Suomi on yksi maailman menestyneimmistä yhteiskunnista. Vaikka väestön fyysinen terveys on parantunut, mielenterveyden häiriöt ovat suuri haaste kansanterveydelle. Jopa puolella väestöstä on jokin mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämää. (Vorma ym. 2020, 10.) Joka neljännellä mielenterveyspotilaalla on lapsia (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2018, 24).
Mielenterveysstrategian mukaan monet mielenterveyden sairauksia sairastavat eivät hae hoitoa, koska palvelujen käytön pelätään aiheuttavan syrjintää (Vorma ym. 2020, 26). Harriesin ym. (2023) tutkimuksessa mielenterveydenhäiriötä sairastavat vanhemmat kokivat yhteiskunnassa olevan negatiivinen stigma mielenterveyden sairauksia kohtaan. Leimautumisen pelossa vanhemmat eivät hakeneet apua viranomaisilta. Jos vanhemmat hakivat apua, he toivoivat enemmän perhekeskeistä tukea, jossa otettaisiin huomioon vanhemman mielenterveyden sairaudet tuomat tarpeet sekä lasten tuen tarve. (Harries. ym. 2023, 333–337.)
Perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että sairastunut perheenjäsen saa sairauteensa hoitoa ja tukea. Myös muiden perheenjäsenten tukeminen on tärkeää, koska vanhemman mielenterveysongelmat vaikuttavat koko perheeseen. Sairauden aiheuttaman väsymyksen takia vanhemmalla ei välttämättä ole voimia ylläpitää arjen rutiineja tai huolehtia lasten hoidosta. Tällöin vanhemmuuden tehtävät jäävät toiselle vanhemmalle, jolloin myös toisen vanhemman jaksaminen on uhattuna. Jos perheessä ei ole toista vanhempaa, lapsi voi alkaa hoitaa vanhemman tehtäviä. (Männikkö ym. 2017, 171–179.)
Häiriöt säteilevät perheen vuorovaikutukseen
Mielialahäiriöt vaikuttavat myös sairastuneen kommunikointiin ja vuorovaikutukseen (Männikkö ym. 2017, 179). Haapaniemen (2020) tutkimuksen mukaan perheissä, jossa vanhempi sairastaa mielenterveydensairautta, on vuorovaikutuksessa enemmän kriittisyyttä ja vähemmän empatiaa. Näissä perheissä vuorovaikutus oli vähäisempää eikä niin jatkuvaa, kuin perheissä, jossa vanhemmat olivat terveitä. (Haapaniemi 2020, 59.)
Perheelle suunnatun psykososiaalisen tuen tulisikin pitää sisällään käytännöllistä tukea ja perheenjäsenten välisen kommunikaation tukemista mutta myös lapsen ja huoltajien informointia vanhemman sairaudesta, sosiaalisen eristäytyneisyyden ehkäisyä sekä tilan luomista tunteiden käsittelylle (Arnkil ym. 2024, 66). Ammattilaisten antaman tuen ohella on tärkeää ymmärtää myös vertaistuen tuoma lisä perheiden tukemisessa.
Vertaistuen avulla lisää tukea ja ymmärrystä keskusteluun lasten kanssa
Sanna Kallialan (2024) yamk-opinnäytetyössä selvitettiin, millaista tukea vanhemmat saivat osallistuessaan Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin järjestämään vertaistukiryhmään, jonka tavoitteena on tukea masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia vanhempia. Ryhmään osallistuessa vanhemmille korostui, miten tärkeää on keskustella sairaudesta lapsen kanssa. Ohjaajien neuvoilla sekä muiden osallistujien kokemuksien avulla osallistujat oppivat, miten lapsen kanssa voi ikätasoisesti keskustella vanhemman sairaudesta. Ryhmässä myös lapset käsittelivät vanhemman sairautta. Ryhmään osallistumisen jälkeen vanhempien mukaan lapset ovat ymmärtäneet vanhemman sairautta paremmin. Osallistujien mielestä tämä on vahvistanut vanhemman ja lapsen välistä ymmärrystä ja keskusteluyhteyttä.
Harriesin ym. (2023) tutkimuksen mukaan mielenterveydenhäiriötä sairastavat vanhemmat kokivat usein, etteivät kyenneet olemaan riittävän hyviä vanhempia. He vertasivat itseään yhteiskunnan tuottamiin vanhemmuuden standardeihin ja ihanteisiin eivätkä kokeneet yltävänsä niihin. Riittämättömyyden tunteet aiheuttivat esimerkiksi vanhemman erkaantumista lapsesta. (Harries ym. 2023, 332–333.) Tämän vuoksi vertaistuen merkitys on tärkeää, sillä jaetut kokemukset samassa tilanteessa olevien kanssa voivat tuottaa niin tiedollista, emotionaalista kuin sosiaalistakin tukea (Kippola-Pääkkönen 2018, 186).
Kirjoittajat
Sanna Kalliala on LAB-ammattikorkeakoulun opiskelija sosionomi YAMK -tutkinnossa, lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmassa.
Elina Kosonen on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori ja kiinnostunut lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisestä.
Lähteet
Arnkil, T.E., Heino, T. & Smedberg, J. 2024. Vakavasti sairastuneen psykososiaalinen tuki. Katsaus tutkimukseen ja interventioihin. Itlan raportit ja selvitykset 2024:2. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://itla.fi/wp-content/uploads/2024/08/Vakavasti-sairastuneen-psykosostuki-Navigaattori.pdf
Haapaniemi, E. 2020. Vanhemman psykoosi ja perhevuorovaikutus. Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/119402/978-952-03-1458-3.pdf
Harries, C-I., Smith, D-M., Gregg, L. & Wittkowski, A. 2023. Parenting and Serious Mental Illness (SMI): A Systematic Review and Metasynthesis. Clinical Child and Family Psychology Review. 1/2023. vol 26. p. 303–342. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://link.springer.com/content/pdf/10.1007/s10567-023-00427-6.pdf
Kalliala, S. 2024. Armollisuutta omaan vanhemmuuteen ─ Vertti-ryhmä vanhemmuuden tukena vanhemman sairastaessa masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Opinnäytetyö. Sosionomi (YAMK), lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen. LAB-ammattikorkeakoulu. Lahti. Viitattu 28.11.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/871319
Kippola-Pääkkönen, A. 2018. Vertaistuen hyödyt ja haasteet kuntoutuksessa. Teoksessa Lindh, J., Härkäpää, K. & Kostamo-Pääkkö, K. (toim.) Sosiaalinen kuntoutuksessa. Lapland University Press, 174–191. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63636/Sosiaalinen_kuntoutuksessa_pdfA.pdf?sequence=…
Kuusinen-Laukkala, A. 2019. Masentuneen elämänhallinnan tukeminen perusterveydenhuollossa. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/22d6f457-2bca-4e55-ad88-2c32ce244e18/content
Männikkö, M., Koponen, T. & Jähi, R. 2017. Läheisten rooli ja jaksaminen. Teoksessa Kampman, O., Heiskanen, T., Holi, M., Huttunen, M-O. & Tuulari, J (toim.) Masennus. 1. painos. Tallinna: Printon. 169–182.
Pexels. 2016. Perhe, kädestä kiinnipitäminen. Pixabay. Viitattu 5.12.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/perhe-k%C3%A4dest%C3%A4-kiinnipit%C3%A4minen-1866868/
Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2018. Tuloksellisuustarkastuskertomus – Asiakkaan lasten huomioiminen aikuisten mielenterveyspalveluissa. Helsinki: Grano Oy. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://www.vtv.fi/app/uploads/2018/05/22065503/asiakkaan-lasten-huomioiminen-aikuisten-mielenterveyspalveluissa-9-2018.pdf
Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M. & Kosloff, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162053/STM_2020_6.pdf?sequence=4&isAllowed=y
