Omaisuuden myynti tuo mukanaan usein veroseuraamuksia. Omaisuuden myynnistä saatu myyntivoitto, eli luovutusvoitto, verotetaan luonnollisen henkilön verotuksessa pääomatulona (Tuloverolaki 1992/1535, 46 §). Pääomatulojen verotus on Suomessa progressiivista, mikä tarkoittaa, että suuremmasta voittosummasta on maksettava enemmän veroa. Huomioitavaksi tulee myös, että verovuoden aikana syntyneet veronalaiset luovutusvoitot lasketaan yhteen mahdollisten muiden verovuoden aikana syntyneiden pääomatulojen kanssa, ja kokonaissummaa verotetaan progressiivisesti pääomatuloverokannan mukaan. (Verohallinto 2024.) Vuonna 2024 pääomatuloja verotettiin 30 % mukaan 30 000 euroon asti, ja tämän ylittävältä osalta 34 % mukaan (Verohallinto 2017).
Verosuunnittelulla verovelvollisen on mahdollista vaikuttaa maksettavan pääomatuloveron määrään. Verosuunnittelussa pyritään ottamaan huomioon verovaikutukset osana taloudellista toimintaa. Verosuunnittelun toimintamalleja ja vaihtoehtoja on erilaisia, joista verovelvollinen pyrkii valitsemaan omaan tilanteeseensa sopivimman, ja omaa tavoitettaan parhaiten tukevan tavan. (Fasoúlas ym. 2019, 29.) Honkasen (2024) opinnäytetyö nostaa esiin verosuunnittelun mahdollisuuksia omaisuuden myyntiin ja luovutusvoittoverotukseen liittyen. Olennaista omaisuuden myynnin verosuunnittelun kannalta on se, että verosuunnittelun keinot on tehty oikea-aikaisesti ja verotusmenettelyssä yleisesti hyväksytyin keinoin (Honkanen 2024).
Ajallinen hajautus ja pienten luovutusten verovapaus
Ajallisella hajauttamisella pyritään omaisuuden myyntiaikataulujen suunnitteluun siten, että myyntivoittoja ei realisoida samana vuonna, jolloin suuria voittoja ei synny kerralla. Koska pääomatulojen verotus on progressiivista, yli 30 000 euron luovutusvoittojen osalta maksettava vero nousee 34 prosenttiin (Verohallinto 2017). Tätä voidaan pyrkiä välttämään jakamalla myynnit useammalle kalenterivuodelle niin, ettei 30 000 euron raja ylity. Ajallisen hajauttamisen osalta tulee huomioitavaksi kuitenkin se, että markkinatilanne ja omaisuuden arvo voivat muuttua nopeastikin. (Honkanen 2024.)
Tuloverolaki (1992/1535, 48 §) määrittää verovapaiksi sellaiset luovutukset, joiden yhteenlasketut myyntihinnat kalenterivuoden aikana on enintään 1 000 euroa. Tämä sääntö tarjoaa erityisesti satunnaisille myyjille ja pienimuotoisille sijoittajille mahdollisuuden myydä omaisuutta ilman veroseuraamuksia. Olennaista on huomioida, että raja koskee yhteenlaskettuja luovutushintoja, ei voittoja. Jos verovuoden aikana myydyn omaisuuden luovutushinnat ylittävät 1 000 euroa, muuttuu koko luovutusvoitto veronalaiseksi (Verohallinto 2022).
Tappiot voivat pienentää verotettavaa pääomatuloa
Yksi keskeisimmistä verosuunnittelun keinoista luovutusvoittojen yhteydessä on pyrkiä hyödyntämään luovutustappioita. Luovutustappiot ovat pääsäännön mukaan vähennyskelpoisia ja ne vähennetään luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista. (Verohallinto 2024). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tappioilla voidaan pienentää verotettavan pääomatulon määrää.
Luovutustappiot voivat syntyä esimerkiksi osakkeiden tai kiinteistöjen myynnistä, kun myyntihinta jää alle hankintahinnan. Tappiot vähennetään saman verovuoden aikana syntyneistä luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista, ja mikäli luovutustappioita jää käyttämättä, ovat ne vähennettävissä vielä seuraavat viisi vuotta (Verohallinto 2024). Edellisten verovuosien aikana syntyneistä voitoista ei tappioita voida vähentää, joten verovelvollisen on realisoitava tappioita oikea-aikaisesti luovutusvoiton syntyvuonna. huomioitavaa on, että mikäli luovutusvoitto olisi verovapaa, esimerkiksi oman vakituisen asunnon myynti, tai alle 1000 euron luovutus, ei tällaisista verovapaista luovutuksista syntyneet tappiot ole myöskään verotuksessa vähennyskelpoisia. (Verohallinto 2024.)
Verosuunnittelu tarjoaa verovelvolliselle mahdollisuuksia pienentää verotettavaa tuloaan. Aina pienempään verotettavaan tuloon tähtäävät toimenpiteet eivät ole kuitenkaan lopputuloksen kannalta edullisimpia. Verosuunnittelussa tilanteet ovatkin aina yksilöllisisä, ja verosuunnittelun vaikutuksia on tarkasteltava tapauskohtaisesti. (Honkanen 2024.)
Kirjoittajat
Annika Honkanen valmistui liiketalouden tradenomiksi LAB-ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2024.
Jarmo Kemppinen työskentelee juridiikan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Fasoúlas, E., Manninen, P. & Niiranen, V. 2019. Sijoittajan verotus ja verosuunnittelu. Helsinki: Alma Talent.
Firmbee. 2015. Kirjanpito, Verot, Ratkaisua. Pixabay. Viitattu 15.12.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kirjanpito-verot-ratkaisua-laskin-615384/
Honkanen, A. 2024. Luovutusvoittojen ja -tappioiden käsittely luonnollisen henkilön verotuksessa. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lappeenranta. Viitattu 15.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024122037809
Tuloverolaki 1992/1535. Finlex. Viitattu 11.12.2024. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921535#O3L2P48
Verohallinto. 2017. Pääomatulojen veroprosentti. Viitattu 11.12.2024. Saatavissa https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/tulot/paaomatulot/
Verohallinto. 2022. Arvopaperien luovutusten verotus. Viitattu 15.12.2024. Saatavissa https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48262/arvopaperien-luovutusten-verotus4/
Verohallinto. 2024. Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa. Viitattu 11.12.2024. Saatavissa https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48935/omaisuuden-luovutusvoitot-ja-tappiot-luonnollisen-henkilon-tuloverotuksessa2/
