Lapsi- ja perhepalvelut kokonaisuutena ovat olleet viime vuosina suuren muutoksen edessä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen myötä vuoden 2023 alusta lähtien vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille. (Pitkänen ym. 2024, 8.) Lapsi- ja perhepalveluita tuottavat täten monet eri tahot niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannella sektorillakin (Raitakari ym. 2019, 6). Ongelmaksi palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja sen aiheuttamat haasteet nousevat erityisesti silloin, kun perheellä on asiakkuuksia useissa eri palveluissa (Tulensalo ym. 2017, 13). Palvelujärjestelmän pirstaleisuuden lisäksi huolta on herättänyt lasten ja nuorten asioiden kansallisen koordinaation hajanaisuus (Joronen ym. 2018, 116).
Palveluja toteuttavilla eri tahoilla on mm. omia lainsäädännöllisiä velvoitteitaan, jotka heijastuvat yhteistyön toteutumiseen, mikä osaltaan monimutkaistaa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden lainsäädännöllistä kokonaisuutta. (Pitkänen ym. 2024, 8.) Suomessa ei ole yhtä lapsia, nuoria ja perheitä koskevaa yleislakia, vaan toimintaa ohjaavat useihin eri hallinnonaloihin kuuluvat lait. Eri ministeriöt vastaavat omaan toiminta-alueeseensa kuuluvien lapsi- ja perhepolitiikkaan liittyvien tehtävien suunnittelusta, ohjauksesta, sekä näiden toimeenpanosta. (Joronen ym. 2018, 111, 115–117.)
Eri hallinnonalojen siiloutuminen haastaa yhteistyötä muun muassa siksi, että ongelmia yritetään ratkaista ministeriökohtaisesti, tietty palvelu ja hanke kerrallaan, sekä tiedonkulun lainsäädännöllisten epäselvyyksien, kuten asiakasprosessien etenemistä vaikeuttavien salassapidon kysymysten sekä lukuisien rekisterien ja tietojärjestelmien erillisyyden, näkökulmasta. (Heinonen ym. 2018, 24; Pitkänen ym. 2024, 24.)
Visiona palveluiden ja niitä määrittävän lainsäädännön uudistaminen
Kansallinen lapsistrategia on jo osaltaan ryhtynyt kehittämään kansallista koordinaatiota, lapsia ja perheitä koskevaa päätöksentekoa, yhteistyötä ja toimintatapoja niin, että kaikilla hallinnon aloilla ja tasoilla lapsiin liittyvät perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet tulisivat kattavasti huomioiduiksi. (Kansallinen lapsistrategia 2021, 13.) Luonnollista jatkumoa kansallisen lapsistrategian jo viitoittamalle tielle olisi siirtyä kohti yhtenäistä lainsäädäntöä, joka kattaisi kokonaisuutena kaikki varhaislapsuuteen liittyvät palvelut. Visiona varhaislapsuuden palveluiden ja niitä määrittelevän lainsäädännön uudistaminen vastaisi jo aiemmin tunnistettuun tarpeeseen lainsäädännön tarkastelusta sekä kansallisen tahtotilan muodostamisesta kohti lapsi- ja perhelähtöistä yhteiskuntaa (Heinonen ym. 2018, 16; Pitkänen ym. 2024, 100–101).
Esimerkiksi Englannissa lapsia koskevien palveluiden integrointia ohjaa yksi laaja-alainen laki, Children Act, joka antaa yhteisen orientaation kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville, keskittäen samalla kaikki palvelut yhdelle taholle, lasten keskuksille. Varhaislapsuuden palvelut, ja sen myötä lasten keskusten toiminta ja näille asetetut minimivaatimukset on siis Englannissa määritelty vahvasti lainsäädännöllä. (Children Act 2004; Joronen ym. 2018, 87, 110, 119.)
Suomessakin on jo pyritty sovittamaan yhteen lasten ja perheiden sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalveluita sekä kolmannen sektorin tuki- ja vapaa-ajantoimintaa erilaisten perhekeskusmallien kautta (Raitakari ym. 2019, 25). Englannin mallista oppia ottamalla ja jo kehitettyjä, hyviä perhekeskus- ja palvelukonsepteja hyödyntämällä olisi Suomessa mahdollista ottaa uusi, innovatiivinen suunta kohti yhtenäistä lainsäädäntöä ja sen myötä varhaislapsuuden palvelujärjestelmän uudelleenorganisointia. Sen sijaan, että lapsuuteen liittyvät palvelut ripotellaan jatkossakin hajanaisesti muun lainsäädännön osiksi, edistäisi yksi lapsipalvelut yhteen kokoava laki palveluiden syvällistä integraatiota, ja osoittaisi sekä lapsuuden yhteiskunnallista arvostusta että nostaisi kiistattomasti lapsen ja hänen oikeutensa keskiöön (Heinonen ym. 2018, 16; Joronen ym. 2018, 124–125).
Kirjoittajat
Erika Tiainen on sosionomi (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmasta.
Jaana Mantela toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtorina ja on kiinnostunut lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisestä.
Lähteet
Children Act. 2004. Legislation UK. Viitattu 10.11.2024. Saatavissa https://www.legislation.gov.uk/ukpga/2004/31/contents
Heinonen, O-P., Ikonen, A-K., Kaivosoja, M. & Reina, T. (toim.) 2018. Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi: Selvitys lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja 8/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 3.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3904-2
HoangDongPhoto. 2021. Perhe, rakkaus, yhdessä. Pixabay. Viitattu 10.11.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/perhe-rakkaus-yhdess%C3%A4-ulkona-6639676/
Joronen, K., Kanste, O., Halme, N., Perälä, M-L. & Pelkonen, M. 2018. Lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävien palvelujen integraatiota tukevat toimet eri maissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 35/2018. Viitattu 20.9.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-540-2
Kansallinen lapsistrategia. 2021. Valtioneuvosto. Viitattu 9.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-777-5
Pitkänen, S., Ranta, T., Mäkkylä, K., Aro, R., Aro, N., Kortelainen, J., Koski, N. & Stenvall, J. 2024. Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut: Varhaisen tuen tilannekuva ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:15. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-392-0
Raitakari, S., Räsänen, J-M., Kostiainen, T. & Juhila, K. 2019. Integroiva työtapa muotoutuvassa perhekeskuskontekstissa: Kriittisten tekijöiden tarkastelua. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1020-2
Tulensalo, H., Kumpulainen, K. & Kekkonen, M. 2017. Monitoimijainen arviointi. Teoksessa Erityis- ja vaativan tason palvelujen työpajaprosessin raportit – osana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa. THL työpaperi 26/2017. Viitattu 22.9.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-874-6
