Korjausrakentamisen tiedonhakuun pätevät tutut “infoähkyajan” lait: tietoa löytyy, mutta ei kovinkaan helposti. Hakuun ja relevantin tiedon suodattamiseen pitää käyttää aikaa. Heikoimmin löytyy tietoa korjausrakentamisen tekijöistä; osa töistä meilläkin päin teetetään naapurin serkuilla, eikä heitä löydy googlettamalla. Monet muutkin rakentajat ovat enemmän vasara- kuin digiorientoituneita.
Suomen rakennuskanta on eurooppalaisittain mitattuna nuorta. Kuitenkin yli puolet rakennuksista on rakennettu ennen 1980-lukua, joten korjausrakentamista tarvitaan väistämättä. Suomessa on joitakin korjausrakennuskeskuksia ja rakennusperinneyhdistyksiä, jotka ovat käteviä tieto- ja osaamiskeskuksia. Niiden usein vapaaehtoisvoimin tuotetuille palveluille on kysyntää.
Korjausrakentamisen imagon ja mielikuvien pimeät puolet – hankala ja kallis – ovat myös pientä viilausta vailla: tiedon löytymistä ja neuvonnan saamista olisi helpotettava. Asiat ovat hankalia, kun ei löydä tietoa tai selvitystyön määrä uuvuttaa jo alkuunsa. Korjausrakentaminen ei ole rakettitiedettä, vaan kysymys on periaatteesta hyvin yksinkertaisista asioista. Toisin kuin nykyaikaisen rakennustekniikan monimutkaisia tuotoksia, vanhoja rakennuksia voidaan monilta osin korjata yksinkertaisilla ohjeilla ja työskentelytavoilla. Parhaimmillaan rakennuksen kunnostajan kokemusmaailma muuttuu: korjatessa oppii uutta, voimaantuu, löytää vertaisiaan.
Asuntojen korjauskustannuksiin kuluu rahaa, oli kyse sitten vanhasta tai uudesta. Avaintekijä on, että saa tietoa hyvissä ajoin, eikä vasta silloin kuin katto vuotaa. Korjauskustannukset pysyvät aisoissa, kun tehdään oikeita toimenpiteitä oikeaan aikaan. Huonokuntoisetkin rakennukset voidaan korjata pienillä toimenpiteillä ja suhteellisen edullisesti siihen kuntoon, että ne jaksavat odottaa suurempaa peruskorjausta parhaimmassa tapauksessa vielä vuosikymmenen.
Tärkeää olisi panostaa siihen, että rakennuksen omistaja saisi tarvittaessa kohteen yksilötekijät huomioon ottavaa neuvontaa. Mikäli pelkän neuvonnan saaminen on hankalaa ja kallista, monen rakennuksen omistajan ”tumput putoavat” jo alkuunsa. Sitten kysytään keskustelupalstoilta apua ja siellä kerrotaan, että ‘rakenna uusi’, koska ‘uusi on huoleton’. Tällaisissa mielikuvissa uusi on jotain parempaa, huoltovapaampaa ja taloudellisempaa, kun taas vanha näyttäytyy työläänä, riittämättömänä tai kalliina ylläpitää.
Vanhan talon omistajan ei kuitenkaan kannata antaa puskutraktorille periksi pelkkien mielikuvien ja ennakko-oletuksien perusteella. On hyvä tiedostaa, että huoltovapauden kääntöpuoli on käytännössä korjauskelvottomuus ja kertakäyttöisyys. Vanha talo vaatii jatkuvaa huoltoa ja kunnossapitoa, mutta ei uusikaan huoltovapaa ole. Jokaisen rakennuksen kylkiäisenä tulee huoltokirja. Vanha talo, joka on seissyt jaloillaan vuosisadan, on tulikokeet jo läpäissyt. Se on todistetusti kestävä, korjauskelpoinen ja huolenpidon arvoinen.
Artikkeli on kirjoitettu osana Korjausklinikka – Kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanketta.
Artikkelin kuvat:
Kirjoittajat
Emilia Seppä oli työharjoittelussa Korjausklinikka-hankkeessa selvittäen tiedon ja neuvonnan saatavuutta säilyttävään korjausrakentamiseen liittyen.
Reetta Nousiainen työskentelee Korjausklinikka-hankkeessa projektipäällikkönä. Hankkeen tavoitteena on edistää kestävän kehityksen ja kulttuuriperinnön huomioivaa korjausrakentamista.
