Käveleminen on ihmiselle luontainen taito, johon ei tarvitse yleensä kiinnittää huomiota. Kävelykyky voi kuitenkin heikentyä neurologisten, ortopedisten, kardiovaskulaaristen tai psykiatristen syiden tai niiden yhdistelmien seurauksena, mikä ilmenee poikkeavana kävelynä. Poikkeavan kävelyn syyn selvittäminen on olennaista, jotta kuntoutus voidaan kohdentaa oikein. Arviolta noin 50 prosentilla poikkeavasti kävelevistä aikuisista kävelyhäiriön taustalla on neurologinen syy (Kaakkola 2018), minkä vuoksi kävelykyvyn tukeminen on keskeinen osa neurologista kuntoutusta (Reichl ym. 2020). Kävelyvaikeudet heikentävät elämänlaatua ja lisäävät kaatumisten, tapaturmien ja sairaalahoitojen riskiä (Kaakkola 2018).
Kuntoutusteknologiat ovat kehittyneet nopeasti, ja niiden tavoitteena on mahdollistaa intensiivinen ja toistuva terapia mahdollisimman kustannus- ja toimintatehokkaasti. Kehityksen myötä käyttöön on tullut dynaaminen painokevennys (DPK), joka mahdollistaa turvallisemman ja tehokkaamman harjoittelun. Dynaaminen painokevennys keventää kuntoutujan kehonpainoa tasaisesti harjoittelun aikana. Kevennys on kuntoutujalle lähes huomaamaton ja mahdollistaa harjoittelun vaaditulla toistomäärällä ja intensiteetillä. Näin kuntoutuja voi keskittyä harjoitteluun ilman kaatumisen pelkoa. (Anggelis ym. 2019.) Räsäsen ja Sydänmetsän (2025) opinnäytetyössä selvitettiin sekä fysioterapeuttien että neurologisten kuntoutujien kokemuksia menetelmän hyödyistä ja haasteista.
![[Alt-teksti: Henkilö fysioterapiahuoneessa kävelemässä kävelymatolla yllään painokevennys.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2025/04/129_2025_Kavelyharjoittelun-uudet-mahdollisuudet.jpg)
Fysioterapeuttien kokemuksia dynaamisesta painokevennetystä kävelyharjoittelusta
Fysioterapeuttien kokemusten mukaan DPK-harjoittelu lisää harjoittelun turvallisuutta ja mahdollistaa kävelyn myös niille kuntoutujille, joiden toimintakyky ei riitä tavanomaiseen harjoitteluun. Kun kaatumisen riski poistuu, kuntoutujat uskaltavat haastaa itseään enemmän. DPK-harjoittelussa vartalon hallinta paranee, sillä valjaissa ei voi roikkua, mikä pakottaa harjoittelemaan kehonhallintaa. (Räsänen & Sydänmetsä 2025.)
Anggelisin ym. (2019) tutkimuksen mukaan painokevennetyssä kävelyharjoittelussa fysioterapeutin kuormitus kevenee, jolloin voidaan keskittyä paremmin kuntoutujaan sekä tavoitteiden saavuttamiseen. Räsäsen ja Sydänmetsän (2025) mukaan fysioterapeutit kokivat myös, että manuaalinen ohjaaminen ja havainnointi helpottuu DPK-harjoittelussa.
Vaikka fysioterapeutit kokevat DPK-harjoittelun tuovan hyötyjä ja mahdollisuuksia kuntoutuksen tueksi, siihen liittyy myös haasteita. Laitteiden käyttö edellyttää perehtymistä, ja valmistelu kävelyharjoittelua varten vie aikaa. Fysioterapeuttien kokemusten mukaan DPK-harjoittelu ei myöskään sovi kaikille kuntoutujille, sillä osa ei totu liikkuvaan alustaan. DPK-harjoittelussa fysioterapeutin tulee seurata kuntoutujan edistymistä, säätää harjoittelun kuormitusta ja varmistaa, ettei liiallinen kevennys estä itsenäisemmän kävelyn kehittymistä. (Räsänen & Sydänmetsä 2025.) Näitä havaintoja tukee myös systemaattinen katsaus, jonka mukaan riittävän harjoitusintensiteetin saavuttamiseksi juoksumaton nopeutta, kevennyksen määrää ja fysioterapeutin antamaa tukea voidaan muokata yksilöllisesti (Mehrholz ym. 2017, 5).
Fysioterapeutit kokevat DPK-harjoittelun tehokkaaksi, turvalliseksi ja ergonomiseksi menetelmäksi, joka tukee sekä heidän työtään että kuntoutujien edistymistä (Räsänen & Sydänmetsä 2025). Kun teknologiaa hyödynnetään oikein, se mahdollistaa entistä parempia tuloksia kuntoutuksessa (Huber ym. 2023).
Kirjoittajat
Reetta Sydänmetsä on fysioterapeuttiopiskelija LAB-ammattikorkeakoulusta.
Heli Lahtio toimii LAB-ammattikorkeakoulussa fysioterapian lehtorina.
Lähteet
Anggelis, E., Powell, E. S., Westgate P. M., Glueck, A. C. & Sawaki, L. 2019. Impact of motor therapy with dynamic body-weight support on Functional Independence Measures in traumatic brain injury: An exploratory study. NeuroRehabilitation Vol. 45 (4), 519 –524. Viitattu 26.3.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3233/NRE-192898
Huber, J., Elwert, N., Powell, E. S., Westgate, P. M., Hines, E. & Sawaki L. 2023. Effects of dynamic body weight support on functional independence measures in acute ischemic stroke: a retrospective cohort study. Journal of Neuroengineering and Rehabilitation. Vol. 20 (6). Viitattu 26.3.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12984-023-01132-9
Kaakkola, S. 2018. Poikkeava kävely. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 10/2018, 1017–1025. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 26.3.2025. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo14347
Mehrholz, J., Thomas, S. & Elsner, B. 2017. Treadmill training and body weight support for walking after stroke (Review). Cochrane Library. Cochrane database of systematic reviews. Viitattu 26.3.2025. Saatavissa https://europepmc.org/backend/ptpmcrender.fcgi?accid=PMC6483714&blobtype=pdf
Reichl, S., Weilbach, F. & Mehrholz, J. 2020. Implementation of a gait center training to improve walking ability and vital parameters in inpatient neurological rehabilitation – a cohort study. Journal of Neuroengineering and Rehabilitation. Vol. 17 (38). Viitattu 26.3.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12984-020-00669-3
Räsänen, A. & Sydänmetsä, R. 2025. Dynaaminen painokevennetty kävelyharjoittelu. Neurologisten kuntoutujien ja fysioterapeuttien kokemuksia. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.3.2025. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/881315/Rasanen_Sydanmetsa.pdf?sequence=2&isAllowed=y
