Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastaa maailmanlaajuisesti noin 10 % väestöstä. Munuaiskorvaushoidossa (siirtoelin tai dialyysi) olevia potilaita oli vuonna 2017 3,9 miljoonaa. Tämän määrän on ennustettu nousevan 40–50 % 2030 vuoteen mennessä. Munuaiskorvaushoito on kallista ja oikean hoitomuodon valitsemisella pystytään vaikuttamaan elämänlaadun ja lääketieteellisten tulosten lisäksi myös kustannuksiin. Oikea-aikainen ohjautuminen erikoissairaanhoitoon mahdollistaa parhaimmat hoitolinjaukset sekä munuaiskorvaushoidon aloituksen. (Suomen nefrologiyhdistys 2021, 4).
Ohjauksen tasavertaisuus ja yhteneväisyys
Potilasohjaus on erilaista verrattuna vastaanottotoimintaan, siinä hoitajan tehtävä on esittää potilaalle erilaisia vaihtoehtoja ja tukea potilasta valinnassaan. Näillä käynneillä tarkoituksena on lisätä potilaan tietoa ja antaa näin ollen paremmat työkalut tehdä valintoja omaan hoitoonsa liittyen. (Lipponen 2014, 17.) Malliperehdyttämistä käytetään, kun nähdään tarvetta yhdenmukaistaa tai tehostaa perehdyttämistä. Malliperehdyttämisessä sovitaan selkeät määritelmät vastuun ja työn jakamiseen sekä tehdään tarpeelliset apuvälineet ja materiaalit yksikön sisäiseen käyttöön. Materiaalina voi olla esimerkiksi perehdyttämisohjelmat ja perehdyttäjien muistilistat. (Toivonen 2020, 9.)
![[Alt-teksti: siniasuinen hoitaja toimistopöydän ääressä, pöydällä tietokone, kaksi näyttöä ja näppäimistö, hoitajan edessä suuri kansio avattuna.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2024/12/1044_2024_Ohjausrunko-avuksi-predialyysipotilaan-hoitajalle-1024x576.jpg)
Kehittämistehtävän tuloksena syntyi Mikkelin keskussairaalan munuaissairauksien vastaanotolle predialyysi-ohjausrunko hoitajille. Ohjausrungon tarkoituksena on auttaa hoitajia pitämään ohjaus jäsenneltynä ja yhdenmukaisena, mikä varmistaa ohjauksen tasalaatuisuuden. Ohjausrunko otettiin käyttöön parin kuukauden ajaksi, ja sen toimivuutta arvioitiin keräämällä palautetta sähköisesti vastaanotonhoitajilta ja nefrologeilta.
Palautteen perusteella suurin osa hoitajista piti ohjausrunkoa hyödyllisenä ja riittävänä. Avoimissa vastauksissa saatiin myös arvokkaita kehitysideoita, joita hyödynnetään ohjausrungon jatkokehityksessä. Erityisesti esille nousi tarve ottaa käyttöön Terveyskylän Munuaistalon digihoitopolun materiaaleja. Digihoitopolku koetaan tärkeäksi avuksi munuaissairaan potilaan hoitotyössä ja erityisesti loppuvaiheen munuaisen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjauksessa.
Tämä kehitystyö osoittaa, kuinka tärkeää on jatkuva palautteen kerääminen ja sen hyödyntäminen, jotta potilaille voidaan tarjota parasta mahdollista hoitoa ja ohjausta.
Kirjoittajat
Sofia Hämäläinen työskentelee Mikkelin keskussairaalassa dialyysissa sekä munuaissairauksien vastaanotolla. LAB-ammattikorkeakoulussa hän opiskelee munuaispotilaan hoitotyöhön erikoistunut osaaja -koulutuksessa.
Minttu Seila toimii sairaanhoitajana Mikkelin keskussairaalassa dialyysissa sekä munuaissairauksien vastaanotolla. LAB-ammattikorkeakoulussa hän opiskelee munuaispotilaan hoitotyöhön erikoistunut osaaja -koulutuksessa.
Eeva Tuomenoksa on hoitotyön lehtori ja LAB-ammattikorkeakoulun munuaispotilaan hoitotyöhön erikoistunut osaaja -koulutuksen vastuuopettaja.
Lähteet
Lipponen, K. 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Tutkimus. Oulun yliopisto. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/36078/isbn978-952-62-0372-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Suomen Nefrologiyhdistys ry. 2021. Vaikea kroonisen munuaistaudin hoidon ohjaus: Suomen strategia. Suomen nefrologiyhdistys, Finlands Nefrologförening, Finnish Society of Nephrology. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://www.e-julkaisu.fi/sny/ckd-strategia/mobile.html#pid=32
Toivonen, T. 2020. Työntekijöiden perehdyttäminen. Kandidaatintutkielma. Tampereen yliopisto. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/122897/ToivonenTotti.pdf?sequence
