Terveydenhuolto on ottanut viimeisen kahden vuoden aikana jättiharppauksia etäpalveluiden tarjoamisessa erityisesti yksityisissä terveyspalveluissa. Etäpalveluille ei vielä ole olemassa nykyisessä lainsäädännössä täysin kattavia säädöksiä. (Kalliomäki 2021.) Sosiaali- ja terveysministeriö linjasi vuonna 2015, että etäpalvelut rinnastetaan tavanomaisiin vastaanottokäynteihin. Samalla korostettiin, että palveluita tarjoavan terveydenhuollon ammattilaisen on arvioitava, soveltuuko annettava palvelu etänä toteutettavaksi. Soveltuvuus on myös arvioitava potilaskohtaisesti. (STM 2015.) Valvira määrittelee lisäksi, että etäpalvelut eivät ole soveltuva vaihtoehto hoidon tarpeen arvioinnin edellyttäessä fyysistä tutkimista tai jos arvioidaan potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista. (Valvira 2021.)
Digitaalisten terveyspalveluiden toteutuksen esteiksi on tunnistettu rajoittunut tietämys tai osaaminen digitaalisesta terveydenhuollosta, tarvittavien laitteiden puute, tarvittavien digitaalisten terveyspalveluiden rahoituksen puute, ymmärryksen puute, turvallisuus, motivaatio, saavutettavuus, epäsopivat palvelut, joiden suunnittelu ei sovi käyttäjän tarpeisiin, luottamuksellisuus, epäsopivuus organisaation rakenteisiin, sekä lisääntynyt työmäärä. Digitaalisten terveyspalveluiden toteutuksen mahdollistajia sitä vastoin ovat helppokäyttöisyys, kommunikaation parantuminen, motivaatio, kaikkien oleellisten sidosryhmien osallistuminen, resurssien saatavuus ja käyttäjäystävällisyys. (Schreiweis 2019.)
Eettiset haasteet
Erityistä eettistä huolta etävastaanotoissa aiheuttaa terveystiedon jakaminen ja hoidon antaminen elektronisesti, se nähdään uutena riskinä laadulle, turvallisuudelle ja hoidon jatkuvuudelle. Lisäksi potilaan ja lääkärin suhde voi heikentyä. Etänä digitaalisesti tapahtuva terveydenhoito ei ole soveltuva kaikille potilaille, saati kaikille terveysongelmille tai sairauksille. Etävastanotto ei esimerkiksi sovellu, jos potilaan tila edellyttää fyysisen kliinisen tutkimuksen tekoa, eikä se ole soveltuva laajemmalta lääketieteelliseltä ja eettiseltä näkökulmalta, jos teknologian avulla ei voida saavuttaa asetettuja kliinisiä lääketieteellisiä standardeja. Myöskään perustavaa laatua olevat eettiset periaatteet eivät muutu; lääketieteen harjoittaminen on luonteeltaan moraalista toimintaa, joka perustuu lääkärin ja potilaan väliseen luottamussopimukseen. On tärkeää ymmärtää miten eri tavoin edellä mainitut vastuut toimivat etäterveydenhuollon yhteydessä. (Chaet ym. 2017.)
Eettisen ongelmien huomioon ottaminen palveluja kehitettäessä
Eettisiä ongelmia on pohdittava jo suunniteltaessa ja kehitettäessä digitaalisia terveyspalveluita ja yleensäkin asiakasrajapinnassa toimittaessa. Asiakkaiden oletetaan omaavan osaamista, toimivat laitteet ja internet yhteyden. Itsenäinen palveluiden käyttö edellyttää asiakkaalta proaktiivisuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on koulutettava ohjaamaan kansalaisia digitaalisten palveluiden käyttäjiksi asiakasorientoidulla tavalla mahdollistaen näin tasapuolisuuden sekä palveluiden saatavuuden.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on todettu olevan digitaalista epätasa-arvoisuutta, kuten esimerkiksi rajoittuneet mahdollisuudet digitaalisiin palveluihin ja kasvavaa syrjintää, joka aiheuttaa huolta oikeudenmukaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. (Jokinen ym. 2020.) Etävastaanottotoiminnassa tuleekin huomioida eroavaisuudet asiakkaiden ja asiantuntijoiden ymmärryksen, teknisten taitojen tasoissa. Esimerkiksi kielen osaamiseen liittyvät haasteet tulee huomioida etävastaanottotoiminnassa asiakaskokemuksen, saavutettavuuden ja eettisyyden näkökulmasta.
Kirjoittajat
Hanna Kalliomäki on aiemmalta koulutukseltaan röntgenhoitaja ja valmistuu LAB-ammattikorkeakoulusta liiketalouden uudistavan johtamisen YAMK-tutkintolinjalta helmikuussa 2022.
Kristiina Brusila-Meltovaara toimii johtamisen yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Chaet, D., Clearfield, R., Sabin, J.E.& Skimming, K. 2017. Council on Ethical and Judicial Affairs American Medical Association. Ethical practice in Telehealth and Telemedicine. Journal of General Internal Medicine. Vol. 32 (10), 1136-1140. Viitattu 27.1.2022. Saatavissa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28653233/
Jokinen, A., Stolt, M. & Suhonen, R. 2021. Ethical issues related to eHealth: An integrative review. Nursing Ethics. Vol. 28(2), 253-271. Viitattu: 27.1.2022. Saatavissa https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0969733020945765
Kalliomäki, H. 2021. Asiakaskokemus videovälitteisissä etävastaanotoissa Case Organisaatio X. Ylempi amk-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, Lahti.
Schreiweis, B., Pobiruchin, M., Strotbaum, V., Suleder, J., Wiesner, M.& Bergh, B. 2019. Barriers and Facilitators to the Implementation of eHealth Services: Systematic Literature Analysis. J Med Internet Res 2019; 21(11):e14197. Viitattu 27.1.2022. Saatavissa https://www.jmir.org/2019/11/e14197/
Sosiaali ja Terveysministeriö. 2015. Uusi linjaus – Terveydenhuollon etäpalvelut rinnastetaan perinteisiin vastaanottokäynteihin tiedote. Tiedote 178. Viitattu 27.1.2022. Saatavissa https://stm.fi/-/uusi-linjaus-terveydenhuollon-etapalvelut-rinnastetaan-perinteisiin-vastaanottokaynteihin
Valvira. 2021. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. Viitattu 27.1.2022. Saatavissa https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/yksityisen_terveydenhuollon_luvat/potilaille-annettavat-terveydenhuollon-etapalvelut
