Mentorointimallin pilotointia kävelypalaverein

LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä kehitettyä mentorointimallia (Ahl & Behm 2024) pilotoitiin syksyn 2024 aikana. Hyvinvointiyksikön TKI-asiantuntija Johanna Irjala ja yksikön uusi työntekijä, TKI-asiantuntija Riikka Puhakka ovat testanneet mentorointimallia yhteisin kävelypalaverein.  

Mentorointimalli on kehitetty työelämän muutostilanteisiin tukemaan usein uutta työntekijää integroitumaan osaksi uutta työyhteisöä ja helpottamaan uusien työtehtävien haltuun ottamista. LABin hyvinvointiyksikön mentorointimallimallissa korostuvat vertaisuus ja yhteisöllisyys sekä verkostoituminen, jolloin mentori voi toimia vertaisena ja kollegana tukien sekä kannustaen mentoroitavaa. (Ahl & Behm 2024.)  

Hyvinvointiyksikön mallissa on luotu mentoroinnin teemoja, mutta mentoroinnissa on keskeistä huomioida mentoroitavan yksilöllinen lähtötilanne ja tuen tarpeet peilaten niitä työyhteisöön ja -tehtäviin. Työhyvinvointi on varmasti kaikkia mentorointipareja koskettava teema koko ajan muuttuvassa ja vaativassa asiantuntijatyössä. Tässä mentoroinnin toteutuksessa työhyvinvointi ja sen edistäminen ovat lähellä molempien osapuolien sydäntä, ja siksi kokeilimme kävelypalaverein toteutettua mentorointia.  

Kävelypalaverien hyödyt 

Kävelypalaverien on todettu soveltuvan hyvin esimerkiksi mentorointipalavereihin ja palautekeskusteluihin. Professori Maijaliisa Erkkola (2024) on kiteyttänyt kävelypalaverien hyödyt: ”Rinnakkain kulkiessa tulee konkreettinen olo yhdessä etenemisestä.” Kävelypalaverit voivat olla hyödyllisiä niin hyvinvoinnin, keskittymiskyvyn, luovuuden kuin sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta (Bornioli 2023; Damen ym. 2020). Fyysistä aktiivisuutta työpäiviin lisäämällä voidaan vähentää istumisen terveyshaittoja (Dunstan ym. 2012).  

Erityisen hyödyllistä on pitää kävelypalaverit lähiluonnossa. Tutkimusten perusteella luontoympäristö vaikuttaa myönteisesti niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiimme. Luonnossa liikkuminen esimerkiksi rauhoittaa ja rentouttaa sekä parantaa mielialaa (MacMahan & Estes 2015). Huomio kiinnittyy helposti suoriin aistihavaintoihin (Kaplan 1995), mikä auttaa irtautumaan tavanomaisesta työympäristöstä ja antaa aivoille uudenlaisia virikkeitä.   

Kokemuksia mentoroinnista 

Mentorointitapaamiset toteutettiin kolmena kävelypalaverina LABin Lahden kampuksen lähiympäristössä. Ensimmäinen tapaaminen aloitettiin sisällä käymällä läpi mentoroinnin yhteisiä pelisääntöjä ja mentorointimallia sekä suunnittelemalla kokonaisuutta. Kävelyillä keskusteltiin monipuolisesti työn tekemiseen ja organisaation toimintatapoihin liittyvistä aiheista. Keskusteluissa käytiin läpi monia hanketyöhön liittyviä teemoja. Esimerkiksi yritysyhteistyöstä puhuttiin Irjalan vetämän Co-Learn!-hankkeen (LAB 2025a) sekä Puhakan vetämän Liiketoimintaa lähiluonnosta -hankkeen (LABb 2025b) pohjalta.  

Mentorointikävelyt olivat odotettuja ja virkistäviä hetkiä työpäivinä. Ne mahdollistivat työstä palautumisen jo päivän aikana. Kävellessä oli helppoa olla aidosti läsnä, eikä tullut ulkopuolisia keskeytyksiä. Ulkona liikkuessa ajatukset virtasivat, keskustelu eteni vapaamuotoisesti teemasta toiseen eikä hiljaisia hetkiä syntynyt. Yhdessä kävellen toiseen tutustuminen sujui vaivattomasti. Muistiinpanoja tehtiin vasta kävelyiden jälkeen, mutta kävelypalaverien toteutuksessa on myös mahdollista hyödyntää mobiiliteknologiaa (Ahtinen ym. 2016).  

Työelämän muuttuessa mentorointikin on muuttunut tiedon yksipuolisesta jakamisesta dialogiseksi (Kesti ym. 2020). Tavoitteeksi voidaan asettaa, että molemmat oppivat tai luovat uutta yhdessä. Tässä mentoroinnissa tätä ei ollut asetettu tavoitteeksi, mutta lopputulemana myös mentoroija oppi uutta tutkijan työstä, ja yhdessä pohdittiin muun muassa työhyvinvointia, sen nykytilaa ja tulevaisuutta.  

Lähteet  

Ahl, J. & Behm, M-M. 2024. LABin Hyviksen mentorointimalli luo kestävän rakenteen työhyvinvoinnin ja osaamisen kehitykselle. LAB Pro 20.6.2024. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/labin-hyviksen-mentorointimalli-luo-kestavan-rakenteen-tyohyvinvoinnin-ja-osaamisen-kehitykselle/ 

Ahtinen, A., Andrejess, E. & Väänänen, K. 2016. Brainwolk: A mobile technology mediated walking meeting concept for wellbeing and creativity at work. Teoksessa MUM ’16: Proceedings of the 15^th International Conference on Mobile and Ubiquitous Multimedia. 307–309. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1145/3012709.3016062 

Bornioli, A. 2023. The walking meeting: Opportunities for better health and sustainability in post-COVID-19 cities. Cities & Health. Vol. 7 (4), 556–562. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/23748834.2022.2050103 

Damen, I., Kok, A., Vink, B., Brombacher, H., Vos, S. & Lallemand, C. 2020. The hub: Facilitating walking meetings through a network of interactive devices. Teoksessa Companion Publication of the 2020 ACM Designing Interactive Systems Conference.19–24. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1145/3393914.3395876 

Dunstan, D. W., Howard, B., Healy, G. N. & Owen, N. 2012. Too much sitting – A health hazard. Diabetes Research and Clinical Practice. Vol. 97 (3), 368-376. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.diabres.2012.05.020 

Erkkola, M. 2024. Kävellessä kuultua. Acatiimi. Vol. 4/2024.  

Kaplan, S. 1995. The restorative benefits of nature: Toward an integrative framework. Journal of Environmental Psychology. Vol. 15 (3), 169–182. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/0272-4944(95)90001-2 

Kesti, E., Mäkäräinen, H. & Kaila, M. 2020. Mentoroinnista on moneksi. Lääkärilehti. Vol. 75 (4), 174‒175. Viitattu 19.2.2025. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/319968  

LAB. 2025a. Co-Learn! Yritykset ja korkeakoulut yhteistyössä tutkimus- ja innovointivalmiuksia kehittämässä. Hanke. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/Co-learn 

LAB. 2025b. Liiketoimintaa lähiluonnosta. Hanke. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/liiketoimintaa-lahiluonnosta 

McMahan, E. & Estes, D. 2015. The effect of contact with natural environments on positive and negative affect: A meta-analysis. The Journal of Positive Psychology. Vol. 10(6), 507–519. Viitattu 12.2.2025. Saatavissahttps://doi.org/10.1080/17439760.2014.994224