Digitalisaatio mahdollistaa terveyspalvelujen tarkoituksenmukaisen järjestämisen, sujuvan tiedonkulun ja tiedolla johtamisen (THL 2024). Vaikka terveydenhuollossa digitalisaatio on edennyt jo pitkälle, sekä terveydenhuollon ammattilaiset että sen käyttäjät suhtautuvat varauksellisemmin terveydenhuollon digitaalisia ratkaisuja kohtaan kuin useilla muilla toimialoilla (Alasoini 2018, 58). Digitalisaation hyödyt tulevat esiin kuitenkin vasta toimintatapojen uudistuttua (Koivuluoma ym. 2022, 286).
Terveydenhuollon nopea digitalisoituminen vaatii niin kansalaisilta kuin ammattilaisiltakin digitaalista lukutaitoa sekä digitaalisten palveluiden ja laitteiden hallintaa. Prosessit ja ohjelmat ovat edelleen pirstaleisia ja yhteisille määritelmille sekä tavoitteille on tarvetta. (Perälä & Uitto 2023.) Teknologian nopea kehittyminen ei ainoastaan merkitse työn muuttumista, vaan myös sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnan prosessien kehittämistä, tehtävien uudelleen arviointia sekä kyvykkyyksien ja osaamisen kehittämistä. Toimenpiteet digitalisaation onnistuneelle toteuttamiselle edellyttävät terveydenhuoltoalan ammattilaisten suunnittelemia ja johtamia muutosprojekteja. (STM 2023, 9, 11.)
Digi- ja kehittämisosaamiseen tarvitaan tukea
Makkonen & Turunen (2024) selvittivät soveltavassa tutkimuksessaan henkilökunnan näkemyksiä polven ja lonkan tekonivelpotilaiden digitaalisen hoitopolun kehittämisen tarpeista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa digitaaliseen hoitopolkuun, joka parantaa tekonivelpotilaiden asiakaskokemusta helpottamalla tiedonsaantia sekä sujuvoittamalla hoitoprosessia. Aineistoa kerättiin sekä laadullisella tiedonkeruulomakkeella että teemahaastattelemalla tekonivelyksikössä työskenteleviä ammattilaisia. Aineistosta nousi esille henkilökunnan kokemus riittämättömästä osaamisesta digitaalisen palvelun kehittämiseen.
Erityisesti digitaalisen hoitopolun toiminnallisuuksia koskevista aiheista nousi esiin henkilökunnan epävarmuus siitä, onko heillä ollenkaan osaamista vastata aihepiirin kysymyksiin. Aineiston mukaan monellakaan ei ollut riittävää tietopohjaa tai kokemusta digitaalisten ratkaisujen tarjoamista mahdollisuuksista. Myös konkreettista tietoteknistä osaamista epäiltiin riittämättömäksi, jos esimerkiksi chat-palvelu otetaan käyttöön digitaalisen hoitopolun yhteyteen.
Kehittämisosaamisella on keskeinen merkitys muuttuvassa työelämässä. Muutokset edellyttävät jatkuvan parantamisen periaatteita yksittäisestä työntekijästä organisaation johtoon saakka. (Salonen ym. 2017, 10.) Kehittämisosaaminen koostuu näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä innovaatio-osaamisesta, ja sen katsotaan olevan sosiaali- ja terveysalan ydinosaamisen osa-alueita. Kehittämisosaaminen muodostaa perustan sote-palveluiden ja työn kehittämiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että ammattilainen tekee työssään päätöksiä ja ratkaisee ongelmia järjestelmällisesti ajantasaisen tiedon perusteella. Mentoroinnin merkityksen ymmärtäminen sote-alan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa on tärkeää. Kehittämisosaajan taitoihin kuuluu sote-alan palveluiden innovoiminen sekä tutkitun tiedon käytännön työhön välittymisen vahvistaminen. (Leinonen & Lintula 2021, 60–62.)
Muuttuvat työtehtävät vaativat yhteistä pohdintaa
Makkonen & Turunen (2024) nostivat tutkimuksessaan esille, että muuttuvat työtehtävät vaativat yhteistä pohdintaa työyhteisössä. Henkilökunta tarvitsee riittävän käyttöjärjestelmäkoulutuksen digitaaliseen hoitopolkuun liittyen ennen asiakkaille tarjottavan palvelun käyttöönottoa. Lisäksi on tärkeää osallistaa henkilökuntaa jatkossa enemmän kehittämistyöhön, jotta myös kehittämiseen liittyvät osaajataidot kehittyvät. Lepojärven (2023, 36–37) mukaan koulutus on tärkeässä roolissa, kun otetaan käyttöön uusia digitaalisia ratkaisuja. Järjestelmän käyttötaitojen ohella koulutuksessa tulee keskittyä myös työtehtävien ja ammattilaisten roolien muuttumiseen. Jauhiainen ym. (2020, 94) toteaa, että vaikka terveydenhuollon ammattilaisten digitaidot ovat pääosin hyvät, palvelujen kehittämisosaamiseen tarvitaan lisää koulutusta. Jotta digitalisaation mukanaan tuomia tehostamisen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää, on edistettävä aktiivisesti kaikkien tahojen koulutusta (Perälä & Uitto 2023).
Kirjoittajat
Mari Makkonen on YAMK-opiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa ja valmistuu sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntijaksi jouluna 2024.
Hanna Turunen on YAMK-opiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa ja valmistuu sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntijaksi vuonna 2025.
Tuija Rinkinen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtorina.
Lähteet
Alasoini, T. 2018. Digitalisaatiolla työn uudelleenajatteluun. Millaista tukimusta ja kehittämistä tarvitaan? Työterveyslaitos. Viitattu 8.5.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137397/TTL-978-952-261-842-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jauhiainen, A., Sihvo, P., Hämäläinen, S., Hietanen, A., Nykänen, J., Hämäläinen, J., Franssila, P. & Tikkanen, K. 2020. eAmmattilaisten osaaminen käyttöön sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 6;12(2). Viitattu 10.9.2024. Saatavissa https://journal.fi/finjehew/article/view/85401
JoshuaWoroniecki. 2020. Kannettava, tietokone, digitaalisen. Pixabay. Viitattu 21.10.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kannettava-tietokone-5673901/
Koivuluoma, M., Haverinen J. & Reponen, J. 2022. Hoitoprosessien uudistamattomuus haastaa terveydenhuollon digitalisaatiota. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11;14 (3). Viitattu 10.9.2024. Saatavissa https://libkey.io/libraries/2417/articles/538221578/full-text-file
Leinonen, R. & Lintula, L. 2021. Sote-ammattilaisten arvioita sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työn kehittämisosaamisen geneerisistä osaamiskuvauksista. Teoksessa Arell-Sundberg, M., Holvikivi, J., Laanterä, S., Ritsilä, J., Säilä, T. & Tikkanen, P. (toim.) Sotetie – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta, osa 1 yhteiset osaamiset. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 9/2021. Viitattu 9.9.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/509204/SOTETIE_osa1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lepojärvi, S. 2023. Digitaalisen oirearvion hyödyntäminen hoidon tarpeen arvioinnissa: case Klinik Access. Tuotantotalouden diplomityö. LUT-yliopisto. Viitattu 10.9.2024. Saatavissa https://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/166390/Diplomity%c3%b6_Lepoj%c3%a4rvi_Sanna.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Makkonen, M. & Turunen, H. 2024. Polvi- ja lonkkaproteesipotilaan digitaalinen hoitopolku: henkilökunnan näkemyksiä digitaalisen hoitopolun sisällöstä. Opinnäytetyö (YAMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.9.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024092125477.
Perälä, S. & Uitto, M. 2023. Digitaalisen terveydenhuollon osaamisen ja työvoiman tulevaisuus vuonna 2030. @SeAMK-verkkolehti. Viitattu 9.9.2024. Saatavissa https://lehti.seamk.fi/hyvinvointi-ja-luovuus/digitaalisen-terveydenhuollon-osaamisen-ja-tyovoiman-tulevaisuus-vuonna-2030/
Salonen, K., Eloranta, S., Hautala, T. & Kinos, S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 108. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 10.9.2024. Saatavissa http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166494.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi – Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 9.9.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165288/STM_2023_32.pdf?sequence=1
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Digitaaliset palvelut. Viitattu 10.9.2024. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/digitaaliset-palvelut
