Arjen työssä rakentuva hiljainen tieto eli kokemusperäinen, usein sanoittamaton osaaminen, muodostaa monen yrityksen toiminnan perustan. LAB-ammattikorkeakoulun NOKKA-hankkeessa kartoitetaan pk-yritysten kehittämisen ja kaupallistamisen tarpeita Etelä-Karjalassa (LAB 2025). Hankkeessa tehdyt haastattelut ovat osoittaneet, että yritysten sisäinen asiantuntemus ja tutkimustiedon hyödyntäminen eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä tiedon muotoja.
Arjen kehitystyö rakentuu kokemusperäisestä ymmärryksestä
Hiljainen tieto rakentuu käytännön tekemisen ja vuorovaikutuksen kautta, ja se ohjaa päätöksiä, ongelmanratkaisua ja työn sujuvuutta. Hiljainen tieto näkyy esimerkiksi toimintatapojen tuntemuksena, asiakasymmärryksenä ja kykynä ratkaista ongelmia nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Hiljainen tieto on henkilökohtaista, mutta se syntyy ja kehittyy yhteisissä käytännöissä, yhteistyössä ja arjen työprosesseissa. Hiljaista tietoa ei voi täysin siirtää dokumentoimalla; se leviää parhaiten yhteisen tekemisen, mentoroinnin, havainnoinnin ja keskustelun kautta. (Ngah & Jusoff 2009).
Monet NOKKA-hankkeessa haastatellut yrittäjät kuvaavat, että tuote- ja palvelukehitys saakin alkunsa arjen havainnoista: “Näimme asiakastarpeen, ja kehitimme sille ratkaisun.” Kokemusperäinen ymmärrys auttaa huomaamaan kehityskohteet jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ne ehtivät muodostua merkittäviksi pullonkauloiksi.
Hiljainen tieto toimii myös nopean reagoinnin perustana. Tämä kyky syntyy pitkän aikavälin käytännön kokemuksesta: pienistä päätöksistä, toistuvista kokeiluista sekä yrityksen kulttuurisista käytännöistä, jotka ohjaavat päätöksentekoa joka päivä. (Rautiainen 2023.)
Hiljainen tieto ja tutkimustieto: vastakohtia vai kumppaneita?
Moni yrittäjä tunnistaa, että yrityksen henkilöstöllä on paljon asiantuntemusta ja osaamista, mutta sitä on vaikea sanoittaa, operationalisoida tai systematisoida. Tutkimustieto ei korvaa arjen ymmärrystä, vaan se jäsentää yrittäjän kokemuksia laajemmassa markkina- ja toimintaympäristössä. Tutkimustieto auttaa kohdentamaan kehitystyötä: se selkeyttää markkinoita, asiakastarpeita, teknologisia mahdollisuuksia ja sääntelymuutoksia. Yritysten sisäinen kokemustieto puolestaan kertoo, mikä olemassa olevista vaihtoehdoista on käytännössä toteutettavissa ja miten ratkaisut kannattaa rakentaa.
Kun nämä kaksi tietomuotoa yhdistyvät, syntyy tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat todellisiin tarpeisiin ja joita voidaan kaupallistaa. Hiljaisesta tiedosta tulee kaupallistamisen perusta: konkreettiset havainnot asiakkaiden arjesta, toimintatavoista ja rajoitteista. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrityksen kokemusperäinen ymmärrys asiakassegmenteistä yhdistyy tutkimusperusteiseen analyysiin markkinamahdollisuuksista. Kun yritys saa ulkopuolista tutkimustietoa tueksi, se voi nähdä omat käytäntönsä uudella tavalla ja tunnistaa kasvun mahdollisuuksia. (Jordan 2019; Baba 2006.)
Verkostot ja yhteiskehittäminen hiljaisen tiedon ja tutkimustiedon jakajina
NOKKA-hankkeen haastattelut osoittavat, että kehitysprojektit, työpajat ja verkostot ovat olleet monelle yrittäjälle ratkaisevia edistysaskelia. Toisten yrittäjien kokemukset, konkreettiset esimerkit ja vertaisoppiminen ovat usein arvokkaampia kuin yksikään raportti tai formaali opas. Haasteena on kuitenkin ajanpuute, hajanaiset käytännöt ja henkilösidonnaisuus, jotka voivat estää kokemusten jakamista. Tässä toimintamallit ja tutkimushankkeet, kuten NOKKA, tarjoavat välittäjän roolin. Ne luovat tavoitteellisia yhteiskehittämisen tapoja, joissa jaetaan hiljaista tietoa ja joissa sitä voidaan yhdistää tutkimustietoon ja yritysten omiin strategisiin tavoitteisiin.
Hiljainen tieto ei siis ole vain yrityksen sisäistä pääomaa tai henkilöstön henkilökohtainen ominaisuus. Se on strateginen voimavara, joka ohjaa päätöksiä, rakentaa kilpailuetua ja toimii linkkinä käytännön liiketoiminnan ja tutkimusperusteisen kehittämisen välillä.
Kirjoittaja
Pirjo Rautiainen, FT, antropologi, toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä tutkimuksen kaupallistamisen johtavana asiantuntijana.
Lähteet
Baba, M. L. 2006. “Anthropology and Business”. Teoksessa Encyclopedia of Anthropology, toimittaja H. James Birx, Thousand Oaks, CA: Sage Publications. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://www.scribd.com/document/458152134/Baba-2006-Business-Anthropology.
Jordan, A. T. 2019. “Business Anthropology”. Oxford Research Encyclopedias. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1093/acrefore/9780190854584.013.4
LAB. 2025. NOKKA – yritysten innovaatiotoiminnan nopea kaupallinen kehittäminen tutkimustulosten avulla. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/NOKKA
Ngah, R. & Jusoff, K. 2009. Tacit Knowledge Sharing and SMEs’ Organizational Performance. International Journal of Economics and Finance. 1. 216-216. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa file:///C:/Users/z145349/Downloads/226-679-1-PB.pdf
Rautiainen, P. 2023. Antropologisen tiedon soveltaminen yrityskentällä: kolme etnografista tutkimusta kaupallisessa kontekstissa. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_91842
stux. 2019. Shweihofer, S. Liikevaihto, liiketoimintaa, jakelu. Pixabay. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/liikevaihto-liiketoimintaa-jakelu-3966586/
