Opettajan työ vaatii jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä, niin oman alan osaamisen kuin pedagogisten taitojen osalta. Lisäkoulutus ja verkostoituminen eivät ole vain ammatillisen kasvun välineitä, vaan ne tukevat myös työhyvinvointia ja parantavat opetuksen laatua. Hoitotyössä korostammekin aina jatkuvan oppimisen merkitystä osana ammatillista kehittymistä, ja tämä on keskeistä meille opettajillekin. Erilaiset koulutustilaisuudet ja yhteistyö työelämän sekä asiantuntijaverkostojen kanssa vahvistavat opettajan ammattitaitoa ja kehittävät opetuksen laatua.
Lisäkoulutus tukee osaamista ja jaksamista
Erilaisiin koulutustilaisuuksiin osallistuminen vaikuttaa opettajan ammatilliseen itseluottamukseen positiivisesti sekä vahvistaa opettajan työskentelyvalmiuksia (Nokelainen ym, 2019, 242). Työnkuvaan sisältyvät lisäkoulutukset antavat myös opettajille tilaisuuden pysähtyä ja reflektoida pedagogisen työn kehittämistä (Civil ym. 2025). On kuitenkin realistista tunnistaa myös lisäkouluttautumiseen liittyvät haasteet. Erilaisiin koulutuksiin osallistuminen edellyttää paitsi työaikaa myös taloudellisia resursseja, mikä voi rajoittaa opettajien mahdollisuuksia sitouttaa näitä osaksi työtään. OAJ:n (2023) jäsenkyselyn mukaan noin kolmanneksella korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä ei ole ollut mahdollisuutta työaikasuunnitelmaansa varata aikaa lisäkouluttautumiselle. Civilin ym. (2025) mukaan opettajat tarvitsevat ajankäytön järjestämistä, jotta täydennyskoulutukseen osallistuminen on mahdollista.
Verkostoitumisen merkitys opettajan ammatillisessa kehittymisessä
Lisäkouluttautumiseen liittyy vahvasti myös verkostoituminen ja vertaistuki. Erilaisten ammatillisten verkostojen aktiivinen ylläpitäminen on tärkeää niin oman ammattitaidon kuin koulutuksen kehittämisenkin näkökulmasta (Nokelainen ym. 2019, 233). Myös Darling-Hammond ym. (2017, 7) ovat todenneet, että erilaiset verkostotapaamiset tukevat opettajien osaamisen kehittymistä. Työelämäyhteistyö on hyvin keskeinen osa ammattikorkeakoulun arkea ja opintoja. Opettajan työ vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa työelämään ja ammatillisiin verkostoihin, jotta koulutus pysyy ajankohtaisena ja relevanttina. Kyky hyödyntää työelämä- ja verkosto-osaamista on keskeistä oppimisen tukemisen ja työelämälähtöisten opetuskokonaisuuksien rakentamisen kannalta. (Virtanen ym. 2020, 23.)
Osallistuin Opetushoitaja 2025- päiville marraskuussa 2025 Helsingissä. Opetushoitaja 2025 -päivät järjestettiin Edumar Oy:n toimesta ja ne olivat suunnattu niin opetushoitajille kuin hoitotyön opettajille sekä muille sosiaali- ja terveysalan ohjaustehtävissä toimiville asiantuntijoille. Päivien tarkoituksena oli tarjota osallistujille mahdollisuus syventää pedagogista osaamistaan ja kehittää ohjaus- ja neuvontataitojaan työelämän vaatimusten mukaisesti. Opetushoitaja 2025 -päivien teemat keskittyivät erilaisten oppijoiden tukemiseen, ohjausosaamisen ja osaamisen johtamisen kehittämiseen. Muina teemoina päivissä olivat opiskelijoiden motivointiin, palautteenannon käytäntöihin sekä uusien teknologioiden hyödyntämiseen opetustyössä. Opetushoitaja-päivillä yhtenä teemana nousi esiin työhyvinvointi ja oman jaksamisen tukeminen. Tämä nosti esille laajemmin ymmärrystä siitä, miten opettaja voi vahvistaa omaa hyvinvointiaan ja ylläpitää omaa työkykyään opetustyössä. Tämä tukee opettajan ammatillista toimintakykyä ja luo edellytyksiä laadukkaan opetuksen jatkuvuudelle.
Päivillä syvennyttiin myös erilaisten oppijoiden tukemiseen konkreettisesti. Yhtenä keskeisenä nostona päivistä jäi mieleen erityisesti reflektion ja palautteen antamisen merkityksen osana opiskelijan minäpystyvyyttä, hallinnan tunnetta sekä luottamusta omiin kykyihin. Päivien teemat tarjosivat opettajalle käytännönläheisiä välineitä ja menetelmiä, jotka herättivät ajatuksia opiskelijoiden kokonaisvaltaisempaan tukemiseen oppimisprosessin eri vaiheissa. Verkostoituminen oli vilkasta, ja keskustelut eri organisaatioiden työntekijöiden kanssa olivat erittäin antoisia. Yhteistyö varmistaa sujuvan siirtymän koulutuksesta työelämään. Erilaisten käytäntöjen jakaminen sekä kehittämismyönteinen asenne loivat uusia näkökulmia ja vahvistivat yhteistyön mahdollisuuksia.
Kirjoittaja
Tiia Kangassalo toimii hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Civil, T., Virtanen V. & Postareff, L. 2025. Korkeakouluopettajien kokemuksia korkeakoulupedagogisen täydennyskoulutuksen vaikuttavuudesta. HAMK Unlimited Scientific, Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031317622
Darling-Hammond, L., Hyler, M. E. & Gardner, M. 2017. Effective teacher professional development. Learning Policy Institute. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://learningpolicyinstitute.org/sites/default/files/product-files/Effective_Teacher_Professional_Development_REPORT.pdf
OAJ. 2023. OAJ:n jäsenkysely paljasti: Opettajien täydennyskoulutukselle valtava tarve. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2023/oajn-jasenkysely-paljasti-opettajien-taydennyskoulutukselle-valtava-tarve/?utm_source=chatgpt.com
Virtanen, A., Tynjälä, P. & Helin, J. 2020. Työelämäpedagogiikka käsitteenä ja tutkimuskohteena. Teoksessa Virtanen, A. Helin, J. & Tynjälä, P. (toim.). 2020. Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://www.tyopeda.fi/julkaisut/tyoelamapedagogiikka-korkeakoulutuksessa.pdf
