Hämeen ELY-keskuksen rahoittamassa ja LAB-ammattikorkeakoulun hallinnoimassa alueellisessa ympäristöhankkeessa ”PARRU – Paikallisen rakennetun ympäristön tiekartta – kulttuuriympäristön säilyttäminen ja kunnossapito kunnissa” pureudutaan rakennusten purkamiseen ilmiönä kolmen kohdekunnan – Riihimäen, Padasjoen ja Sysmän – kiinteistökannan kautta.
PARRU-hankkeen yhtenä tarkoituksena on tuottaa kunnille työkaluja rakennuskannan arvottamiseen kulttuurihistorialliselta, toiminnalliselta, sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta. Tavoitteena on rakennusten purkamisen hillitseminen. Kun rakennusta ei pureta eikä uutta rakenneta tilalle, säästetään kaikkea. Hankkeessa on tarkoitus myös järjestää asukastilaisuuksia ja seminaareja ilmastonmuutoksen torjunnasta ja siihen sopeutumisesta, rakentamisen kiertotaloudesta, kulttuuriympäristöstä ja rakennusten erilaisista korjaustavoista tiedon levittämiseksi.
Edellisessä kirjoituksessani kuvaamieni yhteiskunnallisten muutosten vuoksi vaille käyttöä jääneet rakennukset sisältävät autioinakin arvoja. Usein arvoista päällimmäisenä ovat helposti ymmärrettävät taloudelliset arvot, mutta pelkkä teknis-taloudellinen arvottaminen ei riitä. Poliittisessa päätöksenteossa arvot ovat argumentaation keskiössä. Rakennettua ympäristöä tulee arvioida myös kulttuurihistoriallisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Rakennusten sisältämien erilaisten arvojen tunnistaminen ja niiden priorisointi on tärkeä askel kohti ratkaisuja.
Pop-up
Ennen kuin käyttöä vaille jääneissä rakennuksissa tehdään suuria muutos- ja korjaustöitä, pitäisi rakennuksille löytää luonteva uusi käyttötarkoitus. Uutta käyttötarkoitusta voidaan haarukoida omistajalähtöisesti, mutta luovempiakin keinoja on olemassa. Omistajalähtöisesti ratkaisut saattavat olla yksiniitisiä, kun puolestaan laajemmin osallistetusta toimijajoukosta voitaisiin saada enemmän ja parempia ideoita. Osallistaminen myös sitouttaa.
Tyhjentyneet teollisuusalueet ja -rakennukset ovat aina houkutelleet luovaa luokkaa. Rakennusten epätavanomaisuus ja joustavuus ovat muutoksissa tuottaneet tavanomaisesta poikkeavia toiminnallisia ratkaisuja ja käyttötarkoituksia. Esimerkkinä vaikkapa Manhattanin loftit.
Viime aikoina tilapäiskäytölle on annettu uusi, vetävämpi englannin kielestä lainattu nimi: Pop-up. Pop-up-käyttö on aikaisempien luovan luokan teollisuusrakennusten käyttötarkoitusten muutosten suora sukulainen. Pop-up-käytöllä voidaan testata erilaisia käyttötarkoituksia ilman suuria ja kalliita tilamuutoksia. Tilapäiselle käytölle tulisi väljillä viranomaistulkinnoilla ja kohtuullisilla vuokrilla antaa mahdollisuus vakiintua ja skaalautua.
Tilapäisen käytön organisoinnissa tärkeää on selkeästi viestiä käytön väliaikaisuudesta. Tärkeää on myös osallistaa toimijoita laajasti. Joissakin tapauksissa omistajat ovat ajautuneet hankaluuksiin ja saaneet mainehaittaa, kun tilapäiskäyttäjät ovatkin päättäneet ryhtyä pitkäaikaiskäyttäjiksi selkeiden ehtojen puuttuessa.
Selkeät toimintamallit ja sopimukset on syytä rakentaa etukäteen. Tilapäiskäytön taloudellista kannattavuutta ei ole helppo saavuttaa. Myös eri viranomaisten määräykset voivat vaikeuttaa tai kokonaan estää luovan tilapäiskäytön. Tässä tarvittaisiin viranomaisilta joustavuutta.
Uuden käyttötarkoituksen löydyttyä ja toiminnan vakiinnuttua voitaisiin alkaa pohtimaan rakennuksien ja tilojen kohentamista. Mitä pienemmillä keinoilla kohennukset voidaan tehdä, sitä helpompaa rakennuksen palauttaminen alkuperäiseen tilaan on. Pienet keinot ovat usein myös kaikkein taloudellisimpia. Voiko tilamuutoksia tehdä juurikaan puuttumatta olemassa olevaan rakenteeseen? Kyllä voi.
Tila tilassa
Historiallisesti Suomessa tunnetaan kaappisänky – vanha tila tilassa -periaate. Kaappisänky on antanut yksityisyyttä, mukavuutta ja energiatehokkuutta paljon ennen modernia aikaa. Kaappisängyn yksi seinä on saatettu tehdä paksusta verhosta tai ryijystä. Kaappisängyn sisään jäävän pienen tilan on nukkuvan kehon lämpö kyennyt pitämään lämpimänä, vaikka tuvan lämpötila olisikin laskenut yön aikana reilusti. Sen ilma vaihtuu riittävästi verhon raoista. Mihin tämä vanha hyvä periaate on unohtunut?
Vajaakäyttöisten hallirakennusten sisällä voitaisiin myös kokeilla erilaisia toimintoja tila tilassa -periaatteella. Muun muassa hotelleja on toteutettu isoihin tiloihin pystytetyillä teltoilla (Orimattila) tai rakennukseen sisään tuoduilla merikonteilla (Telliskivi, Tallinna). Tuore esimerkki tila tilassa -periaatteesta on Tampereelle äskettäin valmistunut hotelli, jossa huoneet eivät ole huoneita vaan “majoittumiseen sopivia, ovella suljettavia majoituskalusteita” (Ketonen & Kujansuu 2024).
Moderneissa avotoimistoissa ratkotaan tilojen yksityisyyteen ja akustiikkaan liittyviä haasteita samalla periaatteella. Esimerkiksi käykööt pienet neuvottelu- ja työtilat liikuteltavina, äänieristettyinä ja ilmastoituina tila tilassa -moduuleina.
Myös sisäilmaongelmaisten tilojen terveyshaittojen eliminoimista ja vaurioituneiden rakennusten käytettävyyden mahdollisuuksia voisi tutkia ilmanvaihdolla varustetun, ylipaineistetun tila tilassa -konseptin periaatteilla.
Koronan jälkeen on puhuttu paljon etätöistä ja työn siirtymisestä osin koteihin. Vajaakäyttöisten rakennusten kohdalla voitaisiin ajatella toisinkin päin, miksi etätyö tarkoittaa työn tulemista kotiin? Miksei voitaisi ajatella kodin siirtämistä työpaikalle – ei olisikaan kotitoimisto vaan toimistokoti, loft-asunnon tyyliin?
Näihin kysymyksiin palaan seuraavassa artikkelissani, joka julkaistaan 6.2.2025. Edellisen artikkelini voi lukea alla olevasta linkistä.
Linkki artikkelisarjan edelliseen osaan.
Kirjoittaja
Kimmo Liimatainen on arkkitehti ja Suomen Arkkitehtiliitto ry SAFAn jäsen. Hän toiminut laajasti rakennusalan eri tehtävissä pääkaupunkiseudulla noin 35 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän toimii opetus-, tutkimus- ja kehitys- ja innovaatiotehtävissä LAB-ammattikorkeakoulussa Lahdessa ja Lappeenrannassa.
Lähteet
Ketonen, P. & Kujansuu, V. 2024. Tampereelle avataan hotelli, jonka huoneet ovat niin pieniä, ettei niitä lasketa huoneiksi. YLE Matkailu 2.10.2024. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20114833
Vilkuna, K. 1930. Sänkyrati, Vähäkyrö, Hiiripelto. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, KK1971:7. Viitattu 7.10.2024. Saatavissa https://www.finna.fi/Record/museovirasto.8CDCC04AC265DB208939A72F230CCE23?imgid=Vilkuna, K. sänkyrati.
Linkit
Linkki 1. Liimatainen, K. 2025. Rakennettu kulttuuriympäristö muutospaineissa. LAB Focus 31.1.2025. Viitattu 4.2.2025. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/rakennettu-kulttuuriymparisto-muutospaineissa/
