Teknologiaa sote-alalle, osa 1 : Kuin vaihtaisi pölypussin

Markettien itsepalvelukassat, itsenäisesti toimivat imurit ja ruohonleikkurit, puhelimella ohjattava kiuas, ananaksenkuorinta- ja viipalointikone; listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Elämme robottien ja teknologisten sovellusten maailmassa, ja olemme niin tottuneita niihin, ettemme tule asiaa tarkemmin arjessamme edes ajatelleeksi.

Suunniteltaessa uusien teknologioiden käyttöönottoa saatamme kuitenkin muuttua varautuneiksi. Etenkin sosiaali- ja terveysalalla on perinteisesti ajateltu työn olevan ihmiseltä ihmiselle tehtävää, eikä siellä ole nähty tarvetta teknologian käyttöönotolle. Hyvinvointiteknologiaa on kuitenkin yhä suuremmassa määrin käytössä, ja se tulee entisestään lisääntymään tulevaisuudessa. Mitä meidän pitäisi siitä tietää ja mitä mieltä tulisi olla yhä lisääntyvästä sote-alan teknologiasta?

Kuva 1. Yhdessä robottien kanssa sosiaali- ja terveysalan työtä tekemässä. (geralt 2016)

Elinkeinoelämän valtuuskunta arvioi jo vuonna 2016, että viidennes sairaanhoitajien ja lähihoitajien tehtävästä työstä olisi mahdollista korvata robottien tekemällä työllä (Tuomisto 2021). Tätä arviota ei tule lähestyä ajatuksella, että robotit korvaisivat joka viidennen hoitajan, vaan teknologian avulla säästettyä aikaa voitaisiin siirtää tehtäviin, joita ei ole teknologisesti mahdollista toteuttaa.

Sosiaali- ja terveysalalla teknologian käyttöönotto tulee nähdä työtä helpottavana ja keventävänä mahdollisuutena. Asioita, jotka on mahdollista automatisoida, kannattaa automatisoida. Esimerkiksi lääkerobotit, joita käytetään yhä suuremmassa määrin, vähentävät lääkehoidossa mahdollisesti tapahtuvia, inhimillisistä erehdyksistä johtuvia virheitä merkittävästi sekä vapauttavat hoitajien aikaa kasvokkaiseen kohtaamiseen, joka on hoitotyön perusta.

Yritysten mahdollisuuksia kartoittamassa

Teknologian avulla uutta liiketoimintaa kotihoitoon (TUULI)- hankkeen aikana (LAB 2022) on todettu, että teknologian käyttöönotto saatetaan kokea haastavana, vaikka sen perimmäinen tarkoitus on nimenomaan toimia apuvälineenä. Jokainen uusi toimintatapa vaatii aluksi opettelua ja teknologisten ratkaisujen kohdalla opettelu voidaan kokea erityisen vaikeaksi. Jo sana teknologia aiheuttaa helposti mielleyhtymän monimutkaisista ja insinöörimäistä ajattelutapaa vaativista laitteistoista. Sosiaali- ja terveysalan työntekijät eivät todennäköisesti pidä itseään insinööreinä, ja joillekin kattolampun vaihtaminen saattaa olla se teknologisesti haastavin suoritus, johon kokee kykenevänsä.

Hyvinvointiteknologia ei kuitenkaan ole rakettitiedettä, vaan toimivien sovellusten ja laitteistojen käyttäminen on helpoimmillaan yhtä haastavaa kuin aiemmin mainitun robotti-imurin käyttäminen. Riittää, että oppii painamaan napista laitteen käyntiin ja tarpeen vaatiessa tyhjentämään pölysäiliön. Ei siis lopulta kovin paljon haastavampaa kuin lampun vaihto. Ennakkoluuloja halutaan hankkeen aikana hälventää sekä madaltaa kynnystä hyvinvointiteknologian sekä sote-alan pienten ja keskisuurten yritysten välillä (LAB 2022).

Kirjoittajat

Jaakko Matikka on LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija.

Katariina Velling toimii LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja TUULI-hankkeen (LAB 2022) projektipäällikkönä. Hanke pyrkii parantamaan eteläkarjalaisten sote-alan yksityisyrittäjien ja teknologiayritysten mahdollisuuksia ottaa käyttöön uutta hyvinvointiteknologiaa ja uudistaa palvelutarjontaansa.