Työhyvinvointi muodostuu mielekkäästä työstä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Se vaikuttaa merkittävästi muun muassa työssä jaksamiseen. Työuupumus on kasvussa monella alalla, mutta etenkin terveydenhoitoalla myötätuntouupumukseen ja psyykkiseen kuormitukseen on alettu kiinnittää erityistä huomiota.
LAB-ammattikorkeakoulu on jo muutaman vuoden ajan kouluttanut sote-alan ammattilaisia psykososiaalisesta tuesta, vuorovaikutuksesta ja tiimityöstä. Yhtenä tarkoituksena on ollut lisätä ymmärrystä myötätuntouupumuksesta ja keinoista ennaltaehkäistä sitä.
Terveydenhuollon työympäristö on tyypillisesti kiireinen ja aikataulutettu, ja alalla työskentelevät kohtaavat suuria potilasmääriä sekä pitkiä työvuoroja. Potilastilanteet ovat haastavia ja henkisesti kuormittavia, ja ala on jatkuvassa muutoksessa. Työuupumus usein syntyy, kun pitkäaikainen ylikuormitus ylittää henkilön voimavarat (Mieli 2024). On tärkeää tunnistaa kuormitusoireiden varomerkit ja tehdä niihin korjausliike varhain, jotta vältytään ylikuormitukselta. Tavoitteena on tasapaino työn kuormitustekijöiden ja työntekijän voimavarojen välillä. Tätä ei aina saavuteta, ja esimerkiksi kriisitilanteissa tasapaino usein järkkyy. Kun kriisien kohtaaminen on jatkuvaa, työntekijä ei palaudu tarpeeksi ja kuormittuminen kasaantuu. Tämä alkaa näkyä stressi- ja uupumusoireina sekä toimintakyvyn heikkenemisenä (Työterveyslaitos 2024).
Myötätuntouupumukseen vaikuttavat tekijät
Stressi on osa auttajan ammattia, mutta jos työntekijä ei pääse purkamaan sitä tai se jatkuu liian voimakkaana liian pitkään, potilaalta työntekijälle siirtyneet tunteet ja kokemukset altistavat myötätuntouupumukselle. Työuupumus, johon liittyy voimakas henkinen kuormittuminen, muuttuu vähitellen myötätuntostressistä myötätuntouupumukseksi. Se vaikuttaa työntekijään psyykkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti. Se tarkoittaa, että työntekijä sisäistää potilaan kokeman tuskan ja ahdistuksen tunteet ja esimerkiksi ei enää kykene päästämään irti potilastapauksista työpäivän päätteeksi. Sijaistraumatisoituminen on samankaltainen ilmiö, joka on seurausta toistuvasta kärsivien ihmisten empaattisesta kohtaamisesta. Muutokset sijaistraumatisoitumisessa ovat voimakkaan negatiivisia, ja työntekijän kokemusmaailma muuttuu auttamistyön sisällön seurauksena (Jääskeläinen 2019).
Ennaltaehkäisy
Yksi merkittävä työyhteisöllinen keino ennaltaehkäistä myötätuntouupumusta on työnohjaus. Se antaa työntekijöille mahdollisuuden prosessoida ja yhdessä jäsentää sekä tulkita työn herättämiä tunteita, kokemuksia ja kysymyksiä. Kun henkilö on ylikuormittunut, kyky nähdä erilaisia näkökulmia kaventuu. Silloin näkee asioita herkemmin negatiivisemmassa valossa. Työnohjaus auttaa tässä, koska prosessina se tekee näkyväksi asioita, jotka auttavat muodostamaan uusia näkökulmia. Omien kokemuksia jakaminen on voimaannuttavaa ja lisää työssä jaksamista (Suomen työnohjaajat 2023).
Jaksamisen keinot
Jotta kuormittavat kokemukset ja tunteet eivät altista työntekijää liialliselle stressille, on tärkeää tunnistaa omat varomerkit ja tehdä niihin tarvittavat korjausliikkeet. Uupumukseen voi liittyä yleistä hyvinvoinnin laiminlyöntiä, joka ilmenee esimerkiksi epäsäännöllisenä syömisenä ja mielekkäiden asioiden tekemisen tai liikunnan lopahtamisena. Univaikeudet, päänsärky tai muut fyysiset oireet voivat nousta pintaan, ja henkilön ajattelu muuttuu mustavalkoiseksi. Työmotivaatio laskee merkittävästi ja henkilö haluaa eristäytyä työkavereista tai läheisistä. Pahimmassa tapauksessa muutokset vaikeuttavat muistia, keskittymistä, päätöksentekoa sekä tunteiden säätelyä (Mielenterveystalo 2023).
Jokaisella meistä on omat keinonsa purkaa stressiä. Auttajan työssä tietoisuus siitä, että myötätuntouupumuksen riski on osa työnkuvaa, eikä sen vaikutuksilta voida kokonaan välttyä itsessään, vähentää riskiä. Itsetuntemuksen lisääminen auttaa omien rajojen kiinnipitämisessä ja empatian säätelemisessä. Työn- ja vapaa-ajan tasapainottaminen, terveelliset elämäntavat, yhteys tärkeisiin ihmissuhteisiin, läsnäolotaitojen lisääminen ja säännöllinen työnohjaus edistävät hyvinvointia auttajan ammatissa (Nissinen 2012).
Kirjoittaja
Mia Kröneck työskentelee mielenterveys- ja päihdehoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.
Lähteet
Jääskeläinen, M-L. 2019. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia, Integroitu kirjallisuuskatsaus. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 17.10.2024. Saatavissa https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/21923/urn_nbn_fi_uef-20191426.pdf
Mielenterveystalo. 2023. Uupumuksen oireet. Viitattu 17.10.2024. Saatavissa https://www.mielenterveystalo.fi/fi/uupumus/uupumuksen-oireet
Mohamed_hassan. 2022. Mielenterveys, hoito, neuvonta. Pixabay. Viitattu 7.11.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/vectors/mielenterveys-hoito-neuvonta-6994374/
Nissinen, L. 2012. Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen? Helsinki: Edita Prima.
Suomen mielenterveys ry (Mieli). 2024. Työuupumus. Viitattu 17.10.2024. Saatavissa https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/tyopaikan-kriisit-ja-muutokset2/tyouupumus/
Suomen työnohjaajat. 2023. Työnohjaus. Viitattu 17.10.2024. Saatavissa https://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus/
