa-yleiskuvan-kehityksesta
Rittel, H.W.J. & Webber, M.M. 1973. Dilemmas in a general theory of planning. Policy Sci 4, 155–169. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1007/BF01405730
Ruuskanen, P., Jousilahti, J., Faehnle, M., Kuusikko, K., Kuittinen, O., Virtanen, J. & Strömberg, L. 2020. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. Viitattu 11.1. 2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162498/VNTEAS_2020_47.pdf?sequence=1&isAllowed=y
THL. 2023. Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 9.1.2023. Saatavissa https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen periaatteet
YK-liitto. 2022. Kestävän kehityksen toimikunnan uudessa strategiassa syvennytään kuuteen murrosalueeseen agenda 2030-tavoitteiden toteuttamiseksi Suomessa. Viitattu 9.1.2023. Saatavissa https://www.ykliitto.fi/uutiset-media/tiedotteet/kestavan-kehityksen-toimikunnan-uudessa-strategiassa-syvennytaan-kuuteen
