Varhaiskasvatuksen ammattilainen yksinäisten perheiden tukena

Yksinäisyys on yksi aikamme suurimmista haasteista. Koronapandemia syvensi yksinäisyyden kuoppaa entisestään. Ensi- ja turvakotien liiton tutkimuksessa selviää, että lapsiperheistä joka kolmas koki yksinäisyyttä toisinaan ja joka viides koki itsensä yksinäiseksi usein (Henttonen & Lehikoinen 2023, 15). Varhaiskasvatuksen tavoittaessa suuren osan lapsiperheistä, olisi sillä erinomaisia mahdollisuuksia tukea yksinäisiä perheitä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) ohjaa varhaiskasvattajia tekemään päivittäistä yhteistyötä huoltajien kanssa. Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen turvaamiseksi on tärkeää jakaa sekä henkilöstön että vanhempien havaintoja lapsen kehityksestä ja oppimisesta. Myönteisten sekä kannustavien kokemusten jakaminen on myös tärkeää. (OPH 2022, 37.)  

Miksi vanhempien yksinäisyys vaatii huomiota?

Vanhempien yksinäisyys voi vaikuttaa jopa lapsen koko loppuelämään. Elovainio ja kumppanit (2024) ovat tutkineet yksinäisyyden periytyvyyttä havaiten, että yksinäisten vanhempien lapset ovat todennäköisemmin yksinäisiä itsekin aikuisina, mahdollisesti esimerkiksi huonolaatuisen vuorovaikutuksen kautta. Lapsi tarvitsee vanhemmalta mallia vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen (Mesiniemi 2023, 29). Vanhempi ei välttämättä pysty tukemaan lapsen sosiaalisten taitojen vahvistumista riittävästi, jos vanhemmalla on omia huolia, kuten yksinäisyyttä (Nurmi ym. 2018, 62).

Varhaiskasvatus tukemassa perheitä

Vanhempien tukeminen varhaiskasvatuksessa lähtee luottamuksellisesta kasvatusyhteistyöstä, ja vanhempia kohdataan yleensä tuonti- ja hakutilanteissa. Päivittäiset kohtaamiset rakentavat luottamusta vanhempien ja varhaiskasvattajien välille (Alatalo 2015, 64). Luottamuksen avulla on helpompi ottaa puheeksi niin arkisia kuulumisia kuin vaikeampiakin asioita. Vanhemmuutta tukee varhaiskasvatuksessa kiinnostuneisuus koko perheen hyvinvoinnista. Usein varhaiskasvatuksessa keskitytään vain lapseen, vaikka hyvinvoivan lapsen takana on hyvinvoiva perhe. (Alatalo 2015, 49.) Onkin tärkeää tarjota rauhallisia keskusteluhetkiä vanhemmille, jos jokin mietityttää vanhemmuudessa tai perheen tilanteessa.

Vertaistuki tukee sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia (Koskela & Pusa 2014, 16, 46–48). Alatalon (2015, 67) mukaan vanhemmat ovat kiinnostuneita tutustumaan toisten lasten vanhempiin. Varhaiskasvatuksella onkin mahdollisuus lieventää vanhempien yksinäisyyttä. Vertaistukea voitaisiin tarjota vanhempainilloissa, joissa mahdollistettaisiin vuorovaikutus muihin vanhempiin ja keskinäiseen vertaistukeen. Nämä kohtaamiset voisivat mahdollistua myös etänä esimerkiksi virtuaalisten kasvatuskahvien merkeissä.

Tukea voitaisiin tarjota myös kokonaan digitaalisia keinoja hyödyntämällä (Farin & Määttänen 2024, 24). Nyt jo monessa päiväkodissa on vanhemmille oma WhatsApp-ryhmä tai Instagram-tili. Jokin digitaalinen keskustelualusta voisi tarjota vanhemmille matalamman kynnyksen tukea. Aikataulujen ja välimatkojen puuttuessa se olisi myös helpommin saavutettavissa.

Perheiden arkea ja vanhempien selviytymistä voidaan tukea osallisuutta vahvistamalla (Vuorenmaa 2016, 83–84). Vanhempia voitaisiin ottaa enemmän mukaan varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Vanhempia olisi myös mahdollista hyödyntää esimerkiksi lasten retkillä tai päiväkotien juhlissa.

Henkilöstön koulutuksiin tulisi lisätä tietoisuutta perheiden kohtaamasta yksinäisyydestä. Työntekijöiden olisi tärkeää tietää, miten yksinäisyys näyttäytyy, miten se otetaan puheeksi ja minne ohjata yksinäisiä vanhempia. (Farin & Määttänen 2024, 23.) Yhteistyö eri toimijoiden kanssa olisi hyödyllistä, esimerkiksi jokin järjestö voisi käydä kouluttamassa henkilökuntaa. Eri toimijoita on mahdollista ottaa mukaan myös vanhempainiltoihin.

Yksinäisten vanhempien tukeminen varhaiskasvatuksessa on paitsi mahdollista myös välttämätöntä. Jokainen pieni askel voi tehdä suuren muutoksen perheiden arjessa ja elämässä.

Lähteet

Alatalo, A.-M. 2015. Millaista tukea päiväkoti voi tarjota vanhemmuuteen, vanhempien arvioita ja odotuksia. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/40153

Elovainio, M., Komulainen, K., Hakulinen, C., Pahkala, K., Rovio, S., Hutri, N., Raitakari, O.T. & Pulkki-Råback, L. 2024. Intergenerational continuity of loneliness and potential mechanisms: Young Finns Multigenerational Study. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://www.nature.com/articles/s41598-024-56147-6  

Farin, L. & Määttänen, A. 2024. Varhaiskasvatuksen mahdollisuudet yksinäisyyttä kokevien perheiden tukemisessa. Opinnäytetyö (AMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/870254

Henttonen, T. & Lehikoinen, J. 2023. Miten pärjäät? Selvitys vauvaperheiden mielenterveyden haasteista ja palvelujen tarpeesta. Ensi- ja turvakotien liitto. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://ensijaturvakotienliitto.fi/selvitys-vauvaperheet-eivat-saa-tarvitsemaansa-apua/  

Koskela, A. & Pusa, K. 2014. Kuin toinen olohuone tai leikkihuone meille. Rovaniemen avoin päiväkoti perheiden tukena. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/59664

Mesiniemi, T. 2023. “Kun on ohjattua toimintaa, niin on muitakin lapsiperheitä jakamassa arkea”. Alle kouluikäisten lasten huoltajien kokemuksia Helsingin leikkipuistojen ohjatusta toiminnasta. Opinnäytetyö (YAMK). Hämeen ammattikorkeakoulu. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/813763/Mesiniemi_Tiina.pdf?sequence=2&isAllowed=y  

Nurmi, J.-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2018. Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus.

Opetushallitus. 2022.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. viitattu 20.11.2024. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

Tiilikainen, E. 2016. Polkuja yksinäisyyteen. Teoksessa Saari, J. (toim.) Yksinäisten Suomi. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus.  

Vuorenmaa, M. 2016. Äitien ja isien osallisuus perheessä ja lasten palveluissa sekä osallisuuteen yhteydessä olevat tekijät. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/131461