Museotoiminnan yhteiskehittäminen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa

Lasten kanssa työskennellessä huomaa, että heillä on kiinnostavia ajatuksia ja uudenlaisia näkökulmia asioihin. Heidän ideansa voivat olla mielikuvituksellisia ja luovia, jotain sellaista mitä me aikuiset emme keksi. Palvelujen yhteiskehittämisellä saadaan myös lasten näkökulma esiin.

Kalliomeren ym. (2020, 5) mukaan lapset ovat vain harvoin mukana käyttämiensä palveluiden kehittämisessä. Lapsen näkökulmaa tutkittaessa lapset tuottavat usein tutkimusaineiston sen sijaan, että he olisivat aktiivisina osallistujina ja kumppaneina kehittämistoiminnan kaikissa vaiheissa (Karlsson 2020; Sipari & Vänskä 2021, 199). Kun palveluja muotoillaan lapsikeskeisesti, lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jonka tuottama tieto ja kokemukset ovat yhtä arvokkaita kuin muidenkin kehittämisprosessiin osallistuvien. Lapsikeskeisessä palvelumuotoilussa tavoitteena on, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja kokee pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. (Kalliomeri ym. 2020, 6, 10). Kuulluksi tuleminen lisää lasten osallisuuden kokemusta (Ahonen ym. 2018, 2).

Kuva 1. Yhteiskehittämisen avulla voidaan parantaa palveluja. (Kuva: Copilot/ Taru Kotiniemi)

Toiveena aktiivinen rooli aikataulujen suunnittelussa

Mänttä-Vilppulassa sijaitsevissa Serlachius Pääkonttorilla ja Kartanolla kävi vuonna 2023 päiväkoti-, koululais- ja opiskelijaryhmien mukana 3305 lasta ja nuorta (Museotilasto 2023). Kotiniemen (2024) YAMK-opinnäytetyönä toteutetussa kehittämistyössä kehitettiin yhdessä lasten kanssa Serlachiuksen koululaisohjelmia, jotta ne vastaisivat entistä paremmin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin. Kehittämistyön tarkoituksena oli luoda toimintamalli erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden museovierailuja varten palvelumuotoilun avulla.

Kehittämisprosessin aikana nousi esiin, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat toivovat aktiivista roolia museovierailujen suunnittelussa. Oppilaista on tärkeää valita etukäteen koululaisohjelman sisältöjä sekä toimintatapoja. Lisäksi he haluavat vaikuttaa vierailun aikatauluun ja tauotukseen. Oppilaat kokevat merkitykselliseksi, että ympäristö tukee keskittymistä museovierailulla ja apuvälineiden käyttö mahdollistetaan koululaisohjelmien aikana. Kehittämistyön aikana luodun Osallistavan museovierailun toimintamallin avulla erityistä tukea tarvitsevat oppilaat osallistuvat jatkossa museovierailuiden suunnitteluun yhdessä museoiden henkilökunnan kanssa. (Kotiniemi 2024.)

Kehittämistyö antoi Serlachiukselle oivallisen mahdollisuuden tehdä yhteiskehittämistä lasten kanssa niin sisältöjen, toimintatapojen, aikataulujen kuin myös taukojen suunnittelussa. Yhteistyö oli hyvin käytännöllistä ja se virittikin miettimään tuttujen ohjelmien toteutusta uudenlaisella tavalla. (Nieppola 2024.) Kehittämistyöhön osallistuneiden erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden mielestä yhteiskehittäminen oli välillä vähän vaikeaa, mutta silti hauskaa. Parasta olivat vierailut museoille ja se, että omat ideat tulivat kuulluksi. (Kotiniemi 2024.)

Kirjoittajat

Taru Kotiniemi valmistuu sosionomiksi (YAMK) sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilun koulutusohjelmasta LAB-ammattikorkeakoulusta ja työskentelee erityisluokanopettajana erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden pienryhmässä.

Päivikki Lahtinen toimii tuntiopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Ahonen, K., Honkanen, K., Olli, J., Ronimus, H. & Seppänen, M. 2018. Kuuluva lapsi -kohti vammaisen lapsen osallisuutta palveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-039-6

Kalliomeri R., Mettinen K. Ohlson A-M., Soini S. & Tulensalo H. 2020. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu. Pelastakaa lapset ry. Viitattu 4.11.2024. Saatavissa https://www.pelastakaalapset.fi/lapsilta-opittua/wp-content/uploads/sites/80/2023/09/lapsikeskeinen_palvelumuotoilu-opas.pdf

Karlsson, L. 2020. Studies of child perspectives in methodology and practice with ‘osallisuus’ as a Finnish approach to children’s reciprocal cultural participation. Teoksessa Eriksen Ødegaard E. & Spord Borgen J (toim.) Childhood cultures in transformation: 30 years of the UN Convention on the Rights of the Child in action towards sustainability. Brill, 246–273. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa https://brill.com/display/book/9789004445666/BP000022.xml

Kotiniemi, T. 2024. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat Serlachiuksen koululaisohjelmia kehittämässä. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.11. 2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112029037

Museotilasto. 2023. Museovirasto. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa https://museotilasto.fi/

Nieppola, P. 2024. Yleisötyön päällikkö. Serlachius. Haastattelu 4.11.2024.

Sipari, S. & Vänskä, N. 2021. Valokuvassa ”mun oma juttu”. Lapselle merkityksellinen osallistuminen arjessa. Teoksessa Pekkarinen E. & Schalin A. (toim.) Vammaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsen elämää vamman kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:4. Hansaprint Oy, Turenki. Viitattu 4.11.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163568/Vammaisuus%20ja%20lapsen%20oikeudet.pdf?sequence=1