Mentorointia ensihoitajien valmistumisen kynnyksellä

Mentorointi on noussut voimakkaasti esiin ensihoidon organisaatioissa viime vuosina, ja tarvetta mentoroinnille on esitetty erityisesti työyhteisön uusien jäsenien suunnalta. Kun mentorointiin suhtaudutaan positiivisesti ja rakentavasti, sillä voi olla merkittävä vaikutus ihmisten elämään (Kowalski 2019). Vastavalmistuneiden työelämän tuen tarpeisiin ja erilaisiin tuen muotoihin on havahduttu kansainvälisestikin ja vastavalmistuneiden hyvään kohteluun, avoimeen ilmapiiriin ja kulttuuriin on huomattu selkeä tarve (Hörberg et al. 2018).

Mentoroinnin eri osa-alueiden tärkeys on tunnistettu, ja esimerkiksi henkilökohtaisen ja ammatillisen kehittymisen alueet ovat koettu tärkeinä (Hörberg et al. 2017). Ensihoitotyöhön siirtyvien osalta on havaittu työn alkuvaiheen olevan tasapainottelua tunteiden, odotusten ja ammatillisen kehityksen tavoittelun välillä.

Opiskelijasta työntekijäksi

Mentoroinnista puhutaan liian suppeasti tai sitä tavataan liian vähän kentällä. Jokaisella ensihoitajalla, varsinkin vasta aloittaneilla ja koulusta valmistuneilla, kuuluisi olla oma työelämän mentori. Vaikka työyhteisöissä onkin paljon kokeneita, auttamaan valmiina olevia kollegoita, on mentorin rooli erilainen.

Mentoroinnissa on kyse vuorovaikutteisesta prosessista, jossa kokenut henkilö antaa tietoa eteenpäin kokemattomammalle henkilölle. Tässä prosessissa on kyse luottamuksellisesta vuorovaikutussuhteesta mentorin ja mentoroitavan henkilön välillä. Mentoroinniksi voidaan kutsua myös opiskelijan ohjausta tai uuden työntekijän perehdyttämistä.

Ensihoidossa vasta aloittaneilla ja koulusta valmistuneilla on hyvin tärkeää muodostaa omaa ammatillista verkostoa. Vastavalmistuneilla on halua saada tukea ja neuvoja henkilöiltä, joilla on paljon kokemusta ja osaamista alalta. Mentorin ja mentoroitavan suhteen tulisi muodostua luottamukselliseksi ja ammatilliseksi.

[Alt-teksti: ambulanssi hallitilassa valmiina lähtöön.]
Kuva 1. Jokaisella tuoreella ensihoitajalla pitäisi olla oma työelämän mentori. (Kuva: Antti Tanninen)

Opettajan roolin kehittyminen mentoroinnissa

Perinteisesti opettajan roolissa on toimittu mentorin kaltaisesti ja ohjattu opiskelijoita kokemuspohjaisesti pärjäämään tulevassa ensihoitajan tehtävässä. Usein tämä rajoittuu kuitenkin opiskeluaikaan, ei niinkään työelämään jatkuvana. Opiskelijasta ensihoitajaksi siirtyminen voi osalle kuitenkin olla juuri se hetki, milloin tarve tuelle ja mentoroinnille on suurin.

Opintojen loppumetrit LAB-ammattikorkeakoulun ensihoitajakoulutuksessa keskittyvät paljolti hoitotason ensihoitajaksi kehittymiseen. Opetuksessa luottamus opiskelijoiden ja opettajan välillä näkyy tässä vaiheessa entistä konkreettisemmin, jolloin mentorointikin saa enemmän jalansijaa.  Herääkin ajatus, voisiko valmistuva opiskelija hyötyä uransa alkumetreillä opettajasta, joka toimisi mentorina muutosvaiheessa opinnoista työelämään. Valmistumisen jälkeen opiskelijan työelämänverkostojen kasvaessa voisi mentorointi ikään kuin saattaen vaihdettuna siirtyä opettajalta työelämän tekijöiden vastuulle.

Opettajia tulisi hyödyntää entistä enemmän mentorin roolissa. Opettaja tuntee opiskelijan, tietää opiskelijan osaamistason ja on seurannut tämän kehityskaarta läpi opintojen. Tieto mentoroitavan taustasta on tärkeää mentoroinnin onnistumisen kannalta. Mentorointi vaatii myös luottamusta, joka rakentuu opintojen aikana molemminpuolisesti.

Kun opettaja on osoittanut opiskelijalle reiluutta, osaamista ja sopivaa vaativuutta sekä tukenut ja auttanut tarvittaessa ja ollut aidosti kiinnostunut tämän kehittymisestä, on mentorointisuhteen muodostuminen luontevaa. Opiskelija hyötyy työuransa alkuvaiheessa opettajan taholta saamastaan mentoroinnista tuen sekä neuvojen muodossa ja voi saada apua myös oman urapolun kehittämiseen.

Kirjoittajat

Antti Tanninen on LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä työskentelevä ensihoidon lehtori, joka toimii opettajana mm. johtamisen opintokokonaisuuksissa. Hänen mielenkiintonsa kohteina ovat johtamisen ja osaamisen kehittäminen sekä sote-palveluiden rakenteet.

Katariina Kariluoto (ensihoitaja AMK) on äskettäin valmistunut LAB- ammattikorkeakoulusta ja uransa alussa oleva ensihoitaja.

Lähteet

Hörberg, A. et al. 2018. Treat me nice! – a cross-sectional study examining support during the first year in the emergency medical services. Scandinavian journal of trauma, resuscitation and emergency medicine. 26 (1), 92–92.

Hörberg, A. et al. 2017. We need support! A Delphi study about desirable support during the first year in the emergency medical service. Scandinavian journal of trauma, resuscitation and emergency medicine. 25 (1), 89–89.

Kowalski, K. 2019. Mentoring. The Journal of continuing education in nursing. 50 (12), 540–541.