Xeroxin Palo Alton tutkimusjohtajana toiminut Mark Weiser (1991) kirjoitti neljännesvuosisata sitten “katoavasta tietokoneesta”. Hänen ajatuksenaan oli, että teknologian tulisi palvella käyttäjää mahdollisimman huomaamattomasti. Kun käyttöliittymä on intuitiivinen, sujuva ja esteetön, käyttäjä voi keskittyä itse tehtäväänsä välineen sijaan. Väline voi näin vähitellen kadota käyttäjän ja tehtävän väliltä. Weiser vertasi parasta teknologiaa sähköön: se mahdollistaa asioita, mutta ei ole näkyvissä.
Unelma näkymättömästä käyttöliittymästä tänään
2020-luvun lopulla Zero UI ja Thin UI -ajattelu pyrkivät samaan tavoitteeseen. “Tietokoneen katoaminen” on nyt teknisesti aiempaa mahdollisempaa sensorien ja prosessorien pienentyneen koon ja hinnan sekä tekoälyn kehityksen ansiosta. Samaan aikaan näyttöjen määrä ympärillämme on kuitenkin kasvanut rajusti.
Krishna (2015) on kritisoinut tapaa lisätä näyttö ja sovellus jokaiseen käyttötilanteeseen sen sijaan, että pyrittäisiin ratkaisemaan itse ongelma suoraviivaisemmin – ilman ylimääräisiä käyttöliittymäkerroksia. Tavoitteena on luoda niin saumaton ja luonnollinen käyttökokemus, ettei käyttäjä edes tiedosta olevansa vuorovaikutuksessa laitteen kanssa (Estefani 2023).
Kyse on kuitenkin yhä radikaalista ajatuksesta: palvelun tai laitteen käyttöliittymä ei enää perustuisi näyttöihin tai painikkeisiin, vaan vuorovaikutus tapahtuisi elein, haptisin keinoin tai automaattisesti, ympäröivän älykkyyden avulla.
Käytännön esimerkkejä ja kriittinen näkökulma
Kriitikot ovat huomauttaneet, että Zero UI -periaate on käytännössä edelleen vaikea toteuttaa täydellisesti – kyse on enemmänkin suunnasta ja ihanteesta, suunnitteluperiaatettahan voi käyttää myös maltillisesti, jolloin puhutaan minimalistisesta tai ohuesta käyttöliittymästä, joka säilyttää vain kaikkein olennaisemman (Shamonsky 2024).
Zero UI -ajattelu näkyy kuitenkin jo monessa nykyteknologiassa: älyvaatteet, ääniavustajat ja IoT-laitteet toteuttavat ideaa – pelkkä puhe tai ele riittää usein palveluiden ja toimintojen käyttämiseen. Googlen Nest-tuoteperhe, Applen iWatch, Amazonin Echo, Teslan autot ja BMW:n elekontrolli ovat kaikki esimerkkejä tämän trendin menestyksestä ja liiketoimintapotentiaalista.
Suunta on siis kohti ympäristöön sulautuvaa automaatiota, jossa laitteet voivat sensorien ja sijaintitiedon avulla ennakoida tarpeita ja toimia itsenäisesti. Teknologia reagoi käyttäjän tilanteeseen taustalla oikea-aikaisesti ja huomaamattomasti. Tarkoituksena on myös vähentää käyttäjän kuormitusta. Tämä kehitys edellyttää suunnittelijoilta uudenlaista ajattelua: siinä missä käyttöliittymäsuunnittelijat ovat aiemmin keskittyneet visuaalisiin elementteihin, nyt heidän on ajateltava moniaistisesti ja tilallisesti – ennakoitava käyttäjän toimintaa (Brownlee 2015).
Sulautuvan teknologian ajatus herättää väistämättä myös turvallisuus- ja yksityisyyskysymyksiä. Miten voimme arvioida sellaisen teknologian eettisyyttä, jota emme huomaa? Minkälaisia mahdollisuuksia tämä avaa cyberrikollisille? (Kang 2025).
Uusi teknologia tarvitsee uutta eettisyyttä
Zero/Thin UI ja luonnolliset käyttöliittymät ilmentävät laajempaa muutosta suhteessamme teknologiaan – sitä, mitä Euroopan komissio on kuvannut Industry 5.0 -ajatteluksi ja teknologiseksi humanismiksi. Sen ajatus on, että teknologian ei tule vain sulautua arkeen, vaan sen tulee myös kunnioittaa käyttäjää, yksityisyyttä ja autonomiaa – toimia yhteiseksi hyväksi. Näkymättömyys ei tarkoita olemattomuutta, vaan eettisesti suunniteltua, kontekstuaalista tukea, joka toimii ihmisen ehdoilla. Teknologian tulevaisuus ei siis ole pelkästään tekninen kysymys, vaan myös inhimillinen, kulttuurinen ja filosofinen.
LAB Muotoiluinstituutissa alkaa syksyllä 2025 kaksi uudistettua koulutusohjelmaa, joissa tätä näkökulmaa sivutaan. Digitaalisen kokemuksen suunnittelun linja (Medianomi, AMK) toteutetaan ensimmäistä kertaa verkko-opintoina ja Digitaalisen kokemuksen muotoilun ja johtamisen (Muotoilija ylempi AMK) linja on uusi koulutus, joka korvaa vanhan Muotoilun ja median digitaalisten ratkaisujen koulutuksen. Seuraava hakuaika on maaliskuussa 2026.
Kirjoittaja
Harri Heikkilä toimii LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa visuaalisen viestinnän ja UX/UI:n yliopettajana ja on ollut suunnittelemassa alan uutta koulutusohjelmaa BA- ja MA-tasoilla.
Lähteet
Brownlee, J. 2015. What Is Zero UI? (And Why Is It Crucial To The Future Of Design?) Viitattu 4.5.2025. Saatavissa https://www.fastcompany.com/3048139/what-is-zero-ui-and-why-is-it-crucial-to-the-future-of-design
Shamonsky, D. 2024. User Experience Design Principles: Natural User Interface (NUI). Viitattu 30.4.2025. Saatavissa https://www.ics.com/blog/user-experience-design-principles-natural-user-interface-nui
Krishna, G. (2015). The best interface is no interface: The simple path to brilliant technology. San Francisco, CA: New Riders.
Kang, J. 2025. Zero UI: What is it and what are its use cases? Viitattu 5.5.2025. Saatavissa https://www.netguru.com/blog/zero-ui
Estefani J.N. 2023. Zero UI: Redefining the future of human-technology interaction. Viitattu 2.5.2025. Saatavissa https://raw.studio/blog/zero-ui-redefining-the-future-of-human-technology-interaction
Weiser, M. 1991. The computer for the 21st century. Scientific American, 265(3), 94–104.
