Erilaiset ja erikokoiset yritykset sekä muut organisaatiot voivat hyödyntää ennakointitietoa ja -menetelmiä sekä tulevaisuusajattelua oman toimintansa kehittämisessä. Ennakointimenetelmien moninaisesta kirjosta on mahdollista valita tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut kulloiseenkin tilanteeseen, tarpeeseen ja kontekstiin.
Skenaarioajattelu ja -menetelmät
Skenaariomenetelmät ovat suosittuja organisaatioiden strategisessa ennakoinnissa, koska ne auttavat hahmottamaan systeemisesti vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. VTT:n vuosina 2022–23 toteuttaman STRA4-tutkimuksen mukaan 68 prosenttia tutkimukseen vastanneista yrityksistä käyttää skenaariomenetelmiä tulevaisuussuuntautuneen tiedon keräämisessä, arvioinnissa ja jakamisessa. Vieläkin isompi osuus (80 prosenttia) yrityksistä käyttää pitkän aikavälin suunnittelumenetelmiä, joista esimerkkeinä toimivat backcasting- ja tiekarttamenetelmät. (Komonen 2023, 28.)
Toimintaympäristön systeeminen haltuun ottaminen esimerkiksi PESTE-analyysin (ks. esim. Rubin 2002, 897) avulla on skenaariomenetelmien kiistaton etu, mutta se asettaa ennakointiprosessille myös merkittäviä toiminnallisia vaatimuksia. Muun muassa sen, että skenaarioprosessi olisi syytä taustoittaa huolella kokonaisvaltaisen toimintaympäristöanalyysin avulla. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei kuitenkaan välttämättä ole omasta takaa resursseja tulevaisuustyöhön, minkä takia niiden käyttöön muotoiltavien ennakoinnin menetelmällisten ratkaisujen olisi hyvä olla mahdollisimman virtaviivaisia ja ketteriä sekä yhdistettävissä jokapäiväiseen arkiseen yritysjohtamiseen.
Backcasting skenaariotyön vaihtoehtona
Backcastingista käytetään joskus nimitystä tulevaisuuden muistelu, jonka sisältöinen kehittämistyökalu löytyy esimerkiksi Innokylän verkkosivuilta (Innokylä 2024). Kyseisen työkalun hyödyntäminen edellyttää taustakseen vain tietoa toimintaympäristöstä skenaarioiden tietosyötteeksi.
Skenaarioita voidaan luokitella monilla eri tavoilla ja useista erilaisista lähtökohdista. Anita Rubin (2024) erottelee deduktiivisen ja induktiivisen skenaariotyöskentelyn. Backcasting-menetelmä sijoittuu induktiivisen skenaariotyöskentelyn maailmaan. Ensiksi mainitussa hahmotellaan tutkivia skenaarioita nykyhetkestä tulevaisuuteen. Jälkimmäisessä taas luonnostellaan ennakoivia skenaarioita, jotka suuntautuvat tulevaisuudesta nykyhetkeen. Deduktiivisessa työskentelyssä hahmotellaan ensiksi polku nykyhetkestä valittuun hetkeen tulevaisuudessa ja tämän jälkeen tulevaisuuskuva. Induktiivisessa työskentelyssä puolestaan oletetaan ja asetetaan ensiksi tietty tulevaisuuskuva tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa, jota kohti rakennetaan loogisesti etenevää tulevaisuuspolkua. (Rubin 2024.)
Kehityspolun rakentuminen ja pk-yritykset
Deduktiivisen työskentelyn skenaarioita voidaan nimittää myös forecasting-skenaarioiksi erotuksena backcasting-skenaarioista. Forecasting-skenaarioissa edetään kehityspolun kautta kohti tulevaisuuskuvaa, jota myös muotoutuva tulevaisuuspolku muovaa vahvasti. Backcasting-skenaarioissa taas pakitetaan jossain määrin normatiivistakin ainesta sisältävästä tulevaisuuskuvasta nykyhetkeen hahmottelemalla siihen johtava konkreettinen kehityspolku toimenpiteineen.
Ensiksi mainittujen hyödyt korostuvat jatkuvassa, pitkäkestoisessa tulevaisuustyössä. Jälkimmäiset puolestaan soveltuvat erinomaisesti tilanteeseen ja käyttötarkoitukseen, jossa haetaan ennen kaikkea selkeää toimintasuunnitelmaa, miten esimerkiksi edetä organisaationa kohti toivottua tulevaisuuskuvaa. Lisäksi backcasting-skenaariotyö ei vaadi taustakseen niin suurta tietoaineistoa kuin vaihtoehtonsa forecasting.
Näillä perusteilla backcastingin voidaan nähdä soveltuvan oivallisesti pk-yritysten tulevaisuustyön välineeksi. Backcasting tarjoaa niille hyvän vaihtoehdon päästä matalalla kynnyksellä hahmottelemaan toimintaympäristönsä muutosta ja sen edellyttämiä toimenpiteitä skenaariotyön avulla. Tästä on jo saatukin hyviä kokemuksia LAB-ammattikorkeakoulun konkreettisessa hanketyössä yritysten kanssa.
Kirjoittaja
Timo Bergman työskentelee TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä. Hänen ammatillinen intohimonsa on auttaa yrityksiä ja muita organisaatioita hyödyntämään tulevaisuuden mahdollisuuksia ja ratkaisemaan siihen liittyviä haasteita ennakointitiedolla sekä ennakoinnin menetelmällisiä ratkaisuja räätälöimällä ja kokeilemalla. Tätä hän on päässyt tekemään LABissa tähän mennessä Luotain-, LOSSI- ja TUTU-verstas-hankkeissa sekä uusien hankkeiden valmistelussa.
Lähteet
Innokylä. 2024. Tulevaisuuden muistelu. Viitattu 1.8.2024. Saatavissa https://innokyla.fi/fi/tyokalut/tulevaisuuden-muistelu
Komonen, P. 2023. VTT Foresight & Strategic foresight for sustainable innovation and growth (STRA4) project. Esitys valtionhallinnon ennakointiverkostolle 13.1.2023.
Rubin, A. 2002.Tulevaisuudentutkimuksen käsitteitä. Teoksessa Kamppinen, Matti, Kuusi, Osmo & Söderlund, Sari (toim.) Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovellukset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 889–906.
Rubin, A. 2024. Skenaarioiden lajeja. Viitattu 1.8.2024. Saatavissa https://tulevaisuus.fi/menetelmat/skenaarioajattelu-tulevaisuudentutkimuksessa/skenaarioiden-lajeja/
