Bulimia aiheuttaa kärsimystä
Nettiterapiat ovat lisääntyneet nuorten bulimian hoidossa. Bulimiasta eli ahmimishäiriöstä kärsivä nuori kokee pakonomaista tarvetta syödä ja nauttia suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa. Häiriö heikentää oleellisesti hänen elämänlaatua ja toimintakykyä. Syönnin jälkeen hän kokee häpeää ja itseinhoa pyrkien estämään ruoan lihottavia vaikutuksia oksentamalla tai väärinkäyttämällä nesteenpoisto- tai ulostuslääkkeitä. Hänen ajatusmaailmaa hallitsee syöminen ja hän kokee ja näkee itsensä lihavana kärsien sairaallollisesta lihomispelosta. (Käypähoito 2014.) Arvioiden mukaan Suomessa bulimiaa esiintyy 1,1-4,2 prosentilla väestöstä ja sen esiintymishuippu on naisilla 15-24 vuoden iässä. Koululaisilla bulimian oireita esiintyy viidellä prosentilla ja naisopiskelijoilla 20-40 prosentilla. Miesten osuus on pienempi ja hoitoon hakeutuneista vain kymmenen prosenttia on miehiä. (Lepola ym. 2008.)
Nettiterapia helpottaa hoitoon hakeutumista
Opinnäytetyössä Bulimian ja epätyypillisen syömishäiriön nettiterapian käyttäjäkokemuksia paneudutaan nettiterapian mahdollisuuksiin auttaa bulimiasta kärsiviä. Bulimiasta kärsivä pitää oireitaan omana syynään ja häpeä voi estää hakeutumasta hoitoon. Hoidossakin häpeäntunne voi estää parantumista, koska hän ei kerro terapeutille yksityiskohtia oireestaan eikä niiden aiheuttamista ristiriitaisista tunteista. (Kähkönen ym. 2008.) Häpeän takia yksityisyyttä ja anonyymisyyttä hoidossa arvostetaan. Bulimian nettiterapian käyttäjäkokemuksiin perustuvan tutkimuksen mukaan osallistujat kokivat yksityisyyden tärkeäksi tekijäksi valitessaan nettiterapian. Etuina koettiin myös se, että nettiterapiaa voi saada itselleen sopivana aikana ja sopivassa paikassa. (Sánchez-Oritz ym. 2011.)
Bulimian hoidon nettiterapiat pohjautuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, joka on tänä päivänä tutkituin terapiamuoto (Huttunen & Kalska 2012). Nettiterapia on oppimisympäristö, jossa edetään osio kerrallaan ja opitaan oireita vähentäviä ja psyykkistä joustavuutta lisääviä toimintamalleja. Terapian etenemistä seuraa terapeutti, johon potilas voi olla koko terapian aikana yhteydessä sähköpostityyppisen viestiyhteyden kautta. (Stenberg ym. 2015.)
Nettiterapia Suomessa
Suomessa nettiterapiaa tuottaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Nettiterapioihin hakeudutaan lääkärin lähetteellä ja terapia on potilaalle maksuton (Stenberg ym. 2015). Ottaen huomion, että bulimian puhkeamisikä on murros- ja nuori aikuisikä on digitaalinen hoitomuoto juuri tälle kohderyhmälle sopiva. Ilman tätä vaihtoehtoa voivat nuoret jäädä kokonaan ilman hoitoa. (Pretorius ym. 2010.)
Tieto nettiterapian mahdollisuudesta ei välttämättä tavoita kaikkia sitä tarvitsevia nuoria. Tärkeässä roolissa ovat nuorten kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, joiden tulee antaa tietoa ja ohjausta, jotta nuori osaa hakeutua sopivaan hoitoon. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa opiskelijoiden on opittava tuntemaan nuorten häiriöt ja niihin sopivat erilaiset hoitomuodot ja niiden mahdollisuudet voidakseen tunnistaa ja auttaa nuorta, joka kärsii vaikeasta elämänlaatuun ja toimintakykyyn vaikuttavasta häiriöstä.
Kirjoittajat
Agneta Land-Koskinen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksessa ja on Bulimian ja epätyypillisen syömishäiriön nettiterapian käyttäjäkokemuksia -opinnäytetyön kirjoittaja.
Helena Sillanpää työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksessa ja toimi Bulimian ja epätyypillisen syömishäiriön nettiterapian käyttäjäkokemuksia -opinnäytetyön ohjaajana.
Lähteet
Huttunen, M.O. & Kalska, H. (toim.). 2012. Psykoterapiat. 1. painos. Helsinki: Duodecim.
Kähkönen, S., Karila, I. & Holmberg, N. (toim.). 2008. Kognitiivinen psykoterapia. 3 uudistettu painos. Helsinki: Duodecim.
Käypähoito. 2014. Syömishäiriöt. [Viitattu 20.03.2020]. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/hoi50101#readmore
Land-Koskinen, A. 2020. Bulimian ja epätyypillisen syömishäiriön nettiterapian käyttäjäkokemuksia, Kirjallisuuskatsaus. [Viitattu 2.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102621652
Lepola, U., Koponen, H., Leinonen, E., Joukamaa, M., Isohanni, M. & Hakola, P. 2008. Psykiatria. 1-3. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Pretorius, N., Rowlands, L., Ringwood, S. & Schmidt, U. 2010. Young people’s preceptions of and reasons for accessing a web-based cognitive behavioural intervention for bulimia nervosa. European eating disorders review: the journal of the Eating Disorders Association. Vol 18(3), 197-206. [Viitattu 10.03.2020]. Saatavissa: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20443203/
Sánchez-Ortiz, V.C. , House, J. , Murno, C. , Tresure, J. , Startup, H. , Williams, C. & Schmidt, U. 2011. ”A computer isn’t gonna judge you“: a qualitative study of users’ views of an internet-based cognitive behavioral guided self-care treatment package for bulimia nervosa and related disorders. Eating and Weight disorders. Vol 16(2), 93-101. [Viitattu 10.03.2020]. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21989103
Stenberg, J.-H., Joutsenniemi, K. & Holi, M. 2015. Nettiterapiat – mitä tiedetään toimivuudesta. Duodecim 2015;131(13):1297-301. Viitattu [10.3.2020]. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo12324
Kuvat
Kuva 1: Enrique Meseguer. Pixabay. [Viitattu 22.9.2020]. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/photos/tytt%C3%B6-surua-yksin%C3%A4isyys-surullinen-3421489/
