Virtsainkontinenssin ohjattu omahoito perustuu moniammatilliselle yhteistyölle

Raskaus ja synnytys ovat virtsainkontinenssin eli virtsankarkailun merkittäviä riskitekijöitä. (Aukee 2017; Airaksinen & Törnävä 2017). Vaikka virtsankarkailu ei ole henkeä uhkaava terveyshaitta, sen merkitys elämänlaatua heikentävänä tekijänä voi olla merkittävä. Vaivaan on olemassa apua, mutta se ei aina tavoita sitä tarvitsevia. Joskus häpeä voi estää avun hakemisen. Virtsainkontinenssitiedon lisääntyminen voi lisätä oikea-aikaista avun saamista ja vaikuttaa merkittävästi naisten elämään. (Moossdorff-Steinhauser ym. 2020a ja 2020b; Erkal Aksov ym. 2021.)

Neuvola on tärkeä toimija virtsainkontinenssin ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa kuntoutuksessa, sillä lähes jokainen Suomessa raskaana oleva ja synnyttänyt käyttää neuvolapalveluja (STM 2004, 9). Silti asia jää usein huomioimatta neuvolassa eikä ennaltaehkäisyyn panosteta riittävästi. (Airaksinen & Törnävä 2017.)

Kuva 1. Raskaana olevien virtsainkontinenssin ennaltaehkäisy on tärkeää (Kuva: Marncom 2021)

Neuvolan asiakkaat tarvitsevat moniammatillista palvelua

Junnila ja Koskimaa (2024) kehittivät virtsainkontinenssin ohjatun omahoidon mallin neuvolapalveluihin raskaana olevien, synnyttäneiden ja ammattilaisten käyttöön. Mallissa virtsainkontinenssin ennaltaehkäisy ja varhainen kuntoutus huomioidaan entistä paremmin moniammatillisen yhteistyön avulla.

Raskaana olevat ja synnyttäneet äidit tapaavat terveydenhoitajan useita kertoja neuvolan palvelupolun eri vaiheissa. Terveydenhoitajalla on ensisijainen vastuu kartoittaa asiakkaan tilanne, tehdä hoidon tarpeen arviointia ja ohjata asiakas tarvittaessa fysioterapeutin palveluihin. Koska fysioterapialla on tutkimusten mukaan todettu olevan eniten vaikutusta virtsankarkailun ennaltaehkäisyssä ja etenkin ponnistusvirtsankarkailun varhaisessa kuntoutuksessa, tulisi neuvoloiden panostaa fysioterapian mahdollisuuksiin entistä laajemmin (Airaksinen & Törnävä 2017).

Fysioterapeuteilla on erityisosaamista inkontinenssin ennaltaehkäisyyn ja kuntoukseen

Äitiysfysioterapeutit sekä lantionpohjan fysioterapeutit ovat erikoistuneet lantionalueen toimintahäiriöihin, joihin myös virtsainkontinenssi kuuluu. Fysioterapiassa asiakas kohdataan kokonaisvaltaisesti, ja tavoitteena on edistää asiakkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Virtsainkontinenssin ohjattu omahoito -mallissa (Junnila & Koskimaa 2024, 57–59) kuvataan fysioterapeuttien roolia raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien palvelupolun eri vaiheissa.

Hoitotyön suosituksen (2022) mukaan useimmat asiakkaat hyötyvät lantionpohjan lihasten omatoimisesta harjoittelusta, mutta virtsankarkailusta kärsivät olisi aina hyvä ohjata fysioterapeutille yksilö- tai ryhmäohjaukseen. Fysioterapeutti arvioi asiakkaan tilanteen yksilöllisesti. Osa asiakkaista tarvitsee harjoittelua lantionpohjan rentouttamiseen, osa kontrollin löytymiseen, osa voiman kehittämiseen ja osalle harjoittelu voi olla rakon tunnistamisen harjoittelua. Myös hengityksen tarkkailu ja uudenlaiset hengitystekniikat voivat olla osa harjoittelua. (Heiskanen ym. 2020, 146.) Fysioterapeutit lisäävät osaltaan neuvolapalveluiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta niin asiakkaiden kuin palveluntuottajien toimintaan.

Kirjoittajat

Pia Junnila valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilun koulutusohjelmasta (fysioterapeutti YAMK) heinäkuussa 2024. Hän työskentelee Päijät-Hämeen hyvinvointialueella projektityöntekijänä.

Tarja Korpela on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori hyvinvointiyksikössä sekä hyvinvointipalveluiden palvelumuotoilu (YAMK) -koulutuksen koordinaattori.

Lähteet

Airaksinen, O. & Törnävä, M. 2017. Lantionpohjan lihasharjoittelu synnytyksen jälkeen ja virtsankarkailu (Näytönastekatsaus, artikkelin tunnus nak05513). Käypä hoito -suosituksessa Virtsankarkailu (naiset). Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/nak05513

Aukee, P. 2017. Synnytyksenjälkeisen virtsankarkailun ehkäiseminen. (Näytönastekatsaus, artikkelin tunnus: nak05518). Käypä hoito -suosituksessa Virtsankarkailu (naiset). Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/nak05518

Erkal Aksoy, Y., Akın, B. & Dereli Yılmaz, S. 2021. Urinary incontinence experiences of pregnant women: A qualitative study. Urologia Journal. Vol. 88 (2), 140–147. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa https:/doi: 10.1177/0391560320974880

Heiskanen, J., Jernfors, V., Parantainen, A., Camut, M., Isotalo, A., Luomala, T., Sinisalo,M., Törnävä, M. & Palomäki, K. 2020. Lantionpohjan fysioterapia. Lantionpohjan toimintahäiriöiden oppi- ja ammattikirja terveydenhuollon ammattilaisille. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Hotus-hoitosuositus. 2022. Raskaana olevat ja synnyttäneet terveydenhuollossa: liikunnan perustelut ja liikuntaan ohjaaminen. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Hamari, L., Grym, K., Harsunen, H., Niela-Vilén, H-K., Ryhtä, I., Saarikko, J. & Sinisalo, M. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2022/09/hoitosuositus-raskaus-liikunta.pdf

Junnila, P. & Koskimaa, R. 2024. Virtsainkontinenssin ohjattu omahoito – Ennaltaehkäisevän mallin kehittäminen neuvolapalveluihin raskaana olevien, synnyttäneiden ja ammattilaisten käyttöön. Yamk- opinnäytetyö. Lab ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/865373

Marncom. 2021. Raskaana, Nainen, Vatsa. Äiti. Pixabay ilmainen kuvapankki. Viitattu 29.8.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/raskaana-nainen-vatsa-%C3%A4iti-6178270/

Moossdorf‑Steinhauser, H., Houkes, I., Berghmans, B., Spaanderman, E. & Bols, E. 2020a. Urinary incontinence during pregnancy: prevalence, experience of bother, beliefs, and help-seeking behavior. International Urogynecology Journal. 32, 695–701. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s00192-020-04566-0

Moossdorf‑Steinhauser, H., Houkes, I., Berghmans, B., Spaanderman, E. & Bols, E. 2020b. Urinary incontinence 6 weeks to 1year post-partum: prevalence, experience of bother, beliefs, and help-seeking behavior. International Urogynecology Journal. 32, 1817–1824. Viitattu 22.7.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s00192-020-04644-3

STM. 2004. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Suuntaviivat lastenneuvolatoiminnan järjestämisestä kunnille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:13. Viitattu15.1.2024. Saatavissa https://stm.fi/documents/1271139/1447712/Julkai-suja_2004_13.pdf/c26b6115-71f0-4a18-a8b9-2cb8cb65dc2a