Syöpäpotilaiden hoidossa nousevat esille potilaiden erilaiset oireet, jotka johtuvat itse taudista tai lääkkeistä. Etenkin jarruttavien hoitojen aikana ja levinneiden syöpien hoidossa on huomattu potilaiden tarvitsevan syöpähoitojen lisäksi oirehoidollista seurantaa ja psykososiaalista tukea. Syöpäpotilaat ovat yhä useammin ikääntyneempiä ja monisairaampia eliniän noustessa ja tukikontaktin tarve lisääntyy. Potilaita ohjataan syöpätautien poliklinikalta yhä herkemmin palliatiiviselle poliklinikalle tukikontaktiin. Palliatiivisella poliklinikalla potilasmäärä on noussut Päijät-Hämeen alueella viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Potilasmäärän nousun voidaan olettaa olevan seurausta lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisääntyneestä tietoisuudesta ja ymmärryksestä palliatiivisesta hoidosta. Tukikontaktin luomiseksi palliatiivisella poliklinikalla potilaalla ei tarvitse olla palliatiivisen hoidon diagnoosia Z51.5.
Hyvä palliatiivinen hoito alkaa jo parantavien hoitojen rinnalla ja muuttuu harkitussa kohdassa vallitsevaksi hoitomuodoksi kunkin potilaan kohdalla (Mattila 2002). Jarruttavilla hoidoilla voidaan nykyisin hidastaa useiden syöpien etenemistä ja pahenemista. Jarruttavista hoidoista puhutaan silloin, kun hoidolla ei enää pyritä parantamaan vaan hidastamaan syövän etenemistä. Kun jarruttavat hoidot eivät enää tehoa tai niistä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä, on aika siirtyä palliatiiviseen hoitoon. (Anttonen 2018.)
![[Alt-teksti: kaavakuva, joka esittää oikea-aikaisen ja viivästyneen palliatiivisen hoidon eroja.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2024/12/1018_2024_Syopapotilaan-palliatiivinen-tukikontakti-keskussairaalassa_1jpg-1024x646.jpg)
Syöpäpotilaan elämänlaatua voidaan parantaa, jos hänen hoitoonsa yhdistetään varhain aloitettu palliatiivinen hoito. Samoin tämän avulla voidaan tehostaa potilaan oireiden hoitoa. Riittävän ajoissa aloitettu palliatiivinen hoito lisää potilaiden ja hänen läheistensä hoitotyytyväisyyttä ja vähentää läheisten kuormittuneisuutta. Palliatiiviselle työryhmälle varhainen tuki luo uusia haasteita. Se vaatii perussairauksien ja niiden hoitojen hyvää tuntemusta, jotta voidaan tukea potilasta ja hänen läheisiään elämään sairauden kanssa. Potilaiden elinajan pidentyessä korostuvat psykososiaalisen tuen ja oireiden hoidon lisäksi potilaan toimintakyvyn tukeminen ja ravitsemustilasta huolehtiminen. Varhaisen palliatiivisen hoidon integrointi vaatii hyvää yhteistyötä ja selvää työnjakoa onkologien (syöpään erikoistuneen lääkärin) ja palliatiivisen työryhmän välillä. (Saarto 2023.)
![[Alt-teksti: pelto täynnä auringonkukkia.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2024/12/1018_2024_Syopapotilaan-palliatiivinen-tukikontakti-keskussairaalassa_2jpg-1024x655.jpg)
Tukikontaktin luominen Päijät-Hämeen keskussairaalan palliatiiviselle poliklinikalle
Maarit Borgenström-Kontkanen (2024) on perehtynyt aiheeseen vuonna 2024 YAMK-opinnäytetyössään. Tämä opinnäytetyö on selvästi kehittänyt ja lisännyt syöpäpotilaiden palliatiivisia tukikontakteja. Tukikontaktien määrän lisääntyessä se on myös lisännyt tarvetta käytännönläheisiin ohjeisiin potilasmäärän rajaamiseksi oikeille potilasryhmille ja hoitovastuun rajojen selkeyttämiseen. Tästä on noussut tarve luoda syöpäpotilaita hoitavalle henkilökunnalle ohjeet syöpäpotilaan palliatiiviseen tukikontaktiin ohjaamiselle. Ohjeissa tulee olla selkeästi mainittu, milloin potilas tulee ohjata palliatiiviseen tukikontaktiin sekä mitkä asiat ovat syöpätautien tai palliatiivisen hoidon vastuulla. Tähän haasteeseen Liukkonen ja Penttinen vastasivat palliatiivisen hoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksen kehittämistehtävän avulla laatimalla ohjeet syöpäpotilaan palliatiiviselle tukikontaktille.
Ohjeet tulevat näkyville Päijät-Hämeen keskussairaalan IMS-tiedostoon. Syöpäpotilaan palliatiivisen tukikontaktin ohjeesta löytyy helposti, milloin olisi hyvä harkita tukikontaktin luomista sekä kerrotaan, mitä se pitää sisällään.
Palliatiivisen hoidon käsitteen ympärillä on niin paljon moniselitteisyyttä, ettei terveydenhuollon henkilöstökään ymmärrä sitä aina yksimielisesti. Palliatiivisen hoidon käsitettä tarvitaan siihen, ettei rajanveto potilaan aktiivihoidon ja oireenmukaisenhoidon välillä olisi niin jyrkkä. Palliatiivinen hoito asettuukin aktiivihoidon ja saattohoidon välille. Siten siirtymät hoitovaiheiden välillä olisivat asteittaiset ja liukuvat potilaan tarpeiden mukaan. (Mattila 2002.)
Kirjoittajat
Iina Liukkonen ja Saara Penttinen työskentelevät Päijät-Hämeen keskussairaalassa palliatiivisella poliklinikalla sairaanhoitajina ja ovat palliatiivisen hoidon asiantuntija – erikoistumisopinnoissa LAB ammattikorkeakoulussa.
Titta Sainio on hoitotyön lehtori LAB- ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä Lappeenrannan kampuksella. Hän on muun muassa lääkehoidon sekä palliatiivisen hoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksen opettaja.
Lähteet
Anttonen, M. 2018. Puhutaan palliatiivisesta hoidosta. Viitattu 5.10.2024. Saatavissa https://www.syopapotilaat.fi/ajankohtaista/blogit/puhutaan-palliatiivisesta-hoidosta/
Borgenström-Kontkanen, M. 2024. Syöpää sairastavan potilaan hoitoon ohjautuminen ja prosessikuvaus tukikontaktista palliatiivisella poliklinikalla. Opinnäytetyö YAMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 5.10.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/820534/Borgenstrom-Kontkanen_Maarit.pdf?sequence=2&isAllowed=y.
Mattila, K. 2002 Syöpäpotilaan palliatiivisen hoidon keskeiset eettiset ongelmat. Vammala: Vammalan kirjapaino.
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2021. Dokumentin luominen IMS-toimintajärjestelmään. Henkilöstöintra.
Saarto, T. 2023. Palliatiivisen hoidon integraatio osaksi kuolemaan johtavien kroonisten sairauksien käypää hoitoa. Duodecim aikakausikirja. Viitattu 5.10.2024. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo17207
