Ohjaus ja dialoginen vuorovaikutus ovat hoitotyön keskeisintä osaamisaluetta potilaskohtaamisissa. Vuorovaikutuksessa tapahtuva ohjaus-, opetus-, neuvontaosaaminen edellyttää hoitajalta lisäksi kuuntelutaitoa ja sanattoman viestinnän havainnointitaitoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun ohjauksen tulee olla asiakas- ja potilaslähtöistä, asiakkaan tarpeet ja voimavarat huomioivaa sekä potilaan vaikutusmahdollisuuksia tukevaa. (Koivisto 2019.)
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) määrittää, että potilasta kannustetaan osallistumaan omaan hoitoonsa ja kuntoutukseen, mikä edellyttää hoitohenkilökunnalta tiedon ja opastuksen jakamista ja tarvittavien taitojen opettamista. Ohjauksessa tulee huomioida potilaan yksilölliset ominaisuudet, kuten äidinkieli, uskonto, kulttuuri, ja ohjauksessa tulee huomioida myös potilaan perhe. Koiviston (2019) mukaan potilaan osallisuuden kokemus ja potilaan asiantuntijuuden kunnioitus omaan terveyteen ja elämäntilanteeseen liittyvissä asioissa sisältyy myös onnistuneeseen ohjauskokemukseen. Ohjauksessa tulee hyödyntää myös monipuolisesti teknologiaa. Tämä on lisännyt esimerkiksi vanhempien tyytyväisyyttä saamaansa ohjaukseen. (Koskenranta ym. 2022.)
Asiallisuus, oikea-aikaisuus ja kiireettömyys
Ohjauksen tavoitteena on lisätä potilaan tietoa hänen sairaudestaan ja toimintakyvystään, ja se on yksi hoitotyön auttamismenetelmistä. Hyvä ohjaus tukee potilaan voimavaroja ja lisää valmiuksia ja tietoa hoitaa omaa sairauttaan. Ohjauksen tulee perustua aina tutkittuun tietoon. Onnistunut ohjaus on myös oikea-aikaista ja kiireetöntä, ja se vaatii hoitajalta päätöksentekotaitoja.
Laadukkaan potilaan kokonaisvaltaisen ohjauksen on todettu edistävän paranemista, vaikuttavan potilastyytyväisyyteen ja koettuun hoidon laatuun. Lisäksi riittävällä tiedon saannilla ja ohjauksella vähennetään potilaiden kokemaa epävarmuutta ja lisätään turvallisuuden tunnetta. Hyvä ohjaaja antaa tilaa potilaan omien kokemusten esiintuomiseen, suosii avoimia kysymyksiä ja varmistaa lopuksi potilaan ymmärryksen. Ohjauksessa tulee kartoittaa potilaan ja tämän perheen käytössä olevat voimavarat terveyden edistämiseksi ja sairaudesta toipumiseksi. (Koivisto 2019.)
Koivisto (2019) tuo esiin hoitajan persoonallisuuden merkityksen ohjattava hoitaja -suhteen onnistumiseen. Hoitaja voi omalla persoonallaan joko tukea tai heikentää ohjaustapahtumaa. Onnistuneessa ohjaustilanteessa hoitajan itsetuntemus, sensitiivisyys, lämpö, positiivinen asenne ja ei-arvioiva suhtautuminen ovat ominaisuuksia, jotka auttavat luomaan luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin.
Hoitajan ja potilaan onnistunut vuorovaikutussuhde edistää potilaan ymmärrystä omasta sairaudestaan ja motivoi häntä omahoitoon. Hoitajat arvioivat osaamistaan potilasohjauksessa vähintään hyväksi, etenkin tiedollisessa ja taidollisessa ohjauksessa ja potilaan kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa. Sen sijaan potilasohjauksen kirjaamisen toteutumisessa nähdään parannettavaa. Erityisesti vaikeissa tilanteissa, kuten lapsen kuoleman yhteydessä, ammattilaisten tarjoama tuki on korvaamaton perheen hyvinvoinnille. Kun potilaat kokevat tulevansa kuulluiksi, heidän ahdistuneisuutensa ja turvattomuutensa vähenee. Tämä korostaa vuorovaikutuksen ja ohjauksen merkitystä potilaan elämänlaadun vahvistajana. (Joronen & Rantanen 2018.)
Tiedollinen, taidollinen ja emotionaalinen ohjaus
Sairaanhoitajan keskeisenä osaamisvaatimuksena on ohjaus- ja opetusosaaminen, joka sisältää potilaslähtöisen ohjaustilanteen suunnittelun ja asiakaslähtöisten ohjaus- ja opetusmenetelmien käytön. Ohjaus voi tapahtua itselle vieraalla kielellä tai tulkin välityksellä, mikä korostaa hoitajan viestintätaitojen ja kulttuurisen sensitiivisyyden tärkeyttä. Ohjaus on paitsi tiedollista ja taidollista myös emotionaalista, asiakasta ja potilasta motivoivaa ohjausta. Tavoitteena on, että ohjaus ja opetus on suunnitelmallista ja tavoitteellista.
Sairaanhoitajaopiskelija kehittää ohjaus- ja opetustaitojaan sekä kampuksella teoriaopinnoissaan että monipuolisissa harjoitteluympäristöissä. Harjoittelut tarjoavat opiskelijalle tilaisuuksia soveltaa näitä taitoja erilaisissa tilanteissa ja erilaisten potilasryhmien kanssa. Opiskelija voi harjoitella ohjausta eri-ikäisten potilaiden, lapsen tai nuoren vanhemman tai läheisen ikääntyneiden ja heidän omaisten kanssa. Lisäksi ohjaus- ja opetustaitoja voi harjoitella erilaisissa kliinisissä tilanteissa, kuten akuutteihin tilanteisiin liittyvää ohjausta, toimenpiteisiin valmistavaa ohjausta tai kotihoitoon liittyvää ohjausta.
Kirjoittajat
Kirsi Soininen on toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa.
Anna Romakkaniemi työskentelee hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Joronen, K. & Rantanen, A. 2018. Ohjaaminen on hoitamisen ydintä. Hoitotiede. Vol. 30 (3), 177. Viitattu 17.9.2024. Saatavissa https://journal.fi/hoitotiede/article/download/128420/77543
Koivisto, K. 2019. Ohjaus ja dialoginen vuorovaikutus hoitotyössä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 65. Viitattu 17.9.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/261345/ePooki%2065_2019.pdf
Koskenranta, F., Palomaa, A-K, Kerimaa, H. & Pölkki, T. 2022. Vanhempien käsityksiä lapsensa lääkkeettömän kivunhoidon ohjauksesta sairaalassa. Tutkiva hoitotyö. Vol. 20(3):11–19. Viitattu 17.9.2024. Saatavissa https://www.terveysportti.fi//xmedia/tuh/tuh00216.pdf
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. Finlex. Viitattu 17.9.2024. Saatavissa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
TopSphere Media. 2020. Woman in black crew neck shirt. Unsplash. Viitattu 24.9.2024. Saatavissa https://unsplash.com/photos/woman-in-black-crew-neck-shirt-wearing-blue-earbuds-WxRd7byFxs4
