Työmatkan ei tarvitse olla pelkkä pakollinen paha

Asenteiden ja mahdollisen asennemuutoksen vaikutus on noussut esiin kestävää työmatkaliikkumista pilotoivassa PPBP-hankkeessa (LAB 2022).

Nykyaikainen hektinen elämäntyyli on luonut toimintamallin, jossa aikataulutetaan lähes kaikki tekeminen arjesta vapaa-aikaan. Näin ollen jopa liikuntasuoritukset aikataulutetaan. Arki pyörii rutiininomaisesti; töihin lähdetään, töistä tullaan ja työmatkat vain suoritetaan.

Entäpä jos voisimme muuttaa asetuksiamme ja mieltää työmatkan ajanhukasta tehokkaaksi ajankäytöksi? Ihmisen keho on tarkoitettu liikkumaan säännöllisesti, ja mikä voisi olla säännöllisempää kuin työmatkat. Kun päivän liikuntamäärä on suoritettu työmatkan ohessa, ei liikuntaa tarvitse väkisin mahduttaa kalenteriin. Keho ei tunnista, liikkuuko se kuntosalilla vai onko se ”vain” matkalla töihin. Työpäivän pakollinen paha voikin olla päivän paras juttu sekä keholle että mielelle, sillä ne molemmat arvostavat työmatkan aikaista myönteistä rasitusta. (Liikkuva aikuinen 2022.)

[Alt-teksti: Älypyörätie ja valolla tuotetut opastusmerkit.] — Kuva 1. Selkeät opasteet tekevät työmatkaliikkumisesta mielekkäämpää ja turvallisempaa. Älypyörätielle heijastetut opastusmerkit näkyvät pimeälläkin. (Kuva: Taru Metsä)

Asenne-erot sukupuolien ja -polvien välillä

Motiva (2018) teetätti kyselytutkimuksen työikäisten kansalaisten asenteista kestävää työmatkaliikkumista ja liikkumisen uusia palveluita kohtaan. Tuloksista havaittiin miesten ja naisten välisiä asenne-eroja. Työmatkoilla ja työasiamatkoilla miehet kulkivat useammin henkilöautolla kuin naiset, naiset taas käyttävät kyseisillä matkoilla useammin joukkoliikennettä. Naiset olivat myös huomattavasti valmiimpia vaihtamaan omalla autolla kulkemisen johonkin toiseen kulkumuotoon. Miehistä 59 % koki, että luopuisi erittäin epätodennäköisesti oman auton käytöstä seuraavan viiden vuoden aikana, kun taas naisilla vastaava luku oli vain 40 %. Lisäksi naiset olivat miehiä kiinnostuneempia kaikista kestävän liikkumisen muodoista. (Motiva 2018.)

Tutkimuksessa oli havaittavissa myös sukupolvien välisiä asenne-eroja. Kaiken kaikkiaan nuoret aikuiset, 18–35-vuotiaat, olivat vanhempia ikäryhmiä kiinnostuneempia kestävän liikkumisen keinoista ja kulkutavoista. Lisäksi he näkivät työsuhde-edut kiinnostavana kannustimena luopua oman auton käytöstä. (Motiva 2018.)

Tutkimustuloksia yleistäen voi pohtia, että erityisesti yli 35-vuotiaiden miesten asennemuutokselle on tarve: miten saada heidät jättämään autonsa parkkiin ja kulkemaan työmatkansa julkisilla tai kävellen.

[Alt-teksti: Lähes täyteen parkkeerattu parkkipaikka.] — Kuva 2. Tyypillinen päiväsaikainen näky opiskelu- ja työpaikojen läheisyydessä, lähes täyteen parkkeerattu pysäköintialue. Miten saataisiin ihmiset suosimaan kestävämpää liikkumista autoilun sijaan? (Kuva: Mari Karhinen)

Työmatka voi olla ympäristöteko

Suomessa ajatellaan helposti, että ilmastonmuutoksen hillintää koskeviin toimenpiteisiin eivät suomalaiset, saatikka suomalainen yksittäinen yksilö, pysty juurikaan vaikuttamaan. Vaikuttajat ovat jossain muualla, toisissa maanosissa tai tulevaisuudessa. Sanna Huhtosen (2007) teemaa sivuavassa pro gradu -tutkielmassa tutkimukseen vastanneet ajattelivat elinympäristöään koskevien muutosten tapahtuvan ilman, että heidän itse tarvitsisi muuttaa toimintaansa.

Tutkija Lauri Lahikainen (2018) korostaa, että yksilöt eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan toimivat yhteiskunnallisessa kontekstissa, ja että yhteiskunnat ovat rakentuneet niin, että jo niiden normaali toiminta aiheuttaa ilmastonmuutosta. Tämä kiteyttää faktan, että meistä jokainen vaikuttaa toiminnallansa ilmastonmuutokseen.

Suomessa 21 % kasvihuonekaasupäästöistä syntyy liikenteestä, johon painavana osana kuuluu työmatkaliikenne (Salo 2021). Kestävällä työmatkaliikkumisella jokainen meistä edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Kirjoittajat

Taru Metsä opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa ympäristötekniikkaa ja toimii PPBP-hankkeessa (LAB 2022) harjoittelijana.

Marjut Villanen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Liiketoiminta-yksikössä TKI-asiantuntijana sekä PPBP-hankkeen projektipäällikkönä.

Mari Karhinen toimii PPBP-hankkeessa projektityöntekijänä.

Lähteet

Huhtonen, S. 2007. Tarpeellinen autoilu? Yksityisautoilu Etelä-Espoossa, Länsimetron vaikutusalueella. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Viitattu 29.10.2022. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/11676/URN_NBN_fi_jyu-2007760.pdf?sequence=1&isAllowed=y

LAB. 2022. Pyörällä, potkulaudalla ja bussilla Päijät-Sotessa. Hanke. Viitattu 21.10.2022. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/pyoralla-potkulaudalla-ja-bussilla-paijat-sotessa-ppbp

Lahikainen, L. 2018. Ilmastonmuutosta ei pidä tarkastella yksilöiden aikaansaannoksena, vaan yhteiskuntarakenteellisena ongelmana. Blogi. Tampereen yliopisto. Viitattu 25.10.2022. Saatavissa https://www.tuni.fi/alustalehti/2018/06/04/ilmastonmuutosta-ei-pida-tarkastella-yksiloiden-aikaansaannoksena-vaan-yhteiskuntarakenteellisena-ongelmana/

Liikkuva aikuinen. 2022. Työmatkaliikunta – arjen pelastus. Liikkuva työelämä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 21.10.2022. Saatavissa https://liikkuvatyoelama.fi/tyontekijalle/tyomatkaliikunnan-hyodyt/

Motiva. 2018. Kansalaisten asenteet kestävään työmatkaliikkumiseen ja uusiin palveluihin. Webinaaritallenne. Viitattu 24.10.2022. Saatavissa https://youtu.be/phE0Z2lmEYo

Salo, P. 2021. Climate-nudge. Ilmastotuuppaus ‒ enemmän työmatkaliikuntaa, vähemmän päästöjä. Blogi. Suomen Akatemia. Viitattu 25.10.2022. Saatavissa https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/tutkimusta-tiedon-kayttajalle/blogi/2021/climate-nudge-ilmastotuuppaus—enemman-tyomatkaliikuntaa-vahemman-paastoja/