Vanhasta uutta – uudelleenvalmistus ja jätteettömyyteen tähtäävä vaatesuunnittelu

Telaketju 2 -hankkeen tuotesuunnitteluosiossa tarkasteltiin tuotesuunnittelua kierrätettävyyden ja uudelleenvalmistuksen kautta. Kun puhutaan uudelleenvalmistuksesta teollisuuden näkökulmasta, pyritään valmistamaan tuotteita, joiden ominaisuudet vastaavat uutta ja jotka täyttävät uuden tuotteen vaatimukset niin estetiikan kuin käytännöllisyydenkin osalta. Uudelleenvalmistettu tuote voi myös asettua hierarkiassa vanhaa tuotetta ylemmäksi, jos sen edellä mainitut ominaisuudet ovat alkuperäisen tuotteen ominaisuuksia parempia. Pääperiaate teollisesta näkökulmasta on valmistaa elinkaarensa loppuun tulleet tuotteet uudelleen uusille käyttäjille. (Karvonen ym. 2015) Ellen MacArthur Foundation puolestaan määrittelee uudelleenvalmistuksen tarkoittamaan tuotteita, joissa elinkaarensa päähän tullut tuote tai sen osat valmistetaan uudelleen samaan käyttötarkoitukseen (Ellen MacArthur Foundation 2017). 

KUVA 1: LAB-ammattikorkeakoulun puettavan muotoilun opiskelija ompelee Zero Waste -asukokonaisuutta, jonka suunnittelussa on käytetty Upcycling -menetelmää. Asukokonaisuus valmistuu suomalaisyrityksen kangaspakkojen ylijäämästä. (Kuva: Annariina Ruokamo)

Jätteettömyyteen tähtäävät suunnittelumenetelmät 

Uudelleenvalmistus vaatteiden osalta voi tarkoittaa esimerkiksi vanhan verhokankaan hyödyntämistä vaatteiden valmistuksessa. Tätä kutsutaan Upcyclingiksi. Upcyclingillä ei ole suomenkielistä suoraa vastinetta, vaan englannin kielen sanaa käytetään osana suomenkielisiäkin tekstejä. Upcyclingin ideana on nimensä mukaisesti tuottaa alkuperäistä käyttötarkoitustaan arvoltaan korkeampia tuotteita. Upcyclingin rinnalle on myös toinen termi: Downcycling, jossa puolestaan alkuperäinen tuote muuntuu uudelleenvalmistuksen kautta hierarkisesti edeltäjäänsä alempiarvoiseksi. Kierrätysprosessi sinällään on osa Downcyclingiä, kun alkuperäinen tuote puretaan kuitutasolla tai sulatetaan uuden materiaalin valmistamiseksi. Vaateteollisuudessa Downcycling tutuimmillaan on esimerkiksi leikkuujätteen hyödyntämistä autoteollisuudessa öljynimeyttämisrätteinä tai eristemateriaalina.  

Upcycling -menetelmässä uudelleenvalmistuksessa käytettävä materiaali on peräisin muusta poistotekstiilistä kuin jo valmiin vaatteen muodossa olevasta tekstiilistä, esimerkiksi käytetyistä verhoista tai muista kodintekstiileistä vaatteeksi valmistettavista tekstiileistä. Upcyclingistä usein puhutaan myös siten, että materiaalilähtökohtana toimii alun perin jo valmiiksi vaatteeksi tuotettu poistotekstiili. Redress Design Awardsin mukaan tälle on kuitenkin oma määritelmänsä Reconstruction, jonka tavoitteena on uudelleen järjestää vaatteen osat siten, että lopullinen tuote muodostaa uuden alkuperäisestä poikkeavan tuotteen. Redress Design Award määrittää Upcyclingin ja Reconstructionin uudelleenvalmistuksen alakäsitteiksi (Redress Limited 2020). 

KUVA 2: LAB-ammattikorkeakoulun puettavan muotoilun opiskelija Hanna Vuorelan suunnittelema työvaatekokonaisuus, jolle hän on suunnitellut kiertotalouden mukaisen Upcycling -konseptin. Reconstruction -menetelmällä työvaate voidaan sen ensimmäisen elinkaarensa päätteeksi uudelleen kaavoittaa ja ommella kokonaan uudeksi asuksi. Tällä tavoin suunnittelija voi pidentää materiaalin elinikää toisessa käyttötarkoituksessa. (Kuva: Annariina Ruokamo)

Upcyclingin lisäksi on olemassa erilaisia vähäiseen tekstiilijätteeseen tai jätteettömään suunnitteluun tähtääviä suunnittelustrategioita, kuten Zero Waste -suunnittelu. Redress Design Awardin mukaan Zero Waste -menetelmässä tähdätään nimensä mukaisesti nollahukkasuunnitteluun, jonka tuotantoprosessissa ei synny lainkaan leikkuujätettä. Ihanteellisimmillaan Zero Waste -suunnittelussa huomioidaan myös jätteen minimointi tuotteen koko elinkaaren aikana. 

Kuva 3: LAB-ammattikorkeakoulun puettavan muotoilun vaihto-opiskelija suunnittelee asukokonaisuutta Sustainable Design -kurssilla. Suunnittelun lähtökohtana on jätteettömyyteen tähtäävä suunnittelu Upcycling- ja Zero Waste -menetelmillä. Asukokonaisuus valmistuu suomalaisyrityksen kangaspakkojen ylijäämästä. (Kuva: Annariina Ruokamo)

Kirjoittaja  

Annariina Ruokamo on ammatiltaan vaatesuunnittelija, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä sekä opettaa puettavan muotoilun koulutusohjelmassa vastuulliseen vaateteollisuuteen ja suunnitteluun liittyviä kursseja. Hän on kiinnostunut erityisesti suunnittelijan vastuusta osana vastuullisuutta ja vaatteiden kiertotaloutta. 

Lähteet 

Ellen MacArthur Foundation. Circularity and Nine ’RS’. [Viitattu 30.3.2020]. Saatavissa: 

https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/galleries/CEinaction-_Activity06-nine-Rs-6R3_from-graham-081217.pdf

Karvonen, I., Jansson K., Vatanen, S., Tonteri, H., Uoti, M. & Wessman-Jääskeläinen, H. 2015. Uudelleenvalmistus osana kiertotaloutta. VTT Technology 207. VTT Technical Research Center of Finland. Espoo. [Viitattu 30.3.2020]. Saatavissa: 

https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/technology/2015/T207.pdf

Redress Limited. 2020. Glossary. [Viitattu 1.12.2020]. Saatavissa: https://www.redressdesignaward.com/learn/glossary 

Linkit

Telaketju. 2020. Telaketju. [Viitattu 17.3.2020]. Saatavissa: https://telaketju.turkuamk.fi/ 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.